Huutaminen, Väkivallan esiaste?

En kyllä usko, että huutaminen on mikään alkusoitto väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Meillä kaikilla on oma tapamme purkaa vihantunnetta ja huutaminen on yksi tapa. Haukkuminen ei ole hyvksyttävää, oli sitten huudettuna tai ihan kuiskattuna.

Itse olen huutaja-tyyppiä kun hermostun. Ääneni desibelit nousee ihan huomaamatta, mutta olen oppinut nykyisen tyttökaverini kanssa hallitsemaan niitä, hän kun on herkkä ihminen. Aina kun huomaan alkavani huutaa, lasken ääntäni ja yritän puhua normaalisti. Se huutaminen vaan auttaa välillä kun oikein kiehuttaa, mutta ikinä en ole haukkunut. Rakentavaa keskustelua pitäisi saada aikaan, eikä haukkuminen auta mitään.

Niin ja ikinä ei ole ollut mitään mielihaluja käydä toiseen käsiksi, ei edes silloin kun nainen on ollut väkivaltainen minua kohtaan, mutta siitä on jo kauan aikaa.

Ei se välttämättä ole väkivallan esiaste. Minä olen todella lyhytpinnainen ihminen ja ku suutun, ni sillon rivoan pää punasena miehelleni. Mieheni on meistä se rauhallisempi osapuoli, mutta OIKEIN kun suuttuu, niin huutaa ja raivoaa myös samallalailla. Koskaan en ole pelännyt hänen lyövän minua, mutta voihan sekin olla mahollista joidenkin kohdalla.

En lähtisi ihan heti tuomitsemaan väkivaltaiseksi. Sitten voi sanoa jo merkeiks, jos käy kiinni ja puristaa esim. kädestä, niin että sattuu tai tulee esim naaman eteen huutamaa ja riehumaa.

Tuosta nimittelystä sen verran, että meillä kumpiki laukoo suuttuessaan välillä kaikenlaista, jota kadutaan sitten myöhemmin, mutta se taitaa olla aika monella ongelmana. En toki puolustele, että kenenkään pitäisi puolisoaan haukkua kusipääksi.

Kuinka joku voikaan....mahottomia nää emännät.

huutaminen on väkivaltaa. Agressiivinen huutaminen on mielestäni sallittua ainoastaan kun henki tai terveys on vaarassa.

Minun kohdallani huutoon liittyi se että exäni yritti näin saada tahtonsa läpi. Jos en suostunut tekemään jotain tai lähtemään jonnekkin alkoi huutaminen, nimittely ym. mitätöinti. Ei puhettakaan asiallisesta keskustelusta.

Huutaminen tekee uhrin olon epämukavaksi tai jopa pelokkaaksi. Kyllähän sillä jotain alistamista haetaan. Ehkä teidän tapauksessanne huutaja haluaa että ärsytys ja jankutus loppuu.

Viime suhteeni lopetin osin sen takia että en olisi kestänyt jatkuvaa huutamista alistamisen välineenä. Olen melko varma että olisin tehnyt väkivallasta jossain vaiheessa fyysistä.

Parempi kun exäni etsii alistumishaluisen kumppanin ja minä diplomaatin.

Huutaminen on silloin vain lievää väkivaltaa, jos sillä ilmaisee välittävänsä toisesta: NYT PIRU VIEKÖÖN LOPETAT SEN TUPAKANPOLTON/VIINALLA LÄTRÄÄMISEN!!! Huutaminen kuulostaa hirveältä, mut on tärkeää ilmaista oma huoli ja välittäminen. Silloin huutaminen on henkistä väkivaltaa kun karjuja vaikkapa huutaa "EI KUULU SULLE SE, ETTÄ MÄ PISTIN ILKEÄSTI POIKKI MUN POIKAKAVERIN JA SUN YSTÄVÄN KANSSA!!!" Mä inhoan yli kaiken niitä pahoja ihmisiä, jotka on huutanu mulle ja eniten sitä jolta sain turpaani pentuna. En toivo niille mitään hyvää.

Huutaminen on eri asia kuin väkivalta. Mutta huutaminen voi sisältää väkivaltaa.

Ihminen huutaa (korottaa ääntään), kun hänelle tulee tunne, ettei hän tule kuulluksi. Ikäänkuin huutamalla sama asia menisi yhtään paremmin toiselle perille. Mutta huutaminen on vain merkki keskinäisestä huonosta kommunikoinnista, missä toinen kokee, ettei häntä kuunnella. Eikä se ole väkivaltaa.

Kun huutamiseen (tai pelkkään puhumiseenkin ilman mitään äänen korotusta) liittyy uhkailua, halventamista, haukkumista, mitätöintiä tms. niin kyse on henkisestä väkivallasta. Näitä asioita sisältävä kommunikointi voi olla toisesta pelottavaa, alistavaa, halventavaa ja sillä pyritään hakemaan toisesta 'väkisin' henkinen yliote eli valta-asema. Eli kyseessä on väkivallan yksi muoto. Mutta tämä ei tarvitse huutamista. Hyvin hiljaa, julmasti sanottu uhkaus, halventava ilmaus tms. voi olla paljon pelottavampi ja tai tehokkaampi kuin huutamalla sanottu.

Huutaminen siis kertoo vakavista parisuhteen kommunikaatio-ongelmista, mutta henkinen väkivalta kertoo erittäin vakavista parisuhteen ongelmista, missä suhde on saanut toista alistavia piirteitä.

Huutaminen on merkki siitä, että ihminen käy täysillä jostain syystä.

Ehkä itsehillintä rakoilee tai jotkut takautumat pistää huutamaan.

Tämä on lähinnä hänen ongelmansa, ei sinun.

En usko, että läheskään kaikki "huutajat" käyttää koskaan fyysistä väkivaltaa.
Mutta henkistä se voi olla riippuen toisesta osapuolesta. Jos toista pelottaa tai alkaa itkemään ja toivoo toisen lähtevän niin ei ole reilua jatkaa huutamista. Ja huutava voisi aina yrittää muuttaa riitelytapaansa. Onko huutamisesta oikeasti hyötyä? Mun mielstä on kamalaa kun toinen huttaa nuppipunaisena ja on tosi raivostuneen näköinen. Ja ei siinä voi oikein edes sanoa väliin mitään. Ja raivoissaan toienn voi myös päästää suustaan mitä sattuu ja riiidassa ei ole enää mitään järkeä.

Meillä minä olen sulkeutuva tyyppi ja "mykkäkoulun" pitäjä. Toista ärsyttää se ja huutaa ja mitä enemmän toinen huutaa sitä enemmän vetäydyn/sulkeudun. Vältän myös riitatilanteita viimeiseen asti. Joten tilanne on se, että asioista ei puhuta.

Itsessäsikin on kyllä vika kun ärsytät ja jankutat? Ainakin jos tahalteen teet niin. Meillä ei tarvitse edes ärsyttää tai ärsyttämisen kynnys on hyvin matala, kun toinen jo kiehahtaa kunnolla.

Nimittely ei ole ainakaan reilua. Meillä on ruvennut mieheltä tulemaan ämmittelyä esimerkiksi. Ja paljon ikävämpiäkin asioita. Kusipään ehkä vielä kestäisin...

Ja riippuu myös onko lapsia. Itse olen lapsena kärsinyt vanhempieni kovaäänisestä riitelystä. Lasten ei pitäisi joutua kuuntelemaan huutamista.

Anteeksi että huusin, halusin tehdä jotain mutta en päässyt tekemään sitä.En tarkoittanut pahaa.Purin vain tekemättömyyttäni.

Anteeksi että en puhunut. Oli ongelmia, kaikenlaisia.

Tälläiseen se maailma johtaa.

Ei se ole mukavaa myöskään sinun jankkaamisesi eli nalkuttamisesi. Voisit opetella myös puhumaan.

Tuntuu, että joku nainen tässä hakee kiertotietä oikeutusta huutamiselleen.

On se väkivallan esiaste kuten ilkeästi puhuminenkin. Samaa "väkisin valtaa" siinä käytetään.
Aloittaja kertoo sen tapahtuvan n. kerran kuukaudessa.
Herättääkö se ajatuksia. Mitä muuta tapahtuu kerran kuukaudessa?
Siinä varmaan syy.
Toinen syy on sivistymättömyys ja kunnioituksen puute.
Väkivallalla on monet kasvot ja se ei ole pelkästään sitä mitä olemme oppineet väkivallaksi vaan kyllä se on toisen pahoin pitelyä tavalla tai toisella.
Fyysisesti tai henkisesti.