Moi taas kohtalotoverini ja muut ystäväni. keskusteluni menevät vanhoiksi ja ne unohtuvat helposti joten kirjoitan taas uuden ja kerron kuulumiseni. On ollut aika yksinäistä kun en ole kuullut teistä enkä ole saanut uusia neuvoja jne... olen nyt aloittanut terapian ja käyn siellä säännöllisesti (tosin nyt vasta 2 krt olen käynyt). olen huomannut että helpottaa kun puhuu .... mutta paha olo palaa takaisin kehooni ja mieleeni ja sydämeeni kun lähden sieltä pois. Haluaisin unohtaa, en vain pysty siihen. Haluaisin jatkaa, en vain osaa? Päässäni pyörii koko ajan itsetuho ajatuksia ja haluaisin vain kuolla pois. Mihin minä katosin? missä on se sama ihminen kun ennen naimisiin menoani sen tyrannin kanssa? Minä rakastin elämää, itseäni ja ympärilläni olevia. Edelleenkin, kun mietin sitä että hän meni naimisiin kanssani vain sen hiton oleskeluluvan takia (ja on nyt MINUN ansoitani asettunu aloilleen ja nauraa minulle) saa minut vihaamaan itseäni entistä enemmän. miksi olin niin pirun sokea! vihaan sanaa oleskelulupa .... vihaan sanaa avioliitto, vihaan sanaa MIES. öisin herään hikisenä omaan huutooni ja painajaiseeni.. tulee mieleen ne hakkaamiset, se kun se piti puukkoa kaulani päällä, kuristusjäljet....Haukkumiset....pettämiset....kaikki...aivan kaikki. Sitten mietin sitä että hän oli alussa ennenku sai oleskeluluvan aivan ihana, ihmettelin miten hän oli niin ihana...sittä kesti 4 kk, kunnes hän sai oleskelulvan ja tulimme Suomeen.... olihan hyviäkin hetkiä, ja öisin heräsin usein siihen että hän suuteli minua unissaan , antoi pusuja ja rutisti itseään vasten. sitten päivisin....painajainen alkoi taas. uskottelin itselleni että kyllä hän muuttuu kunhan kotiutuu tänne. minun oli taas pakko purkaa tunteeni tänne, teille. ystäväni ovat kyllästyneet valituksiini ja itkuihi, pari pitkäaikaista kaveriani ovat jopa lopettaneet yhteydenpidon tilanteeni takia. Eroprosessi on muutenkin vaikea, minun erooni kuuluu pahat muistot, hyvät muistot, oikeudenkäynti, pelko että hän tappaa minut kun hän uhkailee sillä..... Sydämeni on täynnä asioita joista haluiaisin puhua.... onko kohtalotovereitani enää täällä , voimmeko vaihtaa ajatuksiamme? voitteko auttaa minua?
OLESKELULUPA JA KARKOTUS (part 3)
i'm scared
342429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hei, nyt alat toipua siitä. Ei ihmiseen luottaminen ole väärin. Se joka petti luottamuksen teki väärin.
Älä luule olevasi joku puolikas ihminen ilman miestä. Päinvastoin, nautit elämästäsi enemmän kun saat itse ohjata elämääsi. Se mies tulee vielä olemaan onneton, jos hänellä tunteita sitten onkaan.
Avioliitto on yliarvostettu, varsinkin muslimeilla. Ihan kun se olisi joku elämän tarkoitus...EI SE OLE!
Eniten siitä hyötyy miehet jotka haluavat naiset hallintaansa. Sitten he kutsuvat niitä naimattomia vaikka huoriksi. He hyötyvät siitä että monet naisetkin kavahtavat tätä huora-sanaa. Ei kannata halveksia näitäkään kanssasisaria. Miehet saisivat arvostaa näitäkin naisia kun kerran maksavat että saavat heidän kanssaan olla. Miksi maksavat jos eivät kunnioita palvelun antajaa.
Miehistä vain harva kykenee rakastavaan perhe-elämään. Älä heidän takiaan itke. Nauti siitä että olet vapaa. Opiskele, tee työtä, pukeudu kauniisti ja ole ylpeä että olet sinä. Näillä naisilla maahan ratsastavilla miehillä ei ole arvoa kenenkään silmissä.
kiitos että ymmärrät. mun on nykyään tottakai parempi olla kun en saa enää turpiini joka päivä joka paikkaan. mutta en vain kestä ajatusta että miten saatoin olla niin sokea että toin tuollaisen tyrannin tänne..enhän olisi ovinut tietää, miten olisinkaan...että hän on sellainen. olenko niin vastenmielinen ja paska että kanssani mentiin naimisiin vain OLESKELULUVAN takia....!
Hei, tuntuu että oleskelulupa huijaukset ovat niin yleistä mutta niin vähän puhuttua. Niin paljon kuulleena mitä monet ovat saaneet kokea, törkeää hyväksikäyttöä, vuosien varastamista ym mielestäni olisi aika nostaa kissa pöydälle. Olisi loistavaa perustaa uhri yhteisö ja ruveta protestoimaan ja tiedottamaan julkisesti tapauksista ,jotta seuraavat uhrit voisivat avata silmiä ajoissa. Olisi mukava jos löytyisi halukkaita perustamaan tämä"kerho" jossa olisi kohtalo tovereita, kaikki samassa veneessä olevia. Puska radio kiertämään ja halukkaat ottamaan yhteyttä, taistellaan vääryyttä vastaan ja oleskeluluvan tilalle mielummin menolippu sinne mistä huijari tulikin. Tästä voi tulla erittäin suuri yhteisö jos ihmiset uskaltaa astua esiin. Muistutan, että tapauksia on tuhansia joten asialle voi aivan varmasti tehdä yhdessä jotain, tuodaan asiat JULKI.
OLEN AIVAN SAMAA MIELTÄ! haluaisin niin paljon että kaikki saisivat tietää tällaisesta. olkaa kiltti ja yhtykää toiveeseemme! auttakaa minunkaltaisi naisia!
Hei jos vielä kiinnostaa "huijatut" yhteisö niin ottakaa yhteyttä ihan rohkeasti os [email protected] ja toimia voi ihan nimettömänäkin kun julkistetaan näitä tarinoita.
Hei,
Voimia sinulle, olet jo polulla, huomaan muutoksen sinussa. Minulle kävi samoin, siitä on vuosia, nyt olen suhteellisen onnellisesti naimisissa ja minulla on lapsia, enkä enää oikein muista kuinka minäkin olin vain oleskelulupa-automaatti sille miehelle.
Luulin, että menemme naimisiin rakkaudesta (tiedostin kyllä oleskelulupa syynkin yhteneä tekijänä), mutta ei kaikki oli vain petosta, joka alkoi paljastua "heti hääyönä", kun mies vietti sen toisen naisen kanssa. Järkytys, tuska, epätoivo, ymmärryksen puuttuminen, pelkkä iso miksi-kysymys, haluni muuttaa tilanne sellaiseksi kuin se minun omissa kuvitelmissani oli elänyt oli niin suuri, että järjen ääni katosi kokonaan. Yritin sopeuttaa itseäni sairaaseen kuvioon, ja sairastuin itse. En kyennyt ottamaan mitään tukea tai apua vastaan läheisiltäni, koska häpesin niin paljon, syytin itseäni kaikesta. Masennuin ja ahdistuin, olin lähes itsetuhoinen, vaikken yrittänyt mitenkään vahingoittaa itsenäni. En syönyt, en nukkunut, en kyennyt käymään töissä (menetin hvyän työpaikkani, menetin yliopisto-opintojeni harjoittelupaikan eli iso menetys) en opiskelemaan, en siivoamaan kotiani (muistan kammoten ne banaanikärpäs määrät, joita keittiöön kehittyi).
Pääsin onneksi lyhyelle terapia jaksolle ja aloitin myös masennuslääkityksen. Vain terapian avulla selviyidyin. Minulla oli varamasti vähemmän traumoja, koska minua ei ex-mieheni pahoinpidellyt fyysisesti enkä joutunut koskaan pelkäämään häntä. Mutta tunsin raivoa, että hän porskutti naimisiin naisensa kanssa, saatuan minun avullani oleskeluluvan ja työpaikankin hankin. Hän ei tuntenut koskaan aitoa katumusta, perusteli vain oman elämänsa kurjuudella tekoaan. Näin painajaisia. Kannoin häpeää, ihmiset kysyelivät sukunimestäni ja jouduin selittämään, että kas erosin jo ennen kuin avioliitto alkoikaan. Jouduin kokemaan epäluuloja "menit arabin kanssa naimisiin, oletko ihan tyhmä". Vaikka muutin nimeni seurasi virkatodistuksessa miehen nimi. Siviliisäädyksi piti kirjoittaa "eronnut", miten raivostuttavaa.
Vähitellen elämä alkoi voittaa. Eniten minua auttoi itseni vapauttaminen syyllisyydestä. On normaalia uskoa toisen ihmisen vilpittömyyten. On normaalia rakastua. On normaalia yrittää, kun ongelmia tulee. Ja on normaalia yrittää hieman ylikin, kun suhteessa on myös hyviä aikoja. On normaalia surra menetettyä unelmaa. Mutta jos pystyisi ajattelemaan niin, että toinen teki mitä teki omista syistään (ehkä nekin voivat olla perusteltuja, tässä julmassa maailmassa). Ehkä miehesi on enemmän uhri, hän on vanhempiensa julmuuden pilaama, oman kotimaansa tilanteen pilaama, henkisesti sairas. Hän sai mitä halusi, mutta tuskin tulee koskaan samaan onnea.
Sinä selviydyt ihan varmasti. Sitoudu terapiaan ja työskentele ahkerasti. Koita katsoa eteenpäin, jossain vaiheessa on viisasta päästää irti kysymyksistä ja menneestä. Etsiä uusia tavoitteita, sulla varmasti opiskelu ja työelämä. Kun teet ahkerasti töitä niiden eteen, tuskakin helpottaa. Sulle tulee jotakin oikeaa tilalle, rakennat elämääsi.
Nyt en ihan ymmärtänyt..eli miehesi petti jo hääyönä ja kuitenkin sinä jatkoit hänen kanssaan että pysyvän oleskeluvankin sai?
Miksi ihmeessä? Miten kukaan järkevä nainen jää suhteeseen joka heti avioliiton alussa menee päin persettä?
Pitää nyt helvetti soikoon naisella olla sen verran itsekunnioitusta ettei moista paskaa katso hetkeäkään vaan mies pihalle ja sillä siisti.
Tunnen tosin monia jotka roikkuvat huonossa suhteessa ja sitä en tule IKINÄ ymmärtämään.
En jatkanut kuin 4 kuukautta, jolloin ero laitettiin vireilla. Oleskeluluvan sai vuoudeksi pelkän avioliiton perusteella, ja jatkot sitten toisen avioliittonsa kautta. Ja on helppo uhota, ettei katsele ja kestä mitään mitä esim. minä kestin. Entinen minäni (siis ennen avioliittoa) ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan joutuvansa moisen kohtelun kohteeksi, mutta kun sellaiseen tilanteeseen joutuu, jotenkin koko minä voi sortua (osittain ja tilapäisesti), koska sitä tilannetta ei voi mitenkään ymmärtää. Ja siksi kuvittelee, ettei se mitä näkee ole juuri sitä miltä se näyttää, vaan jotain erehdystä, väärinymmärrystä jne. Yrittää selventää ja saada vastauksia niihin MIKSI-kysymyksiin. Juuri itsekunnioitus on se, joka panee yrittämään, minä selvitän tämän, tämä korjaantuu, löytyy ratkaisu. Kunnes tulee siihen pisteeseen, että itsekunnioitus ja terve ajattelu on murentunut, ja sitten onkin pulassa. Onneksi olin jo siinä vaiheessa eronnut, niin vielä sain itseni pelastettua takaisin elämälle.
joskus minusta tuntuu että olen ainut tässä maailmassa kenen kanssa on menty naimisiin vain oleskeluluvan takia... auttaa kun kuulee että on kohtalosisaruksia. häpeän kauheasti, aivan kuin kaikki olisi ollut omaa vikaani? ihmiset (meidän maalaiset) puhuvat selkäni takia, tutut ovat ottaneet etäisyyttä, suku säälii ja haukkuu ja syyttää jne.... kaikki ovat vain ''no mitäs me sanoimme....'' tämä on minulle toinen ero joten meidän maalaiset oikeasti tappavat minut henkisesti. kaverini (ne ketkä ovat vielä maisemissa!) sanovat että älä välitä...mutta miten voi olla välittämättä! kun ne osoittelee....puhuu selän takana.... jne. ja se että mieheni on nyt asettunut aloilleen minun takiani....se tuntuu pahalta....
Tuo häpeä juuri oli pahinta. Koin, että mua pilkattiin ja pidettiin tyhmänä. Just toi mitäs me sanottiin. Ja olin kuin merkitty "eronnut nainen!" minä jonka suvussa ei erottu. Itkin juuri tätä eronnut eli epäonnistunut ja pyöritin sitä ihan sairaasti mielessäni. Siitä voi vain puhdistua, kun tajuaa mistä kumpuaa se häpeä. Se on sinun omia ajatuksiasi itsestäsi. Se tuntuu tunteelta, mutta on ajatustesi ja elämänuskomustesi tuottamaa. Terapiassa ehkä voit käsitellä just tätä, oletko herkkä häpeälle ja kantamaan häpeää. Tee itsellesi vaikka näin. Kun tunnet häpeää ala tarkkailla ajatuksiasi. Kirjoita ne paperille ihan juuri sellaisina kuin ne tulevat mieleesi. Sitten alat tarkastella niitä objetiivisesti: totta vai epätosi. vaadi perusteluita. mieti mihin itse pystyit vaikuttamaan ja mikä tapahtui sinusta riippumatta. Ja huomaat, että uskomuksesi häpeästä eivät kestä tätä totuus-testiä ja häpeän tunne ja ahdistus helpottaa. Tätä teet aina kun alkaa ahdistaa.
Mies vielä löytää edestään sen minkä sulle teki. Kun tästä selviät olet vahva ja ymmärtävä nainen, miehesi sen sijaan polkee kehityksessään paikoillaan ja ei voi koskaan olla aidosti onnellinen. Ellei tee elämänsä kanssa sovintoa ja myönnä mikä oli-
minun suvussani kukaan ei ole eronnut ja minä jo kahdesti. se sattuu.... en ole paha ihminen, tiedän sen. minulla on oikeasti suuri sydän ja asetan aina kaikkien muiden tarpeet ja tunteet etusijalle mikä ei ehkä ole oikein . en ole koskaan loukannut ketään tai pahoittanu kenenkään mieltä. mutta miten pääsen tästä noidankehästä..... olen aivan sekaisin. ja mitä terpaiaan tulee niin kun käyn siellä, en tiedä mistä puhuisin? en osaa purkaa tunteitani tai pukea niitä sanoiksi..... tunteeni ovat niin ristiriitaiset etten yhtään tiedä itsekään......
Sinun virheesi oli sinisilmäisyys, miehesi taas on syyllistynyt rikoksiin. Aika iso ero. Anna itsellesi armoa, olethan kärsinyt todella paljon.
Elämä nyt vain on tämmöistä, niinhän sitä sanotaan, että "mikä ei tapa, tekee helevetin vahvaksi". Tulet vielä muistamaan tämän ajan myöhemmin elämässäsi ja voit aina ajatella, että kun olet selvinnyt tästä, sinua ei enää pelota mikään, eikös?
Päivä päivältä tilanne helpottuu. Sinun ei tarvitse kuin selvitä yhdestä päivästä kerrallaan.
Tarvitset nyt ihmisten tukea, eikö sinulla ole ketään tasapainoista rauhallista aikuista ihmistä (äiti, täti, isä, ???) jonka kanssa voisit keskustella.
Sukulaistesi käytös ei vaikuta hirveän empaattiselta. Torju kaikki syytökset, syyllistämiset ja muu epäasiallisuus. Sano, ettet jaksa ottaa vastaan mitään tuollaista. Keskity vain omaan oloosi. Terapian lisäksi voit varmasti saada keskusteluapua muualtakin.
Älä turhaan huolehdi tulevaisuudesta, se tulee omalla painollaan. Sinullekin tulee monta uutta aloitusta, monta uutta elämää vielä. Jonain päivänä tuska ja häpeä helpottaa.
Pidä huolta nyt terveydestäsi, yritä syödä hyvin ja terveellisesti. Liiku, kunnon lenkki tai uinti voi olla parasta terapiaa. Uni olisi saatava paranemaan. En suosittele mitään lääkkeitä, jollei lääkärisi ole määrännyt. Joskus yksinkertaiset asiat auttavat: koita tehdä jotain rentouttavaa ennen nukkumaanmenoa, koita irrottaa ajatuksesi ongelmistasi, ja juo vaikka rauhoittavaa kamomillateetä.
Terapiassa ja tukihenkilön avulla voit käydä ongelmiasi läpi, mutta ota joka päivä niistä myös "lomaa" ja yritä keksiä joka päivä jotain mukavaa tekemistä, joka vie ajatuksesi jonnekin muualle. Se auttaa jaksamaan.
Tsemppiä.
...tulisen macho-kulttuurin kuumista piirteistä. Eikös vierasmaalainen mies saakaan olla hallitseva macho, perheen pää? Missä sitten on mokusuhteen suola, jos sen pitäisi olla samanlainen kuin suomalainen?
Nimim. thai-N & suomi-M 6,5 vuotta yhdessä
Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Väkivalta ja vääryys - ei kovin älykästä pilkata uhria. Ainakin näin maantai aamuna. En ymmärrä sinun motiiviasi, varsinkin kun itselläsi näyttää kaikki olevan hyvin.
kärsii..oma thaikku ei rakasta,saati keskustele.Levittää hymyillen koipensa,siinä kaikki.Ole siinä sitten empaattinen muille!
Olet naimisissa thaikun kanssa, onko teillä lapsia?
Älä jätä lapsia yksin thaikun kanssa, on karmea esimerkki miten ne kohtelee viattomia lapsia.
Aikuiset on asia erikseen, lapsiin ei saa koskea ja tehdä pahaa.
Minä itse en koskaan luottaisi thaikkuun tai mihinkään aasialaiseen.
"Älä jätä lapsia yksin thaikun kanssa, on karmea esimerkki miten ne kohtelee viattomia lapsia"
En ole kuullutkaan! Kerro ihmeessä mitä on tapahtunut ja milloin. Lehdistä ainakaan en ole huomannut mitään karmeita uutisia jotka olisi thaimaalaisia naisia ja heidän lapsiaan koskeneet.
Yhden uutisen kyllä huomasin jossa ulkomaalainen nainen oli tuomittu lastensa surmaamisesta mutta et tietenkään voi tätä tarkoittaa koska puhut nimenomaan thaimaalaisesta naisesta.
Olihan tämänkin naisen syntymäpaikka kyllä Helsingistä itään mutta kuitenkin kaukana Thaimaasta joten eihän kukaan pysty näitä juttuja toisiinsa sotkmaan.
Jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan millaisesta uutisesta oli tuossa thaimaalaisjutussa kyse.
Itse olen kokenut samanlaista elämää, vuosia sitten suomalaisen miehen kanssa. Hän oli patologinen valehtelija, väkivaltainen ja työtä vieroksuva.
Aikaa kului siitä tilanteesta pääsemiseen ja parantumiseen. Mutta kaikki hyvin nyt.
Säälittää vaan ne lapset mitä hän on tehnyt uusien naisiensa kanssa. Ja jättänyt lapset unholaan.
Ota tästäkin kokemuksesta positiiviset puolet: seuraavassa suhteessa osaat jo katsoa tarkemmin. Etkä usko niitä lirkutuksia. Opit huomaamaan mikä on totta ja mikä valetta.
Yritä olla muuttumatta kyyniseksi, itselleni kävi niin ja se meinasi pilata koko loppu elämän.
"Yllättäen" palstalta löytyi taas suomalaisen luuserimiehen ex-vaimo, kuinkas sattuikaan... ;)
en vain pysty luottamaan yhteenkään mieheen ... en ehkä koskaan enää? pelkään niitä....vihaan niitä. kaikki vaikuttavat silmissäni nyt murhaajilta, valehtelijoilta, hakkajilta, hämäräperäisilta tai muuta sellaista. tiedän että on hyviäkin ihmisiä...mutta pahuutta on niin paljon että hyvyys on jäänyt sen alle piiloon. miten erotan hyvyyden ja pahuuden toisistaan? missä kunnon miehet on? miksi minulle piti käydä näin!
Kyllä tunnistat hyvän miehen kun sellainen tulee kohdallesi. Mutta nyt vain parranna itsesi ensin. KAnnattaakin olla varovainen, ettei tuossa tilassa tutustu kehenkään, niin ei tule riskiä pettymyksiin.
Se on vaan elämää!
http://keskustelu.suomi24.fi/matkailu_show.fcgi?category=104&conference=4500000000000721&posting=22000000037234334
niin eikö kannattaisi vaihtaa sähköpostiosoitteita? Olisi kenties terapeuttisempaa kirjottaa henkilökohtaisesti, sen verran henk.koht asioita nuo ovat. Etkä saisi lokaa niskaasi tällaisella julkisella törkypalstalla.
Mikä on pettäjämiehen kansalaisuus?
Ihan uteliaisuuttani kysyn,että onko nyt se Nigerialainen tai ketäs muita täällä niin kovasti parjataan, vai ihan joku muu?
Oma mieheni on Gambialainen. Avioliitossa.
Ei sentään aina ;)
Jos tarina kiinnostaa, niin samalla otsikolla (OLESKELULUPA JA KARKOTUS) löytyy samasta tilanteesta aiempia keskusteluja, josta taustat selviävät.
Nyt on käynyt surullisesti. Rakkaus on elämässä aina iso asia. On hyvä, että kirjoitat ja kait puhut.
Minuutit ovat nyt pitkiä. Askel kerrallaan huomaat, että aamulla se aurinko nousee.
Siihen sinulla on vielä pitkä matka. Tule läpi pimeän tunnelin siten, että annat masennukselle, vihalle ja epätoivollesi tilaa. Keskity itseesi ja vain itseesi.
Aikanaan huomaat, että aurinko nousee.
Juha
Kiitos paljon , arvostan myötätuntoasi ja sitä että ymmärrät. sekunnit tuntuvat ikuisuudelta, yritän keksiä tekemistä ja olla kavereiden kanssa, käydä töissä ja koulussa mutta aina se tuska ja suru ja muistot ja kaikki on mukanani . se mitä koin oli epäoikeudenmukaista ja toivon että selviän....
"pelko että hän tappaa minut kun hän uhkailee sillä....."
Miehesi on toivottavasti saanut jo hieman tuntumaa Suomen poliisilaitokseen ja ymmärtää, että jos hän tekee sinulle jotain, HÄN joutuu vankilaan ja mahdollisesti (todennäköisesti) karkotetaan Suomesta. Eli toivottavasti hän on tajunnut, että Suomessa oikeusjärjestys toimii hieman eri tavalla kuin siellä teidän kotimaassa, ja laskelmoivana tyyppinä ei halua huonontaa omia asemiaan.
Eli tuskin hän enää tappaa sinua - luultavasti hän haluaa vain pelotella.
mieheni soitti minulle eilen, viime yönä. olin aivan shokissa. ja taa jälleen kerran vain jähmetyin paikoilleni , en lyönyt luuria hänen korvaansa vaan kuuntelin.(miksi tein niin!?) hän snaoi että hän rakastaa minua ja on pahoillaan ja on mmuuttunut ja haluaa minut takaisin ja kohtelee minua hyvin jne....hän sanoi että hän haluaa että muutan maarianhaminaan (missä hän asuu nyt!!!) olin ihan shokissa heten jopa ajattelin että menen sinne....olin niin sekaisin kunnes kaikki kaverini ja perheeni muuttivat mieleni ja takoivat järkeä päähäni. en nukkunut viime yönä ainuttakaan sekunttia, olen pärjännyt vaan kahvilla ja energiajuomilla.... hän sanoi että jos peruutan kaikki poliisi syytteet hän tulee takaisin jos en niin minun pitää mennä sinne ..... läpinäkyvää?! ja hänelle on löydetty uusi vaimokekin jo....puhdas viaton neitsyt kotimaasta ja siellä hänellä on vanhempi naisystävä....eli kyl hän sen seuraavan uhrinki on löytäny jo ja saa jatko oleskeluluvan vaikka hänet karkoitettaisiinkin maasta ..... avioliiton kautta.....
Ex-miehesi on nyt huomannut, että lähtö tulee Suomesta, joten sen vuoksi yrittää jarrutella maastapoistumistaan keinolla millä hyvänsä. Säälittävää.
Mielesäni sinun pitää EHDOTTOMASTI vaihtaa puhelinnumero, eikä antaa sitä hänelle.
On ihan omaa syytäsi että olet kusessa. Kuka käski naimaan muslimin? Olet tyyppiesimerkki naisesta joka osaa hoitaa itsensä kuseen.
Nyt se ex-mies tuli, nimittäin anaaliini. Oli muuten mieletön luisto. Varmaan koska perapukama repes. Ihanaa oli silti.
taasko alotatte tän pelleilyn kun kirjottelette tyhmyyksiä nimimerkilläni? haloo , onko teistä kivaa tällainen? kyse on vakavasta ongelmasta , minun tuskastani. ja sinun kaltaiset idiootit.....