Stanley Kubrick oli suuri taiteilija, toisin kuin Beethoven. Kubrickin tapa käyttää Beethovenin musiikkia elokuvassa Kellopeliappelsiini osoittaa Kubrickin ymmärtäneen, että länsimaisen sivilisaation rappio ja tuho alkoi Beethovenista. Ei ole mikään sattuma, että elokuvan päähenkilö, sosiopaattinen nuorisorikollinen Alex rakastaa yli kaiken 9. sinfoniaa ja jopa masturboi sitä kuunnellen, ajetallen mielessään väkivaltaisia sadistisia fantasioita. Onko Beethovenkin kuvitellut samanlaisia asioita säveltäessään? Pidän sitä mahdollisena, jopa todennäköisenä. Todisteena toimikoon hänen koko tuotantonsa: puukolla veistetyt melodiat, rahvaanomaisen karkeat kehittelyt, hakkaavat rytmit, koko yleinen väkivaltaisuus ja musiikillinen neurastenia.
Kubrickin elokuvassa natsit kulkevat hanhenaskeleita 9. sinfonian finaalin turkkilaisen marssin fasistisessa tahdissa. Se ei ole pilkkaa vaan totuus hengestä jonka lapsi Beethoven oli. Hän oli Andrei Zhdanovin henkinen edeltäjä. Hän olisi ilmiantanut Shostakovitsin salaiselle poliisille jos olisi ollut tämän aikalainen. Hän olisi surutta tuominnut ihmisiä giljotiiniin, jos olisi ollut mukana politiikassa kuten taiteilijakollegansa Jacques Louis David Ranskassa. Beethovenista alkoi synkkä vaihe länsimaiden historiassa, pimeys joka jatkuu yhä. Goethe tunnisti hänessä pedon, taiteen antikristuksen, Saturnuksen joka syö omat lapsensa.
Kubrickin elokuvassa natsit kulkevat hanhenaskeleita 9. sinfonian finaalin turkkilaisen marssin fasistisessa tahdissa. Se ei ole pilkkaa vaan totuus hengestä jonka lapsi Beethoven oli. Hän oli Andrei Zhdanovin henkinen edeltäjä. Hän olisi ilmiantanut Shostakovitsin salaiselle poliisille jos olisi ollut tämän aikalainen. Hän olisi surutta tuominnut ihmisiä giljotiiniin, jos olisi ollut mukana politiikassa kuten taiteilijakollegansa Jacques Louis David Ranskassa. Beethovenista alkoi synkkä vaihe länsimaiden historiassa, pimeys joka jatkuu yhä. Goethe tunnisti hänessä pedon, taiteen antikristuksen, Saturnuksen joka syö omat lapsensa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro ihmeessä lisää tuosta Goethen suhtautumisesta
Beethoveniin, se on minulle uutta. Olen aina
luullut että vaikka treffit epäonnistuivat, ei
kumpikaan kovin laajalti lähtenyt dissaamaan
toista ainakaan julkisesti. Mitä musiikkin tulee,
joudun sanomaan etten kovin puukolla veistetyksi
menisi luonnehtimaan. Mutta totuuden nimessä
myönnettäköön että paikoitellen pianomatskussa
on hetkiä jotka ovat niin paksusti kirjoitettu,
että olen tuuminut että ne olisi voinut kirjoittaa
hieman toisinkin.
Kaksi aikakauden johtavavaa henkeä mittaili toisiaan. Goethe, olympolainen aristokraatti, saksalainen kulttuuriporvari parhaassa Thomas Mannin tarkoittamassa mielessä, suurten synteesien tekijä, jättiläinen jättiläisten hartioilla, viimeinen suuri eurooppalainen. Beethoven, katuojan säveltäjä, plebeiji täynnä ressentimentiä ja ruoskitun orjan katkeraa vihaa, yhtä mykkä kuin kuurokin, sataprosenttisesti vallantahtoa ja kokonaan vailla herkkyyttä, kokonaan vieras sille musiiklle joka on Eurooppa. Painajaiset jotka Goya maalasi kankaalle ennustivat Beethovenin voiton, tuon hirveän kolossin varjon vähitellen peittäessä kaiken, Jumalankin, niin ettei meillä ole enää mitään toivoa. Beethoven teki meistä kaikista kaltaisiaan, kuuroja, myöhäisiä, moderneja. Goethen Januksen kasvot näkivät vielä viimeisen kerran sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen; Beethovenin myötä tulevaisuus muuttui menneisyydeksi. Hän lopetti naurun.
Totta tokaiset. Petokritiikille on todellakin perusteet olemassa. Saksalaiset ovat uskomattomia paskiaisia. Nietzcshe oli hullu, Wagner pedofiili ja Hitler oli kivesvikainen(geneettisesti rappeutunut)katkeroitunut rääkyvä kusipää, Hegel oli vallanhimoinen ja sekava idiootti, Marx oli alkoholisoitunut sisäkönnussija ja julkisilla paikoilla masturboiva öykkäri,ekshibitionisti, Heidegger oli katumaton natsi, rehtori. Heidegger nussi myös juutalaisia oppilaitaan junien vessoissa. Mitään muuta merkittävää tämä lyhyenläntä mies ei tehnyt. Vain aivokuolleet idiootit voivat pitää tätä natsien nuoleksijaa korkeatasoisena älykkönä.
Pentti Saarikoskea mukaillen voisi runoilla:
Beethovenin virhe on Wagner
niinkuin Nietzsche on Wagnerin virhe
mutta Nietzsche ei tehnyt virheitä
(siitä todisteena Heidegger)
"Mutta totuuden nimessä myönnettäköön että paikoitellen pianomatskussa on hetkiä jotka ovat niin paksusti kirjoitettu, että olen tuuminut että ne olisi voinut kirjoittaa hieman toisinkin."
Kuten olen aiemmin todennut, Hammerklavier-sonaatista johtavat ratakiskot suoraan Auschwitziin. Mutta ei myöskään koko nykyisen länsimaisen viihdeteollisuuden perverssiä elämänvalhetta olisi ilman Kuutamosonaattia.
Kyllä N:kin sekoili. Sisko hävitti sen mielisairaimpia kirjoituksia metreittäin. Siskon tarkoituksena oli N:n maineen suojelu. Elämänsä lopulla N oli pahasti mielisairas, katkeroitunut totatalitäärisen ja väkivaltaisen vallan eli tuhovoimien pakkomielteinen kannattaja. N oli germaanisen tradition tuote. Germaanisessa traditiossa on jotakin pahasti pielessä. Se näkyy mm. Wagnerin suhteesa germaanisiin myytteihin, satuihin ja niiden intentioihin. Ne ovat aika mielipuolisia, esinatsistisia. Piirre heijastuu germaaniseen filosiaankin. Ja Saarikoskikin oli aikamoinen tyhjänlouskuttaja, viinalla päänsä sekoittanut pikkupaskiainen, näsäviisas papinpoika. Elämänsä lopun vietti luostarissa kun muna ei enää seissyt. Taisi paskakin lorahdella housuihin. Vaikea nähdä S-koskessa mitään suuruutta, edes reilua jätkää.
Myös Abhasia-Ossetian tilanne on Beethovenin syytä, Bush on B:n syytä, terrorismi, Hakaniementorin arkkitehtuuri ja J. Karjalainen ovat Beethovenin syytä. Eikä pidä unohtaa että sinä päivänä kun maailma loppuu, se on kokonaan ja vain ja ainoastaan Beethovenin syytä.
...