Kiitos kaikille palautteen antajille-On tullut niin positiivista, kuin negatiivista pointtia. Jotkin eivät selkeästi tajunneet pointtiani. Pointtihan oli: Miksi pitkittää huonoa avioliittoa/avoliittoa???Mikä on syynä, että eletään mielummin huonossa suhteessa, kuin kenties mukavammassa tulevassa. Aikaahan voi kulua, mutta joskus se oikeakin ihminen astelee elämään. Olen saanut oikeita vastauksia--1. Ne lapset ja lainat pitkittää miesten päätöstä, myöskin pelko tulevasta..Tätä juuri hainkin. Syitä on varmasti samoja miehillä ja naisilla. Monet käsittivät tai halusi käsittää asian niin, että avo/avioero olisi aina hyvä ratkaisu. Ja että saadaan me naiset jotain parempaa. Eihän se niin todellakaan ollut!!! Jos joku kehtaa väittää, että avio/avoliitto on ok 3 vuotta kämppismenolla, ilman yhteistä puhuttavaa, harrastuksia, seksiä, läheisyyttä ja normaalia mukavaa arlea. Onko TUO MUKAVAA???häh??Sain kommentteja että naiset haluaa höpönlöpöä suhteesta ja arjesta. Paskanmarjat! Jos toivoo avo/aviopuolisolta keskustelutaitoja, lämpöä, kosketusta, myöskin KAVERIA, MUTTA EI VUOSIA KÄMPPÄKAVERIA!!!Ei se ole mielestäni väärä syy erota!!Pitääkö olla säälistä sitten yhdessä, kun on kerran oltu se 20 vuotta?? Sain kommentteja , että kämppismeno ihanaa, en tiedä rakastanko enään, mutta kämppis jees..Sitten perään kuitenkin , että läheisyys, itsestäänselvyys seksi elämä kuuluu kuitenkin elämään..Ei se ole kämppismenoa silloin!!Nyt puhuin asiasta, jossa kaikki ollaan myöskin koettu, vastoinkäymiset, ylä- ja alamäet,uudelleen rakastumiset, hauskat, ihanat, huonot, todella huonot hetket..Ja sitten vain käy niin , että kämppismeno pitenee,pitenee,pitenee kunnes toinen sanoo, ettei koe tunteita, joita pitäisi olla avo- ja avioliitossa!!!Ei kai kukaan pitkän suhteen läpikävijä odota mitään hekumaa arjelta ja ensihuuman kestoa!!!Voi te ressut miehet, jos niin kuvittelette! Tottakai arki tulee, mutta arjen kuuluu olla hyvää..Olla lämmin olo kotona, olla yhteistä ja erikseen, olla hyvä olla!!!Kukaan tässä ei ole väittänyt että ei suhde kuin suhde toisi mukanaan aina jotain ongelmia.Se kuuluu elämään..Kysymyksenä olikin miksi/mitä syitä on pitkittää eroa??Miesnäkövinkkelistä JA KUN ON JO ITSE PÄÄTTÄNYT EROTA!!Nythän minä en arvostele kuka valitkoon minkäkin tien ja kyllä ns,kilsat täynnä omaavana henkilönä en odota mitään ihammesuhdetta aamusta iltaan..Hah kuka meistä olisi niin täydellinen..Tarkoitan hyvällä mielellä suhteessa oloa ja eloa. Joku sanoi että on yhdessä haudattu läheisiä ja vastamäkiä ollut. Senpä takia myös itsekkin koen ansaitsevani parempaa kuin sisar-veli suhde. Olen itse ammatiltani lääkäri ja toiminu niin ambulanssissa, päivystyspoleilla ja tehoilla. Hakenut Tsunamin orpoja ja vaikeasti loukkaantuneita potilaita. Olen joutunut luovuttamaan niin lasten kohdalla, kuin nuorten, vanhusten ,että kaikkien ikäpolvien kohdalla hoidot, jos tapaus on ollut toivoton, eikä ennustetta ole. Se on ainakin itseni herättänyt siihen , ettei tarvitse tyytyä mihinkään!!Yksi elämä, miksi tuhlata sitä? Aina pitää yrittää parhaansa ja niin meistä kaikki järkevät tekevätkin parisuhteessa. Mutta tuleen ei kannata jäädä maakaamaan, ei katkeroitua, mitä jos...mitä jos..Elämä on täynnä valintoja.Ei elämämme ole ennalta arvattavissa. Siinä hyvä syy elää sitä elämää,jossa tuntee olonsa oikealla tavalla ,"tämä kaikki tuntuu oikealta, kumppani tuntuu oikealta ja kommunikointi pelaa niin hyvässä kuin pahassa" .Vaikka se ei olisi aina herkkua..että näin on hyvä olla. Mitään ruusuista kuvaa ei kyllä realistisilla naisilla ole! Kyllä vika on aina molemminpuolin, jos eroon päädytään. Eihän sitä kukaan halua!Sain "katkeria kommentteja, tyydy ja vaihda sitten jos olet noin itsekäs ja blaa blaa..Kysymys ei ollutkaan teille jotka elätte siinä tyydyttävässä parisuhteessa. Tyytykää siihen, se on teidän valintanne, ja "kiitos" sovinisti kommenteista että naiset nalkuttaa aina..Itse en nalkuta, sanon asiallisesti ja pyydän nätisti, niin odotan myös itseäni kohdeltavan. Omaan kyllä mielestäni normaalit ja hyvät käytöstavat. Kiitos suorasta kommentista miehelle, joka totesi että rakkaus vei!!Se on oikeasti pointti. Jolloin moni uskaltaa ja tekee lopullisen päätöksen kääntää elämänsä suuntaa..Jos vielä miehiltä ja toki naisiltakin kommentteja herkiää antaa tulla vaan. tässä oli hieman takaisin palautetta. Kukaan järkevä ei halua elää huonossa suhteessa lopun elämään ja siitä tässä oli kyse. HUONOSTA SUHTEESTA. JA EDELLEE MIEHILLE SE KYSYMYS, JOS SÄ OLET PÄÄTTÄNYT EROTA JA TIEDÄT SYDÄMMESSÄ, ETTÄ ERO ON TULOSSA,MITKÄ OVAT FIILARIT?Miten vaikea se on lähteä lasten ja perheen luota. Ja tähän perään kommentti näsäviisaalle , että tottakai lapset on first thing first ja mietittävä/punnittava tarkkaan ajan kera mitä tehdä..Halusin vain miesnäkövinkkeliä..Mistään fiiliksistä ja höpön löpöstä ei tässä ole kyse vaan aikuisten ihmisten uudesta suhteesta ja mahdollisesta loppuelämän elämän kumppanista...
Suhteen pitkitystä..vielä lisää
woman2008
232127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun olisi edes kappalejako, niin jaksaisi lukea.
Ei jaksanut lukea tommosta pötköä, vaikka asia olisi ehkä( kertokaa, jos joku jaksoi lukea) ollutkin hyvä...
se tarvii aina olla mies joka jättää lapsensa ja perheensä,niinkuin kirjoituksessasi mainitset, paitsi tietenkin tämän suomen typerän lainsäädännön takia.
Miten voit kirjoittaa noin pötköön, jos olet ollut teholla ja lanssissa, jossa teksti on ytimekästä ja lyhyttä? Luen lääkärien tekstejä päivittäin. Ensimmäinen tuollainen pötkö. Hm.
hah! Et näemmä tiedä, että lääkärit eivät juuri kirjoita mitään missän! Yksityis vo:lla ja Tk:ssa.Sairalassa sanellaan lyhyesti lyhentein pot. taustat ja sairaudet,lääkitykset ja nykyvaiva. Työ diagnoosi hoito. Ja Ambulanssissa on ihan oma kaavake, jossa on muutama sana siitä hetkestä, kun hälytys alkoi ,potilaan ollessa sairaalassa. Ja nykyinen tietotekniikka ala on tehnyt sen , että tehoilla, ei kirjoiteta yhtään mitään! Ruksataan koneelta lääkkeet ja sanellaan!!!Joista konekirjoittaja tekee no tekstiksi. Et tiedä asiasta, siis yhtään mitään.
Enpä tiivistäisi avioero/avoero spekulointia 10 riviin, ei ole ihan sama juttu kuin potilaan esitiedot,nykyvaiva ja hoito...Hanki sama koulutus ja lukaseppa nykyisiä pakollisia tietokone tekstejä. Etpä niihin pääse. Ne kyllä tulevat väistämättä pötköön, ne pakolliset tekstit,väliarviot ja leikkauskertomukset. Muut paperit kirjoittaa edelleen konekirjoittaja, vahanaikaisesti. Lääkäri sanelee pisteet, kasetille. Sekin alkaa olemaan historiaa!!
On sama koulutus. Meillä tekstit sanellaan, mutta ovat kyllä aika erilaisia kuin tekstisi. Se oli sitten privaattielämän teksti! Ihan kuten sanoit, tekstit ovat nykyään ytimekkäitä. Tiedän asiasta jotain. sv 24..90. Paljastit vastauksellasi, että olet lääkäri. Uskon. Kyllä minä kollegan puolustuspuheenvuoron tunnen! Voimaa. Itsellä tehojakso marraskuussa yäk.
Kielioppi vähän hakusessa..?
Aika harvassa paikassa lääkäri nykyään sanelee kasetille..
Sanelen koneelle eli Mirandaan suoraan.
Kyllä kasetille sanellaan vielä. Hesa sanelee kaseteille (vauhtia Hesaan!), Turku konelle, Pori viimeksi sekä että yms
Morjens, jesh näin on. Kielioppia ei tässä avio/avoerossa mieti , eikä siviilielämässä. Miksi miettisin?
Tai sitten viesteissä tai meileissä..Kyllä ne viestit puhekielen puolen menee. Pakolliset kirjoitukset sitten mietitään, yksi lause, joka kertoo "kaiken"-epikriisit on oikeasti töksähtelevää huonoa suomea.Tarkoitushan on vilkaisemalla saada selville , mikä potilaalla on? Joskus todella nopeaa.
Jesh,kuin myös mirandaa menee pääosin tekstit ja Pegasokseen...Ja kiitos ihanan tietotekniikan nuo atk-hommat kusee usein. Loistoa on rtg kuvien katselu kuitenkin koneelta paikasta riippumatta.
Jesh, no pointsina siviilissä mekin ollaa ihmisiä, en pidä itteäni minään muuna kuin rividuunarina ja tykkään duunistani. Se on kuitenkin tuonut omaan elämään sen, että kun kaikki down,mikä on tie? No ylöspäin. Ja elämiseen motto: "kaikki lutviintuu ja asiat järjestyy" (ajan kanssa). Se miksi mainitsin ammattini, oli aasinsilta siihen> miksi elää epätyydyttävästi/kuin mahdollisuutta valintoihin. Ja se elämä on mulle selkeästi duunin kautta avautunut, elämä on..once in the lifetime.
Kyllä siinä omat ruikutukset jää toiseksi ,kuin katsoo neliraajahalvaantunutta nuorta miestä työpaikka onnettomuuden takia, tai lopettaa lapsen elvytyksen tunnin jälkeen, tai laittaa respiraattorin (hengityskoneeen) kiinni, surkeiden omaisten hyvästellessä omainen. Selittää shokissa oleville omaisille ,läheisille että mahdollisuuksia ei ole. Katsoa heitä silmiin ja välillä se tippa on omaankin silmään tullut.
...Eli..Ei mitään josssittelua, elämän suhteen.Asiat asioina ja vaikka töitä teenkin paljon, oma työympäristö on käänteisen hurjasti ja kurjasti, se paikka missä puretaan duuniasiat. Siviili on sitten siviiliä ja täällä roikkuminen on juuri sitä mitä itsekkin tarvitaan..Niitä ihmissuhteiden kiekuroita, kokemuksia,näkemyksiä,fiiliksiä..me kaikki kuin elämme suhteessaamme, joko rakkaudesta, velvollisuudsta, järjestä, talouden syystä, lapsien syystä..Mistä kukin..Ja itse kuulun ryhmään, haluan onnen. Normilaiffin, kumppanin,jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Se kämppäkaiffa fiilis kuuluu aikaajoin elämään, mutta ei mielestäni ole "hyvä avo/aviliitto", jos ei ole minkaanlaista fyysistä kontaktia, lämpöä, kosketusta, välitystä ilmassa..Ja karsastan noita vastauksia : taloudellisesti, lasten takia, ei jaksa muutakaan ettiä, tyydytään vaan..
Eli tervettä on joskus ikävä kyllä katsoa omaisen/läheisen sairautta ja miettiä sitten,mikä itselle on tärkeää??Jos se on se aluksi mainitsemani kulissien pito, en ymmärrä. Paitsi tietyn aikaa. Aikahan siis näyttää, mutta sen verran itsekäs täytyy olla, jotta saa onnensa. Kaikkea ei saa, vaikka halusinkin,ei kukaan saa. Olen sen hlö kohtaisesti kokenut. On se oma läjä paskaa sinne tuulettimeen levähtänyt..Nyt halajaisin sitä ihanaa alämänkumppania..Siitähän tää keskustelu alko..;)..Ja sulle X-box , taidamme olla sitten ane/teho/ensihoito systeemiä..
ammattiasi, mutta en enää. Kuulostaa niin tutulta ja viestisi sisälsi asioita, joita vain ko. alalla työskentelevät voivat tietää. Mutta eipä keskitytä tässä ammattietiikkaan, eihän?
Sitä mä ihmettelen, miten ehdit työaikana viestejä kirjoitella? Minä lomailen, siinä syy.
Omalla kohdallani avioliiton kämppisfiilis on muuttumassa :)
Erikoistun vanhoilla päivilläni sisätauteihin. Tykkään endokrinologiasta, mutta teho ja ea ( ja sitä taas koko ensi viikko) ovat mokomat pakollisia kuvioita. Olen saanut tarpeekseni sinisenä korisevista. Mutta ei auta rutina. Aviossa olen ja se on ihan ok. Hae hyvä tiesi!
Ammateista tässä puhuttaessa, olen aktiivivapaalla..Duunissa ehtii päivisin katsomaan meilit, ei roikkumaan täällä. Joskus päivystysaikana on ihan hauskaa tsuumailla tänne heittettyä kommenttia..
Iästä, sukupuolesta, asiasta riippumatta, huomaa että vaikka oman elämän perusasiat on kivasti. Kyllä nää erot , eroaikeet, kämppismenot, puhumattomuus ja mitä ikinä täällä tullut esille vie ajatukset muualle. Hetkeksi, pois duunista, pois himajudista..
Näkee kirjoituksista, että kyllä muutkin kärvistelee ja taas omat asiat saavat omat uudet mittasuhteet..Ja on mukava lukea muiden kommentteja.
Juu se on kiva että kämppisfiilis muuttuu ja tuntuu taasen päinvastaiselta. Niinkuin todettu sehän kuuluukin asiaan, olla kumppaneita, kavereita ja kämpiksiä. Mutta aikansa aina sitäkin. Ei kukaan jaksa alistua pyytämään, ruinaamaan, odottamaan hellyyden & läheisyyden "paluuta", ikuisuuksia. Tulee itselle fiilis, että jos ei kiinosta... Ei sitten. Itsekkin olen kokenut kämppisfiilistä aikaa X ja sitten tulee ns. uudelleen se kemia peliin joka ollut kadoksissa, se on sitä normi onnea, mitä pitääkin..
Juu ei duuniasiosta sen enempiä, jokainen on oman alansa valinnut ja syystä tai toisesta kiinostunut siitä. Monesti vaan herättää maanpinnalle, graavit tapahtumat töissä...kyllä nekin aika hyvin unohtuu duunioven mennessä kiinni. Jotkin jää toki mieleen. Mutta yleinen näkemys on se , että jokainen on oman onnensa seppä.Kaikilla on omat arvonsa ja halunsa. Niin pitääkin. Joku päivä voi se elämänlanka kuitenkin katketa syystä ja toisesta.
Siinä vaiheessa itse ainakin haluan olon, että olen elänyt sen mukaan mitä itse arvostan ja pidän tärkeänä. Hetkessäkin pitää osata elää, nauttia ja katsella avoimin mielin ihmisiä.
Niin ,siinä se oma ihmetys, elämiseen vuosista toisiin tyytymällä..mutta sepähän on minun ongelmani. Moni ajttelee samoin, mutta moni myös päinvastoin. Miksi vaihtaa kumppania, miksi nähdä vaivaa uuteen suhteeseen, miksen tyydy kämppikseen ja paljon muuta--Tässä niitä omia näkemyksiä miksi en halua tyytyä.
Onnellisia aikoja on ollut, hyviä muistoja ja olen oppinut katsomaan peiliin..Kaikki vaan ei aina mene niinkuin toivoisi, haluaisi ja tekisi itse sen eteen mitä vain.. Tiedän että silti se elämä kantaa ja aika näyttää..Tää on vaan ittensä "terapiaa"...
Tässä osa tarinastani. Ennen tätä eilin epäilyksen varjossa vaimon uskottomuudesta. Meillä kolme lasta. Ei ollut todisteita uskottomuudesta, mutta lääkärinä ymmärrät intuitiivisen ymmärttämisen. Kaikkea ei tarvitse sanoa. Käytöksen muutos ja pienet asiat muuttavat suhtautumista puolisoon. Uskottomuus tuntuu syväälä sisällä. Konkreettiset todisteet tulivat vasta myöhemmin.
Ero päätös tuli viime keväänä. Ei ollut mahdollisuutta jatkaa. Ei ollut enää mahdollisuutta antaa anteeksi. Liian monta valhetta. Liian paljon vihaa kumpusi syvältä sisältäni ulos. Valheita oli kerottu ja valeheilla oli peitetty totuus. Tuska ja viha oli suunnaton. Neljä kuukautta eron jälkeen ei vieläkään halunut kertoa kuinka usein oli pettänyt ja milloin. Kysyttyäni suoraan ja sanoessani, että vaikuttaa raukkamaiselta, jos ei edes eron jälkeen pysty tunnustamaan, kertoi pettäneensä 12 erimiehen kanssa.
Mitkä siis ovat fiilikset. HUONOT. Lapset jäivät äidilleen. Työt 70 kn päässä lapsista. Matkan kesti avioliiton aikana. Et näe enää pienen 3 vuotiaan poikasi uusia oivalluksia päivittäin. Tyttöjen 8 ja 10 vuotiaideb iloa uusista oppimistaan asioista. Pidät yhteyttä puhelimella. Yrität kysellä onko kaikki hyvin? Erkä myöskään niitä kiukkukohtauksia, kun asiat ei mene oman mielenmukaan. Joka toinen viikonloppu tapaat lapset. Ex:n luokse ei viitsi edes mennä, koska alkaa oksettaan heti kasvojen näkeminenkin
Asut kodissa, jota yritätä myydä, että pääset pois ahdistavien muistojen keskeltä. Muistojen, jotka muistuttavat sinua siitä, kun vaimo palasi "koulutusmatkaltaan", jonka oli viettänyt (hassua) ylilääkärirakastajansa kanssa. Muistat ilmeen kuinka iloisena palasi ja "Mites teillä on viikonloppu mennyt?" tai käännät katseesi parvekkeella ja huomaat katsovasi naapurin taloa, jonka kanssa vaimo kehtitteli suhdetta, mutta jäi kiinni ennen kuin ehti sänkyyn asti. Yhteisiä velkoja jää maksuun. Velkoja, jotka otettiin yhteisen tulevaisuuden eteen.
Maksat elatusmaksut ja kärsit huonoa omatuntoa siitä, kun kerrot lapsille että isällä ei ole varaa maksaa tanssitunteja yms.
Tässä näitä fiiliksiä ennen ja jälkeen eron.
Heip!
Tiedän todella mitä on kämppis-suhde... Meillä on päällisin puolin kaikki hyvin, kaverit puhuvat kuinka hyvin sovimme yhteen, eivätkä voisi uskoa että meillä voisi mennä poikki. (Outoa ettei kukaan ihmettele silti ilmiselvää läheisyyden puutetta!)
Seksielämää meillä ei ole ollut aikoihin. Joskus kuin oikein vonkaan, saatan onnistua, mutta jälkeenpäin olo on lähinnä likainen. Koska mieheni tosiaan osaa tehdä selväksi, että olen lähes raiskannut hänet. Nukkumaan hän menee niin kauas, että monesti öisin kun katselen selkäänsä, mietin, miten hän pysyy sängyssä tipahtamatta.
Olen yrittänyt keksiä meille yhteistä tekemistä, mutta mikään ei kelpaa. Hän joko suostuu pitkin hampain tai kutsuu parhaat kaverinsa mukaan.
Kuitenkin kun ehdotan eroa, hän vannoo rakkauttaan ja vakuuttaa kaiken järjestyvän. Miksi hän tekee näin?
Olen itse sellainen ´siveyden sipuli´ etten petä. Olen myös liian kiltti jättääkseni toisen tunteet huomioitta. Kuitenkin olen alkanut käydä ulkona enemmän omien kavereideni kanssa, koska on ihanaa saada huomiota miehiltä ja tuntea taas olevansa nainen; kaunis, fiksu, hauska, ja tosiaan, huomata että toiset ihmiset voivat sittenkin nauttia seurastani.
Lasten ja yhteisten velkojen takia vielä tässä olen pysynyt, ja olen sen sanonut myös miehelleni. Mutta nyt tuntuu että olen jo niin ahdistunut, etten enää kestä.
Tiedän myös sen, että jos tästä lähden, mieheni tekee kaikille selväksi miten hän on ollut niin loistava, mutta mulle ei vaan kelpaa mikään... Mielestäni tämä kuitenkin jo täyttää henkisen väkivallan piirteet. Ja tosiaan, onko lapsille hyväksi että vanhemmat ovat yhdessä ja äiti on koko ajan väsynyt ja yrittää vaan kestää päivä ja tunti kerrallaan?
.. pohtinut ihan samaa asiaa omasta näkökulmasta ja tehnyt ratkaisuni kohta vuosi sitten. Itse tein eroa henkisesti kuka ties kuinka monta vuotta, ennenkuin olin edes valmis lopulliseen päätökseen. Ei tuollaisia, monien ihmisten tulevaisuuttaa koskevia asioita VOI hetkessä päättää. Ei, vaikka elämässä olisi jo uusi ja ihana, orastava rakkaussuhde tai ihminen..
Jokainen kypsyy päätökseen oman aikataulunsa mukaan, toiselle piste iin päälle, lopullinen tympääntyminen ja päätöksenteko tulee aiemmin ja toiselle myöhemmin. Jos pariskunnalla ei ole kaikki asiat kunnossa, niin itseään vähänkään kunnioittava ihminen osaa tehdä päätökset ja toimia niiden mukaan.
Kiva kuulla , että joku ajattelee samoin. Miksi ylipäätänsä elämme huonossa suhteessa. Mitään syytä en itse keksi siihen. Aika aikansa sitäkin, tietenkin, se kai jo on kaikilla selvä. Mutta se piste IIiii:n päälle kun tulee, nou can do. Mitään ei siinä vaiheessa voi tehdä enäään pelastaakseen suhdetta. Tsemppiä sulle!!Itsekin muhitin ajatusta pitkään ja voin jo huonostikkin niin fyysisestikkin--Suhde valvotti, univelkaa, työtaakka tuntui painavalta, elämä tuntui painavalta, joka ilta, aamu kun piti nähdä kumppani tuntui pahalta. Sydän rupesi hakkaa ekstaraa ja iltaisin muljahteli stressistä, teenkö oikean päätöksen. Pystönkö luopua kaikesta. Kyllä jokainen itse ne työstää ja ei tuo ikinä ole helppoa. Iloa kuitenkin elämääsi!!
ole ainoa onnen tyyssia,eron jälkeen olen viihtynyt oikein hyvin yksin,tuskin koskaan enää meen avioon.Vaki pano riittää.
Saan tehdä mitä lystään ja sexiäkin saan enempi kun aviossa,kukaan ei nalkuta ja vaadi sulta mitään ja kaljan saan ottaa kun siltä tuntuu,ilman napinoita.
Aikuisiin lapsiini mulla hyvät suhteet.
Haastava mielenkiintoinen työ ja olen terve.
Paras kaverini on kämppikseni saksanpaimenkoirani Topi.
niin tuntu että maailma kaatuu päälle.äkkiä sitä rupeaa ajatteleen elämää eteen päin.vakipanoa ei vielä ole,kun ne naiset joihin olen tutustunut,tuntuvat hakevan sitä arkista parisuhtetta yhtessä asumisineen.en viitsi edes rueta mihinkään uusioperhe ruliansiin.kuoritaan nyt kermat kakusta,kerta tähän tilanteeseen joutuin.
Kaksi vuotta erossa, ex-miehen aloitteesta. Alkujärkytyksestä selvittyäni aloin puskea eteenpäin. Hain apua, sain sitä ja otin sitä myös vastaan. Nykyään peilistä katselee mukava ja elämäänsä tyytyväinen nainen. Uutta avioliittoa tai yhdessä asumista en suunnittele. "Vakipano" (heh) on ollut jo vuoden päivät. Asuu toisella paikkakunnalla ja näemme viikonloppuisin. Ihanaa. Pidän oman reviirini rajat ja se tuntuu miehellekin sopivan. Meillä on hauskaa yhdessä ilman väkisin olemisen tuntua. Välitetään molemmat, mutta tällä hetkellä noukitaan vain rusinat pullasta.
MUUTOSVASTARINTA näyttää olevan syynä huonon suhteen pitkittämiseen. Lyhyesti sanottuna.
Tosi hyvä pointti! Pätee naisiin ja miehiin. Ei avio/avoerossa kahden ihmisen välille kuulu kyllä jonkin tässä mainitsemat sukulaiset! Sehän juuri on sitä kulissin pitoa: meillä menee hyvin, jos ei oikeasti mene. Tottakai kaikki perheenjäsenet, anopit, apet ,kälyt, enot,kummit pyörivät mielessä kun eroa miettii. Mietti minkälaiset välit heihin jää? Minkä puolen he ehkä ottavat? Erossa on kyllä loppupeleissä elettävä itsensä kanssa tietäen ja tunnistaen tunteensa- ei kenenkään vuoksi. Aivan kauheita noi kommentit, että avioliitto on muutakin kuin suhde..On toki, mutta herranjestas, jos syynä olisi minun miehellä olla vain kanssani perheeni, veljeni,kälyni hyvät ystävät ystäväpariskuntien takia niin tunnen itseni todellakin vielä ei kaivatuksi hänen elämään, vaan kulissiin..yök
Ero on aina tietyllä tavalla hyppy tuntemattomaan. Aika usein parisuhde päättyy toisen osapuolen uskottomuuteen (tai ns.huonosuhde kulminoituu uskottomuuteen). Miten ihmiset perustelevat itselleen uskottomuuttaan. Yleisin selitys näyttää olevan, että puoliso on huono. Lista huonoista ominaisuuksista on pitkä kuin nälkävuosi. Jos listaajalta kysyy, mitä hyvää puolisossa on jää lista lyhyeksi. Uskottomuuden perustelut löytyvät siis aina kumppanista. Kumppanin huonoista puolista. Uusi ihastus on täydellinen. Yleensä kumppanin vastakohta, vailla vikoja ja puutteita. Kyseessä on siis tyyttymättömän henkilön projektio. Projektiossa uuteen ihastukseen heijastetaan kaikki toiveet ja odotukset, jotka oli edellisessä kumppanissakin ihastumisen vaiheessa siis salasuhde on rouva tai herra täydellinen. Ihastunut ihminen kieltää havitsemasta ihastuksen kohteessa olevia negatiivisia piirteitä. Toisaalta nykyiseen puolisoon projisoidaan koko oma tyyttymättömyys. Omat ongelmat siirretään toisen osapuolen ominaisuuksiksi. Näin saavutetaan tilanne missä henkinen tasapaino säilyy ja tarjoaa mahdollisuuden irtaantumiseen vanhasta suhteesta. Projektion kohteeksi joutunut osapuoli ei välttämättä edes itse huomaa tilannetta, vaan esim. uskottomuuden paljastuminen tulee täytenä yllätyksenä. Keskusteltaessa uskottomuudesta projektio tulee esille. Kun, ett ole sellainen ja sellainen yms. Projektion kohde (mies/nainen) joutuu turvautumaan vastarintaan, koska muutos on väistämätön. Muutosvastarinta on varsin terve ja myöhäisessä kehitysvaiheessa kehittyvä defenssi, jota tavataan myös työpaikoilla suurten muutosten yhteydessä. Muutosvastarinta on ehkä syys suhteen pitkittymiseen. Projektio on puolustusmekanismi, jolla suhteesta pääsee irti.