...kun täällä kaikki pettäjät, oli ne sitten ykkösiä tai kakkosia, miehiä tai naisia, leimataan laskelmoiviksi toisen elämän pilaajiksi.
Kyllä näissä suhteissa, varsinkin jos kestävät yli sen ensimmäisen yön, on usein enemmän tai vähemmän tunteitakin pelissä. Ja tunteilleenhan kukaan ei voi mitään.
Paitsi tietysti nämä, jotka täällä vetoavat järkeen tyyliin "ei saa pettää, kun tuli kerran se papin edessä luvattua". Ei, vaikka tunteet kuinka veisivät muualle sen kotona olevan tutun ja turvallisen luota.
Sellainen ihminen ei ole kyllä muuta kuin kylmä kone, joka järjellä kontrolloi itseään ja toista siinä sivussa. Jos on joskus edes kerran rakastunut, tietää, kuinka vaikea sitä tunnetta on järjellä kontrolloida. Omaa rakastumistaan, saati sitten toisen.
Ihan mahdotonhan tätä on yrittääkään selittää...
Kyllä näissä suhteissa, varsinkin jos kestävät yli sen ensimmäisen yön, on usein enemmän tai vähemmän tunteitakin pelissä. Ja tunteilleenhan kukaan ei voi mitään.
Paitsi tietysti nämä, jotka täällä vetoavat järkeen tyyliin "ei saa pettää, kun tuli kerran se papin edessä luvattua". Ei, vaikka tunteet kuinka veisivät muualle sen kotona olevan tutun ja turvallisen luota.
Sellainen ihminen ei ole kyllä muuta kuin kylmä kone, joka järjellä kontrolloi itseään ja toista siinä sivussa. Jos on joskus edes kerran rakastunut, tietää, kuinka vaikea sitä tunnetta on järjellä kontrolloida. Omaa rakastumistaan, saati sitten toisen.
Ihan mahdotonhan tätä on yrittääkään selittää...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä täällä kirjoittelevista ihmisistä tekee niin helvetin täydellisiä, että on oikeus haukkua toisia?
Saako ne jotain kiksejä siitä, että saavat mollata toisten ajatukset ja tunteet kuvitelmiksi ja harhoiksi?
Ovatko ne tosiaan niin paljon täydellisempiä ihmisiä, että tietävät myös ventovieraiden tunteet paremmin kuin tämä itse?
Minä olen tunneihminen ja rakastunut intohimoisesti ollessani naimisissa.
Kerroin (nyk.exälle) tilanteen ja pyysin eroa ennen kuin menin sänkyyn rakastettuni kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta 15 -vuotta.
Miten se rakastuminen sinun mielestäsi edellyttää pettämistä? Minusta ei.
Päinvastoin, koska halusin aloittaa rakkaussuhteeni "puhtaasti" enkä valehdellen ja muita satuttaen, koin tärkeäksi kertoa totuuden ex-puolisolleni.
Ehkä suhteemme siksi onkin kestänyt ja jatkuu vieläkin?
...se rakastuminen edellytä pettämistä, mutta usein siinä vain ehtii käydä niin ennen kuin ero on virallisesti selvä. Oma rakaisusi on varmasti se paras vaihtoehto, kaikki eivät sitä tee vaan tunteet vievät mukanaan nopeammin kuin järki ehtii mukaan.
Ja sitten on niitä, joiden mielestä pahinta pettämistä on se rakastuminen.
Pettämistä ei tapahdu, jos on kertonut puolisolleen muuttuneista tunteistaan. Toisin sanoen jos ei valehtele. Tuskin kukaan pitää pettämisenä sitä, että on virallisesti naimisissa toisen kanssa, mutta ei enää suhteessa. Eron virallistuminenhan vie sen vähintään 6 kk.
Minusta ei ole mitenkään ylivoimaista pitää pöksyjä jalassa sen hetken, että ehtii kertoa puolisolle tilanteesta. Erokin on huomattavasti sivistyneempi, kun ketään ei petetä.
...tosiasiahan on, että miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla siitä, mikä on pettämistä ja mikä ei.
Miehen mielestä pelkät tunteet ei ole vielä mitään, se on sitä 'homojen hommaa'. Kyllä se paneminen on sitten se varsinainen pettämistapahtuma oli siinä sitten tunteita elikkä ei.
Nainen saattaa olla tosi loukkaantuntut ja kokee pettämisenä jo sen, jos miehellä on naispuolinen ystävä, jonka kanssa keskustelee asioista ja vaihtaa mielipiteitä, vaikka ne olisi tehty puhelimessa ilman sormen hipaisuakaan.
Vähän kärjistettyä, myönnettäköön, mutta pöksyillä ja sillä, missä ne ovat, ei ole useinkaan mitään tekemistä pettämisen kanssa...riippuen katsojan näkökulmasta.
olen rakastunut toiseen mieheen. Kumpi on pahempi, pikainen pano baari-illan jälkeen ilman tunteita vai se, että kuukaudesta toiseen haaveilee toisesta. Pieniä kosketuksia, mutta täynnä tunnetta.
Onko rakkautesi yksipuolista, vai miksi vain haaveilet?
Ihastuminen etäältä johonkin, jonka kuvittelee unelmiensa kaltaiseksi ei ole rakkautta. Se on kuin pikkutytön "rakastuminen" dingoon tms.
...tällä foorumilla kirjoittaneilla ole ne 'dingo-ihastumiset' jo takanapäin...
Rakkaus ei tarvitse ihmeellisiä tekoja tuntuakseen taivaallisilta...
Mä itse pyrin toimimaan täsmälleen samoin, jos sattuisi noin käymään. En siis todellakaan usko rakastuvani enää toiseen yhtä kuumasti mitä nykyiseen.
Olet mielestäni harvinaisen hieno ihminen, sillä inhottavan moni pettää ja sitten joskus kertoo. Se ei ole oikein. Hyvä fiksu ihminen!
rakastuin toiseen mieheen, ollessani naimisissa. Yritin taistella tunnetta vastaan, mutta en pystynyt. MUTTA en myöskään pettänyt. Otin avioeron ja vasta sen jälkeen aloitimme suhteen uuden kanssa. Emme edes kävelleet käsi kädessä sitä ennen.
Kyllä se puoliso pitää myös vapauttaa onneaan etsimään, eikä pettää häntä hänen selkänsä takana. Sekin on rakkautta, kun vapauttaa puolison.
Mun ex löysi itselleen sopivamman puolen vuoden kuluttua. Eipä hän sitä sopivampaa olisi osannut itselleen etsiä, jos en olisi eronnut hänestä. Sellanen on minusta reilu peli.
Tunteet tuppaavat muuttumaan vähitellen, niin ettei itsekään huomaa. Sitten eräänä päivänä huomaa, ettei ole enää mitään tunteita. On vain sama asunto ja yhteiset lapset.
Jos parisuhde on kuollut hiljalleen jo suhteen aikana, siitä on usein varsin vaikea irtautua. Ja jos suhde on pelkkä paperi, niin ketä silloin voi enää edes pettää?
Nykyinen suhteeni alkoi jo avioliittoni aikana. Exäni ei todellakaan ollut/ole mikään tunneihminen eikä suhteessamme ollut alunalkaenkaan mitään suuria tunteita. Miksi olisin kiusannut häntä kertomalla toisesta miehestä, johon olen rakastunut? Ei hän sitä olisi voinut ymmärtää ja hänellä oli tarpeeksi hankaluuksia muutenkin. Lopulta (vaikka kauan se kesti) sain eron "myydyksi" hänelle ihan niillä syillä, jotka lähtevät oikeasti itsestäni. Toinen mies ei ollut eromme syy. Vaan se, että olimme jo kauan sitten ns. kasvaneet erilleen toisistamme, meillä ollut enää mitään yhteistä.
Tuon jos olisit tehnyt vielä niin, että ENSIN ero ja sitten uusi suhde, asiassa ei olisi mitään huomautettavaa.
Oma parisuhteeni oli myös kuollut - selvin osoitus siitä oli se, että rakastuin toiseen. Uusi suhde ei siis rikkonut vanhaa.
Mutta jos rakastaa ja rakastelee jotakin muuta kuin puolisoaan, puolisolla on oikeus kuulla asiasta.
Mahdotonta ehkä selittää, mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Avunantajia vai? Mieti vähän mitä puhut! Eikö sulla ole moraalia lainkaan... sielunkin kadottanut?
on väärin ei kait sitä kukaan kiellä. Minulla on toinen nainen ja minä rakastan häntäkin. Mutta rakastan minä yhtälailla vaimoani ja lapsianikin. jopa äitimuoriani ja vanhaa rähjää isäänikin. Rakkkaus ei ole jakolasku, se on kertolasku jossa kaikki saavat saman osan.
Kovin pikkunokkelaa ja itsekästä.
Miten kuvittelet vaimosi voivan rakastaa sinua, JOS tietäisi sinun pettävän. Ai niin..mutta kyse olikin siitä, että sinä rakastat, ja sinulla on oikeus rakkauden varjolla nöyryyttää vaimoasi ja saattaa äitisi ja isäsi häpeään. Ilmeisesti halusit kertoa, että sinulla sitä rakkautta riittää joka lähtöön.. Valitettavasti rakkautesi on vain itsekästä sanahelinää..
Joskus on vain pakko nöyrtyä elämän edessä. ( En tarkoita, että pitäisi nöyristellä.)Ja tunnustaa, ettei kaikki mennytkään käsikirjoituksen mukaan.
Hyvää syksyä kuitenkin Sinulle tuntematon, ja pää pystyyn.