Mikä estää sinua luopumasta toivosta tässä vaatimusten viidakossa ja ympäristössä missä kohtaaminen on harvinaisempaa kuin saharan autiomaassa?
Oma tilanteeni on että olen "nuori mies" ja nyt fiilikset ovat nollissa. En ole edes kohdannut tai kysynyt ketään treffeille kahteen vuoteen.
Raamatussa kuitenkin (ei sillä että olisin uskovainen...) sanottiin että joku temppeli joskus rakennettiin uskon voimalla vaikka kaikki kulta oli kuninkaalta loppu; kelailin että jos saan täältä jonkun ahaa-elämyksen niin jaksan pitää silmät auki ja mielen avoimena vielä pitempään.
Miksi SINÄ uskot että vielä kannattaa jatkaa? Mihin uskosi perustuu?
Oma tilanteeni on että olen "nuori mies" ja nyt fiilikset ovat nollissa. En ole edes kohdannut tai kysynyt ketään treffeille kahteen vuoteen.
Raamatussa kuitenkin (ei sillä että olisin uskovainen...) sanottiin että joku temppeli joskus rakennettiin uskon voimalla vaikka kaikki kulta oli kuninkaalta loppu; kelailin että jos saan täältä jonkun ahaa-elämyksen niin jaksan pitää silmät auki ja mielen avoimena vielä pitempään.
Miksi SINÄ uskot että vielä kannattaa jatkaa? Mihin uskosi perustuu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon koska tiedän että kaikki on mahdollista.
Olen itse aktiivinen ja todisteet saapuvat treffeille. Vielä ei omaa kultaa ole löytynyt, mutta mitä suurempi määrä sen varmempi on että oma kulta osuu kohdalle.
Haaveilua, toivoa, yrittämistä naisten kanssa vai elämää ylipäätään?
Eiköhän sitä elämää jatketa ihan ilman ongelmia kun ei elämää kenenkään toisen ihmisen varaan voi rakentaa ja jos joku naikkonen on kiikarissa niin sitten yritetään, jos ei niin sitten pitää keksiä jotain muuta vaikkapa etsiä morsio ulkomailta tai elää vapaana kaikista parisuhteiden ongelmista ja tytön tylleröistä jotka eivät ymmärrä hyvän päälle.
Palstalle näyttää kirjoittavan pojan kolherot joilta näyttää olevan pallit leikattu irti, ei sen takia etteivät ehkä löydä naista vaan ruikuttavat kun joku tarpeeton nainen ei heitä huoli.
Mikään ei estä minua lopettamasta. Tiedätkö - sellaista on olla vapaa sanan pohjimmaisessa merkityksessä.
Olen valinnut voittaa jokatapauksessa. Jos joku tulee vastaan - on se voitto koska kelpuutan vain hyvän. Jos ketään ei tule vastaan elän näine hyvineni omillani ja olen tyytyväinen siihen että olen samalla tullut välttäneeksi ei-sopivat.
Ja hyvä näin koska olen jo ehtinyt 33v melkein-jo-kypsään ikään, tehnyt maailmaan pari lasta ja kokeillut huonoa vakavaa suhdetta. Olen tehnyt jo kaiken jollain tavalla sillä rintamalla ja nyt voi keskittyä enimmäkseen oman elämän hiomiseen nautittavaksi.
Kävin tänään kylpylässä pulikoimassa ja saunomassa. Päivän suurin oivallus oli tilata jäätelöannos jonka nautin aniksentuoksuisessa höyrysaunassa. Luksuksen maksimointia. Vertaamalla sitä vaikkapa seksiä ruikuttavaan ei-haluttavaan vaimoon joka järjestää asiasta kohtauksen voin vain todeta että jo omat elämänlaadulliset kriteerit tekevät naisen kanssa olemisesta vaikeaa, joten miksi edes yrittää? :D Sitäpaitsi ne henkisesti oikeanlaiset tuntuivat löytäneen puoliskonsa jo kahdenkympin tienoilla ja jäljellä on... no. Niin. Jäljellä on sitä mitä on. Ehkä joku helmi joukossa mutta en pistä rahojani lottoon eli en elä sen varassa että joku sellainen löytyisi. Jos ei ole hyvää kumppania niin mielummin elän hyvää sinkkuutta. Tässä suhteessa siis en ole "lopettanut" mitään vaan elän yksinkertaisesti tilanteessa parhaimman mukaan.
Otappa opiksi. Elämä on mukavaa :)