heips!
Mitä teen mun "avomieheni" kanssa... hän opiskelee ammattikorkeessa, itse olen työtön. Maksan kaiken meidän suhteessa: ruuat, bensat, kaljat, sisustuksen, jopa hänen tupakit ja annan joskus ruokarahaa kouluun, ettei tarvi nälkään kuolla. Teen ruuat meille, siivoan, huolehdin asioista... ja jätkä ei muuta tee ku istu tietokoneen äärellä ja suttaa... Hän jättää kaikki roskat siihen mihin jättää... Hänen mielestään ei ole mitenkään outoa, että tietokone pöydällä on heseroskat ja viisi kahvikuppia ja lattialla kymmenen paria paskasia sukkia. siivoan jopa hänen jarrutusjälkensä pöntöstä. Tiskivuori vaan kasvaa ja pölyt nurkissa.
Kämppä on todella kamalassa kunnossa, en voi sanoa sitä kodiksi, olen mielummin sieltä pois. Olen todella masentunut ja emme harrasta seksiäkään kuin todella harvoin, koska ei kiinnosta enää.
Olen uhkaillutkin häntä että jätän hänet, ellei hänen elintavat muutu. mikään sanominen ei tehoa, ja kun uhkailen jättämisellä, hän vaan nauraa, että älä ny viitsi. Menee hermot.
Kertokaa mitä teen?? En voi tälläistäkään elämää jatkaa?? Mitä siitä muka tulisi kun tulisi lapsia tai muuta? Vieraitakaan ei voi käskeä... Olenko ollut liian kiltti tähänkin asti?? Onko minua vaan käytetty hyväksi... hän ei varmasti pärjäisi ilman minua, ei ole ketään joka siivoaa, tekee ruuat ja vielä maksaa kulut.
Mitä teen mun "avomieheni" kanssa... hän opiskelee ammattikorkeessa, itse olen työtön. Maksan kaiken meidän suhteessa: ruuat, bensat, kaljat, sisustuksen, jopa hänen tupakit ja annan joskus ruokarahaa kouluun, ettei tarvi nälkään kuolla. Teen ruuat meille, siivoan, huolehdin asioista... ja jätkä ei muuta tee ku istu tietokoneen äärellä ja suttaa... Hän jättää kaikki roskat siihen mihin jättää... Hänen mielestään ei ole mitenkään outoa, että tietokone pöydällä on heseroskat ja viisi kahvikuppia ja lattialla kymmenen paria paskasia sukkia. siivoan jopa hänen jarrutusjälkensä pöntöstä. Tiskivuori vaan kasvaa ja pölyt nurkissa.
Kämppä on todella kamalassa kunnossa, en voi sanoa sitä kodiksi, olen mielummin sieltä pois. Olen todella masentunut ja emme harrasta seksiäkään kuin todella harvoin, koska ei kiinnosta enää.
Olen uhkaillutkin häntä että jätän hänet, ellei hänen elintavat muutu. mikään sanominen ei tehoa, ja kun uhkailen jättämisellä, hän vaan nauraa, että älä ny viitsi. Menee hermot.
Kertokaa mitä teen?? En voi tälläistäkään elämää jatkaa?? Mitä siitä muka tulisi kun tulisi lapsia tai muuta? Vieraitakaan ei voi käskeä... Olenko ollut liian kiltti tähänkin asti?? Onko minua vaan käytetty hyväksi... hän ei varmasti pärjäisi ilman minua, ei ole ketään joka siivoaa, tekee ruuat ja vielä maksaa kulut.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sanoista tekoihin. Anna kenkää sille. Sehän kohtelee sua tosi törkeesti, ihan kuin olisit piika ja elättäjä samassa pakkauksessa.
Ai niin voithan sä kokeilla puhuakin sille, mut varmasti löydät paremmankin.
Tsemppiä kuitenkin...
niimpä kai pitäis jättää... ei oo vaan niin helppoo ja oon ajatellu et jos kuitenki kadun myöhemmin, ku oon yksin. oon monesti sanonutki et jätän sut, ni se luulee aina etten oo tosissaan... höh... eikö mistään löydy täydellistä miestä??
kiitos kuitenkin
olet nytkin, eikö?
Olisko paljon kamalampaa asua sitten yksin?
Sen sanon vaan, että kukaan meistä ei ole täydellinen.. Tsemppiä sulle!
Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta eikös rakkaudessa olekin kysymys myös siitä että antaa pienet virheet anteeksi ja rakastaa toista vikoineen. Suhde voi siis olla täydellinen vaikka sen muodostaisivat vähemmän täydelliset ihmiset.
"Masentuneen" suhde kuitenkaan ei todellakaan ole lähelläkäään täydellistä, itseasiassa ei edes välttävä ja toivottavasti hän uskaltaa aloittaa uuden elämän, jotta löytäis tasapainoisen ihmissuhteen.
Ei muuta kuin kiertoon kyseinen turjake, eihän tuollaista tarvitse sietää.
Olet ollut aivan liian kiltti.
Meillä on lähes sama tilanne. Olen työtön ja mies opiskelee. Maksan bensat, ruuan ja ylipäänsä kaiken mitä kodinhoitoon tarvitaan. Välillä riitaa tulee raha-asioista, kun minun rahat ei riitä ja pyydän rahaa mieheltäni esim. ruokaan (tosin lainaksi, vaikka ostan ruuat tietysti yhteisiksi).
Minä siivoan, tiskaan, pesen pyykit, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Mies käy koulussa silloin kun jaksaa, mutta pääosin istuu tietokoneen ääressä.
Hänen mielestään ei tarvitsisi siivota, eikä pyykkiä tarvitsisi pestä kuin vasta silloin kun kaikki vaatteet on likaisina. Rahojansa hän säästelee tai käyttää ne tietokoneen uudistamiseen.
Olen ostanut hänelle myös joskus vaatteita, kun mies itse inhoaa kaupassa käyntiä. Ja pakkohan uusia vaatteita on välillä ostaa.
Myös kylässä tai sukulaisissa käynti on jäänyt kokonaan pois, tai yleensä käyn yksin, koska mies ei tahdo lähteä kotoa ja tietokoneen ääreltä.
Mielestäni olen itse saattanut itseni tähän asemaan, koska suhteen alussa esim. tein mielelläni miehelle ruokaa yms.
Tunnen olevani hänen toinen äitinsä.
Miten me siedetään tollasta?? Meneekö teillä muuten hyvin?? Ootko harkinnut jättämistä?? Me ollaan oltu reilu vuosi yhdessä ja mun mielestä olen kanssa enemmänkin hänen äitinsä (joka on kuollut) kuin tyttöystävä.... Suhteen alussa se olikin hauskaa höösätä ja muuta.... mutta en halua kyllä tälläistä elämältäni... Haluan nykyaikaisen suhteen, missä kotityöt 50:50.... Mua ei saa kotiäidix..... :(
pärjäile... *haleja*
Ollaan oltu jo kolme vuotta yhdessä, mutta asuttu vasta puoli vuotta saman katon alla.
Tilanne ei tietenkään ollut silloin sama kun ei vielä asuttu yhdessä, silloin ei nähty joka päivä ja joskus nähtiin vain viikonloppuisin.
Tehään sillein että jätetään kotityöt tekemättä ja katotaan kuinka kauan äijät jaksaa katella sellasta menoa...=) Taidan lähteä huomenna shoppailemaan ja "unohdan" käydä ruokakaupassa...
ei meillä kovin hyvin mene. Seksielämää ei oikeastaan enää ole, hyvin harvoin suhteessamme on seksiä. Miestä ei motivoi ja itsekin olen tukahduttanut haluni.
Päivä kerrallaan ja voimia sinulle myös=)
Ei kai kukaan oikeasti voi olla noin hölmö ja alistuva?
Jos nyt kuitenkin olit tosissasi, niin minulla on sinulle vain yksi neuvo: jätä äijäsi. Ja turhaan murehdit, ettei se pärjäisi ilman sinua. Kyllä avuttominkin ukko osaa ruokaa hankkia ja tarvittaessa pestä vaatteita ja siivota. Tai jos ei vielä osaa, niin oppii kyllä pakon edessä.
joo, totta tää vaan oon.... Ihmettelen välillä itsekin, miten oon joutunut tähän.. Oon kai vaan liian kiltti.
Exsä petti mua monesti, ja aina annoin anteex, ku en uskaltanut lähtee suhteesta... Kunnes löysin sen toisen kanssa sängystä, oli pakko ottaa itteensä niskasta kii..
selvisin siitä, ni kai sitten tästäkin...
en halua aina vaan epäonnistua.. :o(
Tuli aikoinaan seurusteltua (6v.) taiteilijanalun kanssa ja meininki oli samanlaista. Lopulta, kun paiskasin pitkätukan jätekasseineen ulos asunnosta, kysyin: "Miksi et ole itse lähtenyt?"
Vastaus tuli kuin tykin suusta: "Liian kovat edut." Että siinä sitä vastausta sinulle.
aina kuullaan vain toisen versio ja oletetaan sen olevan se oikea.. MENKÄÄ ITSEENNE!! uuu.. Minä olen niin MASENTUNUT..
ihmiset ei aina ymmärrä kuinka paljon esim. amk:ssa opiskelu syö ihmistä, jos haluaa hyvät paprut. Kova kiire ja aikataulut painaa päälle.
Ja opintotuella ei tosiaan eletä.
Esim. vuokra,ruoka,sähkö,vesi muut pakolliset syö suurimman osan. Jää siinä sitten itselle vielä muutama euro.
Kun oot ilman rahaa ja pitäs saada työt valmiiksi niin ei minulla ainakaan enään energia välttämättä siivoamiseen riitä.
Juu, tutulta kuulostaa. Sama juttu täällä meillä päin :( Jos haluat niin kirjoittele:
[email protected]
Mä katsoin samaa 5 vuotta, sitten meni hermot, ja jätin miehen, vaikka tilanne ei ehkä ihan yhtä paha ollut. Mutta kun ei tajunnut että hänenkin täytyy jotain tehdä, niin nytpä tajuaa.
Jo muutamassa viikossa kun oli omillaan oppi arvostamaan mitä kaikkea hänen eteensä olin tehnyt. Nyt pyytää toista tilaisuutta todistaakseen että on muuttunut.
Jos en oli viheltänyt peliä poikki, ei tilanne olisi mihinkään muuttunut. Sanominen kun ei auttanut.
joo, eilen laitoin "poikki"... Tulin kotio vanhempieni luo ja se soitteli jatkuvasti mua sinne juttelemaan, itki ja ruokoili takas.... Menin illalla sinne ja juteltiin... itkettiin ja huudettiin. Se ei päästänyt mua lähtemään, halas niin kovaa ja sano ettei päästä irti.
Toivottavasti tajus jotain... nyt ainakin muuttu asiat... ja se sano kovasti että lupaa tästä edespäin siivota ja auttaa niin paljon ku pystyy koulun ohella..
Eli tallustelu jatkuu... saa kattoo kauan lupaukset pysyy....
kiitos sulle....
Toivottavasti miehesi otti opikseen! Mutta jos ei ottanut, niin jätä hänet lopullisesti tai ota ainakin piiiitkä aikalisä ja muuta pois. Jos nyt annat tilanteen liukua samaan jamaan ja tyydyt siihen, niin tuskinpa enää millään keinolla saat asioita muuttumaan.
Mä toivon sydämeni pohjasta että tuo auttoi tilanteeseen! Monesti vain on niin että ensin luvataan, ja sitten vähitellen, kun oma kulta on takaisin kainalossa, nuo lupaukset unohtuu.
Voimia sulle, ja kaikkea hyvää suhteeseenne.
Potkaise pellolle.Täydellistä miestä et löydä, mutta sisäsiistin ja sellaisen joka arvostaa ja välittää susta enemmän, löydät helposti.Ehkä voisit häipyä jonnekin vaikka viikoksi.Mahtaisiko edes huomata.Et kuitenkaan kestä tuollaista perusnörttiä kovin pitkään, poikaa ei kiinnosta muu kuin tietokone.
neuvoo kaveri joka itse on tohon aikaan kirjoittelemassa suomi24:seen ja neuvoo muita..
Lueskelin kaikki saamasi vastaukset läpi ja koska en huomannut niissä missään pohdiskeltavan syitä moiseen käytökseen, niinpä ajattelin puuttua tähän puoleen. Minusta vaikuttasi siltä, että miehesi on edelleen henkisesti lapsen asteella ja elää edelleen, aivan kuin eläisi kotonaan äidin palvellessa ja siivotessa kaikki sotkut. Eihän äiti voi lastaan jättää näinhän lapsi uskoo. Itse kotoa pois muuttaessani asuin ensin muutaman vuoden yksinäni ja vastasin itse kaikesta, silloin vasta huomasin kuinka paljon jo normaalit arkirutiinit vievät aikaa ja vaivaa. Tästä opin arvostamaan vanhempiani entistä enemmän, kun jouduin tekemään kaiken itse, eikä kaikki tullut kuin manulle illallinen. Nykyään jo vuosia naimisissa olleena ja esim. kotityöt vaimon kanssa jakaneena, pidän edelleen yksin asumista itselleni hyvin tärkeänä aikuistumisen vaiheena.
Tuttava piirissäni olen nähnyt ja näen edelleen vastaavia tilanteita kuin sinun tilanteesi, mutta myös toisinkin päin eli nainen tai tyttö elää samoin, turvautuen tosin vanhempiisa enemmän ja pitäen vanhempien itseään palvelemista edelleen itsestään selvänä asiana. Tuntuu siltä jotkut eivät tässä suhteessa aikuistu ikinä, toivottavasti miehesi aikuistuu.