onko normia että on 30 eikä ikinä seukannut?
30 ja ikinä seukannutkaan
normia?
7962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luultavasti aika harvinaista, itsekin vuoden sisään todennäköisesti valahdan tähän kastiin. Mahdollisuuksia olisi ollut, muttei ihan kenen tahansa kanssa ole huvittanu olla...
Ei se epänormaaliakaan ole. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu alle kolmenkymmenen.
Jotku taas tuntuu seurustelevan vaan seurustelun takia ja jotkut alottavatkin aivan liian aikasten.
Jos ei mielenkiintosta yksilöä kohdalle osu, niin miksi seurustella.. ei ainakaan sen takia että "ikä painaa päälle"
suhtautuu asiaan epänormaalin vakavasti eikä kelpuuta muuta kuin ideaalikumppanin. Lisäksi oma ideaali saattaa olla aivan kehittymätön kun kokemusta ei ole. Sitä saattaa toivoa ominaisuuksia, joita ei käytännössä huomaakaan kaipaavansa, ja karttaa ominaisuuksia, jotka osoittautuvatkin sellaisiksi, joista ei ole harmia. Samantapaiset harhaluulot voivat kohdistua myös omaan itseen: suuria luuloja sekä turhia häpeänaiheita.
Itse suosittelisin löysäämään periaatteitaan jos kovin pitkäksi venyy tuo kokemattomuus, ja tutustumaan muutamaan kivaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan ja viettämään mukavimman kanssa aikaa enemmän ja enemmän siitä huolimatta, ettei ole takeita täydellisestä yhteensopivuudesta. Ei se toistakaan loukkaa kunhan selvästi sanot että et tiedä miten vakavissasi voit pidemmän päälle tulla suhteeseen painostamaan. Päivä kerrallaan elämisessä ei ole mitään vikaa. Päin vastoin, moni saattaa asettaa liian ahdistavat odotukset tulevaisuudelle niin, että mistään ei niiden takia tulekaan mitään.
Elämässä on oltava valmis ottamaan riskejä jos tahtoo siinä edetä.
ujoutta joillakin toiset taas odottaa sitä oikeaa tai jotain
Normaalimpaa kuin lottovoitto, mutta epänormaalimpaa kuin nenän kaivaminen.
Ehtiihän sitä myöhemminkin. Mutta olisko syynä epärealistisen korkeat vaatimukset seurustelun suhteen, silloin ei kyllä kumppania löydykään. Kukaan ei ole täydellinen, ja täydellisen ihanneihmisen/suhteen etsimiseen voikin sitten vierähtää koko elämä
Hei, omasta kokemuksesta voin sanoa sellaista että jotkut ihmiset vaan eivät onnistu löytämään sellaista ihmistä jonka kanssa parisuhde olisi parempi vaihtoehto kuin sinkkuus. Itse olen 29-vuotias normaali, nätiksi sanottu, menevä, ihmisten kanssa toimeen tuleva nainen mutta niin vaan elämän ainoa seurustelu oli 18-vuotiaana ja kesto puoli vuotta. Kunnes, vuosi sitten tapasin "elämäni miehen" ja nyt on onnellinen sinkkuelämä vaihtunut onnelliseen parisuhteeseen.
En koskaan ole osannut selitellä sinkkuuttani millään järkevällä, ainoa selitykseni on ollut että en ole halunnut väkisin ryhtyä suhteeseen vaan siksi että pitäisi. En löytänyt ketään miestä jonka kanssa olisi ollut halua yrittää suhdetta, tai siis löysin muutamia mutta ne tapaukset oli ikävästi yksipuolisia :( Mutta tosiaan, en koe että olin/olen mitenkään poikkeava ihmisenä vaikka en onnistunutkaan seurustelusuhdetta muodostamaan, olin sinkkuna tosi onnellinen ja viihdyin yksinkin ihan hyvin. Tietenkin parisuhde tuo aina enemmän elämään enkä enää vaihtaisi sinkkuuteen takaisin mutta ajatuksena niin kaikki sinkut eivät ole luusereita...