Tarinani lyhyesti. Seurustelin noin 8 vuotta naisen kanssa jota todella rakastin koko sydämmestäni. Suhde oli hyvä eikä siihen liittynyt pettämistä/väkivaltaa eikä mitään muutakaan muuta kuin että... Nainen päätti lähteä katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja jätti minut pariinkin otteeseen kunnes sitten tuli lopullinen ero.
Vaivuin todella syvälle ja tuntui, että tästä en selviä. Sairastuin masennukseen. En suostunut syömään lääkkeitä vaikka lääkäri niitä tarjosi. Hyvien kavereiden ja oman aktiivisuuden avulla(tuli semmoinen olo että pakko lähteä jonnekkin tai tehdä jotain) selvisin pahimmasta.
Hyppelin kukasta kukkaan etsien sitä oikeaa. Suhteet jäivät melko lyhyeiksi kun tajusin että ei kiinnosta.
Löysin uuden naisen, jota rakastan vielä enemmän kuin edellistä. Luulin, että en voi löytää parempaa naista kuin ex:ni, mutta olin niin väärässä, niin väärässä.
Niille, jotka luulevat, ettei toista niin hyvää ei voi olla olemassa, rohkaisen, että niitä on olemassa.. aivan varmasti! Ja vielä paljon parempia. Ajatus tuntuu mahdottomalta kun pahin aika on menossa. Tiedän sen.
Nyt elän onnellisessa parisuhteessa uuden naisen kanssa. Exäni haluaisi palata yhteen ja aloitaa alusta, mutta minua ei kiinnosta. Vaikka joskus vannoin ottavani hänet takaisin, jos hän vaan palaisi. Mutta silti, tunteeni häntä kohtaan ovat melkein jo kuolleet, vaikka rakastin häntä todella paljon...
Erosta selviää kyllä mutta itse pitää olla aktiivinen. Ei saa jäädä ns. tuleen makaamaan vaan pysyä liikkeessä. Liiku paljon, harrasta, ole kavereiden kanssa, JUTTELE ASIOISTA kavereiden kanssa. Huomasin sen olleen parasta terapiaa. Itselläni eroprosessi vei yli kaksi vuotta..
Vaivuin todella syvälle ja tuntui, että tästä en selviä. Sairastuin masennukseen. En suostunut syömään lääkkeitä vaikka lääkäri niitä tarjosi. Hyvien kavereiden ja oman aktiivisuuden avulla(tuli semmoinen olo että pakko lähteä jonnekkin tai tehdä jotain) selvisin pahimmasta.
Hyppelin kukasta kukkaan etsien sitä oikeaa. Suhteet jäivät melko lyhyeiksi kun tajusin että ei kiinnosta.
Löysin uuden naisen, jota rakastan vielä enemmän kuin edellistä. Luulin, että en voi löytää parempaa naista kuin ex:ni, mutta olin niin väärässä, niin väärässä.
Niille, jotka luulevat, ettei toista niin hyvää ei voi olla olemassa, rohkaisen, että niitä on olemassa.. aivan varmasti! Ja vielä paljon parempia. Ajatus tuntuu mahdottomalta kun pahin aika on menossa. Tiedän sen.
Nyt elän onnellisessa parisuhteessa uuden naisen kanssa. Exäni haluaisi palata yhteen ja aloitaa alusta, mutta minua ei kiinnosta. Vaikka joskus vannoin ottavani hänet takaisin, jos hän vaan palaisi. Mutta silti, tunteeni häntä kohtaan ovat melkein jo kuolleet, vaikka rakastin häntä todella paljon...
Erosta selviää kyllä mutta itse pitää olla aktiivinen. Ei saa jäädä ns. tuleen makaamaan vaan pysyä liikkeessä. Liiku paljon, harrasta, ole kavereiden kanssa, JUTTELE ASIOISTA kavereiden kanssa. Huomasin sen olleen parasta terapiaa. Itselläni eroprosessi vei yli kaksi vuotta..
Vastaukset 4
Vanhimmat
naisen, mutta asia ei ollutkaan niin. Otan osaa!
Hyvä että nyt tuntuu paremmalta.
"Niille, jotka luulevat, ettei toista niin hyvää ei voi olla olemassa, rohkaisen, että niitä on olemassa.. aivan varmasti! Ja vielä paljon parempia. Ajatus tuntuu mahdottomalta kun pahin aika on menossa. Tiedän sen."
Niin tämä onkin se avain kysymys. Ja tottumisysymys vähän. Niitä hyviä kun olisi tarjolla aina, jotenkin tuntuu ettei. Pitäisi vaan kai uskoa mutta...
Hyvä neuvo kuitenkin ja niihän sen pitäisi mennä:)
Aina rakastutaan uudelleen ja vaikka ei rakastaisikaan sen enempää kuin edellistä, niin se tuntuu enemmältä koska siinä on sitä uutuuden viehätystä ja intohimoa jne.
Tärkeää mun mielestä on ettei tunne edellistä kohtaan enää mitään (rakkautta), kun uuden suhteen aloittaa. Se ei ole oikein tätä uutta kohtaan.
Lisäksi tuo kun sanotaan että kyllä se siitä, ulos kämpiltä harrastamaan ja kavereiden kanssa olemaan ja tekemään sitä ja tätä, on virheellinen. Nuo väkisin tekemiset ja muiden asioiden ajatteleminen vain lykkää sitä tosiasiaa, että sun on kohdattava päättyneestä suhteesta jäävät tunteet, itkeä itkut ja käsitellä kaikki tapahtumaan johtaneet jutut ja muut. Pistää ikäänkuin suhde pakettiin
Oma tarinani on sellainen, että nainen jonka kanssa halusin viettä loppuelämäni lopetti suhteemme. Eron jälkeen muutin entiselle kotipaikkakunnalle takaisin ja jotenkin ajauduin auttelemaan erästä eläkkeellä olevaa sukulaistani kaikenlaisissa remonteissa yms. parin kuukauden ajan joka päivä menin tekemään suoraan sanottuna töitä hänelle, en tietenkään rahaa siitä saanut. Ajatukset oli kokoajan siinä naisessa ja erossa ja sitten vielä tuli huono omatunto jos en heti aamupäivällä mennyt sukulaisen luo töihin. Lopulta tajusin viheltää pelin poikki ja annoin itselleni aikaa olla yksin ja käsitellä asioita, jos en olisi sitä tehnyt olisin ajautunut todella pahaan jamaan henkisesti.
Hienoa kuulla että elämä voittaa sittenkin, itse vielä haikailen vähän entisen perään, mutta vain vähän ;) . Täytyy olla kärsivällinen ja uskoa että jonain päivänä kaikki natsaa meikälläkin.
Joo olet oikeassa siitä että jossain vaiheessa surut ja itkut on kärsittävä ja molempia kyllä riitti minulla. Mutta kun ei ollut muuta kuin nuo asiat ja henkinen puoli alkoi horjua niin silloin nämä harrastukset, kaverit sun muut tulivat kuvioon mukaan.
Ei huolta. Suomi on täynnä todella mukavia naisia. Eiköhän sinullekkin löydy uusi, todella mukava ja hyvä nainen... kun olet jo yhden löytänyt, mikset löytäisi sitä toistakin:) Lykkyä tykö!