joo.. elikkä nyt on elämä potkinut taas päähän jo pari vuotta.
viime kesänä tuli ero, ja se vei voimani vuodeksi. juhannuksena sitten ajattelin, että nyt on ero itkut itketty ja elämä jatkuu.
sitten ihan, kuin salama kirkkaalta taivaalta, minä löysin isäni (57v) kuolleena.
olen järkyttynyt ja surun murtama. huomasin eron tullen, että kaikki "ystävät" kaikkosi ympäriltäni, eikä kukaan jaksanut pitää minuun yhteyttä. sama kävi nyt isän kuoleman jälkeen, eipä kukaan soittele, ei ota osaa suruuni, ei edes vastaa puheluihini. normaalisti, jos minulla ei ole mitään ns. "kriisiä" niin kaverit soittelee, joskus jopa saatan puhua puhelimessa tuntikausia.
mulla ei ole miestä, ei isää, eikä ystäviä. kuinka paljon ihmisen täytyy kestää?? en jaksa enää. :( itsemurhaa en kuitenkaan suunnittele, mieli tekis, mutta sitä en ikinä tekisi omalle äidilleni! en nyt, kun tiedän miltä tuntuu kun omainen tekee itsemurhan. maailman itsekkäin teko! silti en osaa olla isällenikään vihainen, en enää. suru ja ikävä on suunnaton!
viime kesänä tuli ero, ja se vei voimani vuodeksi. juhannuksena sitten ajattelin, että nyt on ero itkut itketty ja elämä jatkuu.
sitten ihan, kuin salama kirkkaalta taivaalta, minä löysin isäni (57v) kuolleena.
olen järkyttynyt ja surun murtama. huomasin eron tullen, että kaikki "ystävät" kaikkosi ympäriltäni, eikä kukaan jaksanut pitää minuun yhteyttä. sama kävi nyt isän kuoleman jälkeen, eipä kukaan soittele, ei ota osaa suruuni, ei edes vastaa puheluihini. normaalisti, jos minulla ei ole mitään ns. "kriisiä" niin kaverit soittelee, joskus jopa saatan puhua puhelimessa tuntikausia.
mulla ei ole miestä, ei isää, eikä ystäviä. kuinka paljon ihmisen täytyy kestää?? en jaksa enää. :( itsemurhaa en kuitenkaan suunnittele, mieli tekis, mutta sitä en ikinä tekisi omalle äidilleni! en nyt, kun tiedän miltä tuntuu kun omainen tekee itsemurhan. maailman itsekkäin teko! silti en osaa olla isällenikään vihainen, en enää. suru ja ikävä on suunnaton!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän kaikkien vanhemmat ja myös me kuolemme joskus. Sellaista se on. Kuolema on monien ihmisten mielestä vaikea käsitellä, etenkin toista ihmistä kohdannut kuolema. Sellaista se on.
vertaistukea Itsemurhan tehneiden läheiset ry:n sivuilta. Käsitin, että isäsi teki itsemurhan. Otan kovasti osaa menetykseesi. Kyllä sinä tulet jaksamaan. Ja muista se, että elämän vaikeudet ne paljastavat sen, kuka pysyy rinnallasi. Hae tukea myös seurakuntasi sururyhmästä, terv.keskuspsykologilta, jne. Kyllä auttajia löytyy. Itse menetin poikani 19v, itsemurhan kautta 2 vuotta sitten. Sinusta tulee vahva ihminen, kun annat näiden asioiden kasvattaa itsestäsi sellaisen.
isäni kuoli 15 heinäkuuta ja löytyi 26. heinäkuuta. isäni oli hyvin itsetuhoinen alkoholisti. olen jo pidemmän aikaa pelännyt tätä. en tiedä kuolinsyytä, mutta poliisi puhui minulle jo itsemurhasta, eli ilmeisesti viinaa ja lääkkeitä. odotan ruumiinavauspöytäkirjaa. tuntuu, että helpompi ajatella jo valmiiksi, että oli itsemurha, ja alkaa sitä asiaa käsittelemään. totuushan tulee sitten joskus 3-12kk kuluessa oikeuslääketieteellisestä.
sinullakin ollut suuri menetys! otan osaa suureen suruusi!
samaa mietin itse joka pvä..joka pvä mietin miten mennä eteenpäin..
itselläni on äiti ja pikkusisko lentäneet taivaaseen ja sen jälkeen olen kaiken tuskan käynyt yksinäni lävitse.
ei ystävät soittele tai tule käymään..
ja se ikävä ei varmasti koskaan häviä..se on ikuinen.
jos haluat jutella lisää niin ilmoittele mulle
[email protected]
ja jaksamista
Jotkut ihmiset eivät vaan uskalla olla yhteydessä ihmiseen joka on kokenut menetyksen. Ehkä he eivät tiedä miten suhtautuisivat suruusi. Ei se välttämättä tarkoita että he olisivat halunneet hylätä sinut. Voimia!