Kaksi läheistä kuoli reilu vuoden aikana

Olen menettänyt läheisiä itsemurhalle. Veljeni teki itsemurhan masennuttuaan huhtikuussa 97. Päivää vajaa 10 vuotta sen jälkeen eli huhtikuussa 07 teki ystävämme itsemurhan samasta syystä. Edellisviikolla ystävämme hirtti itsensä sairastuttuaan parantumattomasti syöpään (alemmas oman aloituksen kohtaan "Hyvän naapurin muisto kunnioittaen").
Aiemmin isäni siskon mies oli hirttänyt itsensä, olin silloin n.13v.

Kaikki nämä ovat jättäneet jälkensä minuun, tavalla tai toisella. Aina kun uusi suru-uutinen tulee, tulee sellainen olo, kuin henki loppuisi. Shokki on valtava. Kaikki nämä edesmenneet olivat miehiä, eri ikäisiä. Jokainen heistä teki sen eri syystä.

Olen koettanut selitellä itselleni, miksi he tekivät sen. Oikeastaan vain syöpäpotilaan motiivin ymmärrän selkeimmin, hänellä olisi enää ollut elämää jäljellä enintään muutamia kuukausia. Siltikään en tuomitse kenenkään tekoa, sillä he parhaiten tiesivät oman tuskansa määrän eivätkä löytäneet siitä ulospääsyä ammatti- ja lääketieteen avuista huolimatta.

Ikävä heitä kaikkia on ja tunnen suurta surua, koska olen menettänyt heidät. Vieläkin mietin, olisiko jokin uusi päivä tuonutkin sen toivotun ilonpilkahduksen heidän elämäänsä. Toivoisin olleeni haltija, jospa saisin kelloa taaksepäin, estäisin kaikkien heidän sairastumiset. Jälkiviisas on helppo olla.

Olen ajatellut kovasti heidän hyviä puoliaan ja muistellut hauskoja yhteisiä hetkiä. Toisinaan laitan kynttilän palamaan ja muistelen sillä tavalla heitä.olen myös paljon kirjoitellut nettiin eri paikkoihin sekä ihan omaan vihkoon kaikenlaisia juttuja heistä. Ihan alkuun siivosin asuntoni kattoa myöten, sillä jynssääminen oli hyvä tapa purkaa pahaa oloa. Ne ovat minun tapojani käsitellä surua.

En osaa antaa hyviä neuvoja Sinulle, Rane, mutta tee jotain sellaista, jolla saat purettua oloasi ja ikävääsi. Se voi olla vaikka klapien hakkuuta tai ulkoilua, ihan mikä sinulle sopii. Anna surun tulla ( se voi olla vihaa tai itkua) ja sure se, mutta muistele myös hyviä hetkiä ja ajattele, että ehkä näin on heille parempi. Heillä ei ole enää tuskia, vaan ehkä he ovat maassa, jossa aurinko paistaa juuri sopivasti, vesi on kirkasta ja vilvoittavaa ja he ovat siellä edesmenneitten ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Joskus tällaiset hupsut ja lapsellisetkin ajatukset auttavat mieltäsi rauhoittumaan.

Lämmin halaus Sinulle, Rane ja jaksamisia. Älä turhaan ole urhea, jos et jaksa. Sinulla on oikeus hakea vaikkapa terveyskeskuslääkäriltä lähete juttelemaan esimerkiksi terveyskeskuspsykologin kanssa,jos siltä tuntuu.

Jaksamisia Sinulle!

Osan ottoni sinulle, ja voimia! Tiedän mitä olet joutunut kokemaan.

Välillä tuntuu ettei uskalla enää edes hengittää kun pelkää milloin tulee seuraava kuolin-uutinen. Poikaystäväni teki itsemurhan muutama vuosi sitten. Hautajaispäivänä kaverini hirttäytyi (eivät tunteneet toisiaan). Puoli vuotta tästä eteenpäin, ja 5 muuta kaveria/läheistä kuoli. Nyt näiden muutamien vuosien aikana olen menettänyt kuolemalle vielä 10 muuta ihmistä. Itsemurhia ja tapaturmia. Olen niin turtunut kuolemaan. Ajattelen usein itsemurhaa. Asiat ovat elämässäni suht kunnossa, olen terve, elän parisuhteessa, opiskelen.. mutta sisältä olen jo kuollut. Sisin täynnä tyhjää. Haluaisin niin kuolla, mutta en voisi tuottaa läheisilleni sitä tuskaa.. Tuntuu raskaalta elää vain muiden odotusten vuoksi. En tiedä miten kaikki tulee vielä päättymään..