saako abortin jos ei ole terveydellisiä syitä?
kiitos vastanneille.
kiitos vastanneille.
avioliitto + abortti
susku.......
211681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä saa, ennen 12. raskausviikkoa muistaakseni.
Meillä oli 2 lasta, olin alle 30 ja aviomies pakotti tekemään aborttia, sanoi muuten lähtevänsä, ei ollut voimia tehdä kuten olisin halunnut ja sitä olen katunut lopun elämääni.
Mieti tarkkaan. En suosittele.
kuulut.
Katos täällä kun on mielipiteenvapaus :)
Sen sijaan lapsentappajat kuuluu pehmeeseen huoneeseen, tai vaikka yksintein sinne tulimereen...
tarkoitinkin, vastasin vain vahingossa tähän edelliseen viestiin.
kyse "väärästä isästä?
Saa. 12 viikkoa on se raja.
Saimme sillä perusteella, että toinen yhä koulussa, toinen vasta työelämään astumassa, molemmat aloilla joissa sijoittuminen pian koulusta on äärimmäisen oleellista ja lisäksi meillä oli äärimmäiset taloudelliset syyt. Ei rahaa. Haluttiin antaa parempi alku ja mahdollisuus. Ajoitus oli vain kaikkein pahin mahdollinen.
Mutta kaduttu me ollaan silti, vaikka kovin tarkkaan mietittiin ja koetettiin ajatella kaikkia kolmea ja elämää pidemmällä aikavälillä. Tehtiin paras mahdollinen päätös, mutta jälkeenpäin se tuntui väärältä.
Ja miehelle se on ollut ihan hirveän vaikea kantaa se syyllisyys, tavallaan tuplana, minä jouduin käymään sen fyysisesti läpi ja hän katsomaan viesrestä voimatta jakaa.
Siitä on vuosia, mutta minusta tuntuu että vasta puolisen vuotta sitten kykenin antamaan itselleni anteeksi. Se ei ole helppoa. Ihan helvetillinen häpeä ja syyllisyys. Ihan helvetillinen, ja loppu iän sitä muistoa kantaa.
Ja miehen tunteet tuli esiin vasta vastikään, minun jälkeeni tavallaan.
Että kyllä se laittaa koko avioliiton ihan tajuttomaan tilaan, ei todellakaan ole sellainen asia, että kunhan se hoidellaan niin ohi on. Todella lähellä ollaan oltu eroamista ja usea vuosi ollaan tätä käyty läpi.
Laillista se on. Ja vaikka me ollaan kaduttu ja itketty, niin luultavasti tehtiin oikein, vaikka jos nyt olisin siinä en tekisi niin. Hassua ja aika outo logiikka, mutta näin on mennyt.
Jos päätätte lopettaa raskauden, soita ensin lääkäriaika jossa lääkäri juttelee kanssasi syistä ja jos tukee päätöstä, saat lähetteen klinikalle, siellä puhutaan lisää, joudut valitsemaan lopetustavan (molemmat ihan kamalia) ja tehdään ultra, jos yhä haluat lopettaa syöt pillerin jonka jälkeen ei ole mielen vaihtamista ja varaat päivän lopulliseen operaatioon. Kuten huomaat, sitä ei voi tekaista, eli jos mietit ja olet epävarma kannattaa käydä kuitenkin lääkärillä pian, sitten sen klinikka-ajan kanssa voi räknäillä. Hyvin monessa kohdassa voi sanoa, että ei, minä pidän tämän.
Koska tämä on niin vaikea prosessi, on hyvä tietää esim. nuppu projektista, joka antaa tukea abortin jälkeen. Kannattaa käydä puolison kanssa yhdessä. Äläkä kysele täällä enää mitään, ihan varmasti saat mijoona paskaa viestiä jotka vaan rikkoo mielen.
Mutta mieti todella tarkkaan miten teet(tte), äläkä missään nimessä tee päätöstä painostuksen alaisena.
Sanon vielä, etten tuomitse vaikka varoitan.
Ja toivon teille onnea mitä ikinä valitsettekin.
Olimme molemman opiskelemassa ja emme voineet siinä elämäntilanteessa kuvitella saavamme lasta. Päädyimme aborttiin ja loppuen lopuksi se oli han oikea vaihtoehto. Päivääkään en ole katunut.
Sinun tarinasi oli surullinen ja traumaattinen. Aina kuitenkaan se ei mene noin.
Terveisin Milla
se ei olekaan kamala kokemus, jotka näkevät abortin ihan normaalina juttuna, eivätkä ota sitä niin, että seksin harrastajalla (oli sitten pillerit, kortsu, kierukka tai ei mitään) on vastuu raskaudestaan, sehän kuitenkin on raaka tappo viattomalle ihmiselle. Ei seksiä yksinkertaisesti, jos ei ole valmis sen mukanaan tuomaan vastuuseen. Jotkut ihmisethän näkevät sikiön elottomana mönttinä (kuten varmaan mm.sinä) joka on aivan sairasta, mikä itse olit siinä vaiheessa äitisi vatsassa, vain möntti vai?
Niin no jokaisella on oma mielipide tästä asiasta, että missäs vaiheessa sikiö alkaa olla ihminen eikä pelkkä solurypäs...
Voi voi on niitä raaempiakin tappoja. Ja lapsen etua jos mietitään, niin miten lapselle on hyvä syntyä ei toivottuna? Mieluummin abortti kuin kurja elämä.
viitsi olla noin lapsellinen. Tappo kuin tappo. Lapsesta luovutaan aika heppoisin perustein. Lapsen voi myös antaa pois synnytyksen jälkeen. Vastuu seksin harrastajilla, ei pidä harrastaa jos ei ole valmis äidiksi, älykääpiö. Itse en tekisi, vaikka raiskauksen seurauksena tulisin raskaaksi, ei ole lapsen vika.
itse olet lapsellinen, etkä taida tietää mistä puhut, tai sitten olet niitä, joille luoja ei ole suonut vanhemmuuden lahjaa. Minulla on kolme maailman ihaninta lasta, mutta en todellakaan haluaisi enää neljättä, jos niin kuitenkin kävisi, tekisin abortin, eikä tartteis tosiaankaan miettiä hetkeäkään. Mieheni ja lapseni ovat samaa mieltä, että ei enää vauvoja, joten tehdessäni abortin kunnioittaisin myös olemassa olevien mielipiteitä. Onneksi joku viisas on keksinyt ehkäisyn, ettei ihan ilman tarvii olla...
Miksi se lapsi pitäisi väkipakolla maailmaan saada? Varsinkin kun maailma on jo muutenkin täynnä ihmisiä?
Tämän hetkinen maailma on kovin turvaton ja ikävä paikka, en soisi enää ainoankaan lapsen syntyvän tänne pahaan maailmaan.
Ihan siksi että jokaisella tulis olla tärkein ihmisoikeus jatkaa elämäänsä, myös sillä syntymättömällä lapsella! Päättäköön itse myöhemmin jos ei halua elää.
Miten kukaan voi määritellä että jollain toisella on enemmän arvoa/oikeutta jatkaa elämää (ja kuluttaa entistä enemmän) ja joidenkin muiden olis kuoltava noiden itsekkyyteensä pakahtuvien omanapaisten huvitusten eteen?
tai ajattelitko edes?
"Ihan siksi että jokaisella tulis olla tärkein ihmisoikeus jatkaa elämäänsä, myös sillä syntymättömällä lapsella! Päättäköön itse myöhemmin jos ei halua elää."
Oletko itse elänyt ei toivottuna ihmisenä? Ihmisenä, joka läpi elämänsä tuntee syyllisyyttä siitä, että on syntynyt? Jonka taakka on se, että vanhemmat muistavat mainita, että jos sinua ei olisi syntynyt niin... kaikki olisi ollut paremmin! Että on pilannut kahden ihmisen elämän vain syntymällä? Ei minulta ole kukaan kysynyt haluanko edes syntyä!
Olen sairastanut vaikean masennuksen itsemurhayrityksineen. Nyt olen pääsemässä sopuun elämän kanssa. En halua enää tavata vanhempiani kuin pakosta.Eräs tuttavani on ollut ottolapsi. Hän kun sai tietää murrosikäisenä, että oma äiti oli joku toinen, hänen maailmansa romahti. Hän etsi vuosia oikeaa äitiä ja isää vain saadakseen nähdä että hänellä oli kaksi sisarusta jotka olivat saaneet elää oikeassa kodissa. Tuttavani sairastui henkisesti, vähän tokeni ja on nyt alkoholisti. Miehiä tulee ja menee, hän ei osaa enää kiintyä kehenkään.
Ole vaan hyveellinen kaksinaismoralisti, se on julmuutta. Tuollaiset ylimieliset "oikeudenmukaisuudet"! sinulle varmaan itsemurhakin on ihan pikkujuttu verrattuna aborttiin?
sulla on ollu vaikeeta ei tarkota että niilläkin ois jotka on olleet aborttiuhan alla.
Eiköhän adoptoidut ole pääosin kiitolliisa bioäideilleen etteivät päätyneet viemäriin!
Itsemurha on ihan oma päätös joka koskee vain omaa elämää. Ikävää se on, mutta vielä ikävämpää on toisten elämiin ilman lupaa puuttuminen mitä julmimmalla tavoin.
Abortintehneellä on muuten kuusinkertainen itsemurhariski synnyttäneeseen (ja kolminkertainen koko väestöön) verrattuna..
seksin harrastajilla vastuu. Ei tule niitä ei toivottuja, kun ihmiset jotka eivät lapsia halua, eivät niiden tekoa myöskään harjoittele. Ei toinen ihminen voi määrätä toisen (hyvin pienen ja viattoman) kohtalosta. Mielestäni ei ole eroa siinä, tappaako syntymättömän lapsen, vai aviomiehensä, tai kenen tahansa kaduntallaajan.
Ymmärrän mitä sanot ja totta se on, ei se kaikille ole niin kovaa kuin vaikka meille.
Täällä ja tästä asiasta puhuu paljon niitä joilla on mielipiteitä muttei kokemusta.
Se ettei abortti ollut kummoinen juttu ei tarkoita kylmyyttä ja moraalittomuutta, vaan että ihmiset kokee ja kohtaa asian omalla tavallaan ja omassa elämässään.
Hyvä että toit sen esille, vaatii enemmän rohkeutta kuin surun ilmaisu tästä asiasta. Vaikka koen kaiken abortista puhumisen aina herättävän lopulta aika vääristyneen keskustelun. Tabu mikä tabu.
Sitä on niin helppo olla jyrkkä mielipiteissään ja tuomita toisia, kunnes tilanne napsahtaa omalle kohdalle. Voipi olla, että sinäkin joka siellä noin vakuuttelet, etten ikinä milloinkaan kuuna päivänä voisi sellaista tehdä, niin voisitkin joutua tilanteeseen, jossa päätyisit ratkaisuun, johon et olisi uskonut päätyväsi.
Minä olin ehdoton abortin vastustaja 7 vuotta sitten. Kunnes sattui pieni vahinko sen aikaisen poikaystävän kanssa. Suhteemme ei ollut vakaalla pohjalla ja epäilin vahvasti, ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Minulla oli opiskelut kesken. Pitkien harkintojen jälkeen päädyin aborttiin. Se tehtiin ihan raskauden alkuvaiheessa, ennen 8 viikkoa.
Päätyminen aborttiin oli oikea ratkaisu, enkä ole katunut sitä. Minusta ei olisi ollut yksinhuoltajaksi. En olisi myöskään halunnut sitoa itseäni loppuelämäksi sen aikaiseen poikaystävääni, jonka kanssa suhde ei alun alkaenkaan tuntunut oikealta. Aborttiin liittyviä tunteita jouduin käymään toki läpi monessakin eri yhteydessä vuosien varrella.. mutta en siltikään kokenut, että ratkaisu olisi ollut väärä. En olisi ollut kypsä äidiksi. Abortti oli siis teko, jota en olisi milloinkaan kuvitellut tekevänäni. Mutta joka kuitenkin oli oikea ratkaisu minulle siinä elämäntilanteessa. Ihmiset kokevat abortin eri tavalla. On hyvin tärkeätä huolehtia ehkäisystä, ettei tarvitsisi koskaan joutua miettimään edes moista asiaa.
Minusta on parempi, että ihminen tekee abortin, jos ei ole kykenevä huolehtimaan lapsestaan. Tässä maalmassa on liikaa lapsia, jotka saavat kärsiä epäkypsistä vanhemmista, joilla ei ole antaa lapselle sitä mitä he tarvitsevat. Jos abortti on sinusta murha, niin ajattelepas asian toista puolta.. nämä "murhatut" pääsevät suoraan ihanaan autuaaliseen olotilaan.. taivaaseen tai hengen valtakuntaan..ihan miten ihmiset asian uskovat. Kun taas ei-toivottu-lapsi voi joutua kärsimään tosi kovasti, kun hänellä on vanhemmat, jotka eivät kykene häntä rakastamaan. En halua puolustella aborttia, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin sinä tunnut ajattelevan.
Osa äideistä ei toivu abortista koskaan!
Ei ole humaania suositella aborttia ilman jotain aivan katastrofaalista syytä ( esim. äidin henki yms)