Reipas vuosi sitten painiskelin moraalisten epäillysten kanssa, kun oli halu aloittaa suhde työtoverin kanssa. Kyselin neuvoja, ja kannanotot olivat vastustavia.
Minun kokemuksen mukaan juttu toimi hyvin. Suhde on edelleen olemassa, mutta kiivas ihastuminen on tietysti jo muuttunut joksikin rauhallisemmaksi. Olen oppinut tuntemaan tämän ihmisen uudella tavalla. Seksi on edelleenkin hyvää ja toimivaa.
Nyt vaihdamme eri työpaikkoihin muista syystä, joten välimatka saattaa etäännyttää. Joka tapauksessa ennustajien kauhuskenariot eivät toteutuneet. Kummankin työt sujuivat hyvin. Naimisissa olemme edelleenkin kummatkin tahollamme. Eihän tämä moraalisesti oikein ole, mutta henkisesti ollut kummallekin enemmän antavaa kuin ottavaa. Iso ikävä jää, jos tämä nyt päättyy.
Minun kokemuksen mukaan juttu toimi hyvin. Suhde on edelleen olemassa, mutta kiivas ihastuminen on tietysti jo muuttunut joksikin rauhallisemmaksi. Olen oppinut tuntemaan tämän ihmisen uudella tavalla. Seksi on edelleenkin hyvää ja toimivaa.
Nyt vaihdamme eri työpaikkoihin muista syystä, joten välimatka saattaa etäännyttää. Joka tapauksessa ennustajien kauhuskenariot eivät toteutuneet. Kummankin työt sujuivat hyvin. Naimisissa olemme edelleenkin kummatkin tahollamme. Eihän tämä moraalisesti oikein ole, mutta henkisesti ollut kummallekin enemmän antavaa kuin ottavaa. Iso ikävä jää, jos tämä nyt päättyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
avioliittoosi?
En olisi suhteeseen ryhtynyt, jos avioliittoni olisi opllut ihan kunnossa. Siinä vaiheessa, kun ajauduin suhteeseeni, luulin kumppanillani olevan toinen, hän oli niin etäinen. Kyse oli kuitenkin hänen masennuksestaan.
Ehkä olemme enemmän tovereita kuin aviopari. Lapsia ei ole. Samassa sängyssä nukutaan, annan välillä lähinnä yleisen rauhan vuoksi. Eroa en uskalla ottaa edes puheeksi, jotta välttäisin riitelyn. Eli emme yleensä edes riitele. Se vaan päättyisi siihen, että mies alkaisi suunnitella köyden vetämistä kaulaansa.
Eli salaisen suhteeni ansiosta olen kestänyt avioliittoni puutteet, vaikka järkevintä minun kannalta olisi erota. Hukkaan elämääni. Olen kuitenkin punninnut suhteessa pysymisen eri puolet, enkä osaa lähteä. Ehkä joku päivä saan tarpeekseni ja vain karkaan osoitetta jättämättä.
Oletan, että mieheni ei tiedä suhteestani, mutta varma en voi olla. Nyt työsuhteen päätyttyä olen jostain syystä alkanut uudelleen pohtimaan myös moraalista puolta. Toivottavasti elämänmuutos auttaa myös rakaisemaan avioliittokysymyksen.