Joskus ollessani 11 vuotias eräs kaverini jaksoi aina marmattaa vaatteistani. Mulla ei ollut rahaa paljoa ja muutenkaan en halunnut vielä näyttää "isolta tytöltä" joten pukeuduin aika lapsenomaisesti ja toisaalta urheilullisesti, en mitenkään muodikkaasti tai tyylikkäästi. Kaverini mukaan mun kanssa ei kehtaisi liikkua kaupungilla, ellen vaihda tyyliäni. Ymmärrän kyllä, että 11-v. tyttö päästelee suustaan tuollaisia sammakoita.
MUTTA ollessani nyt 21-v. kuulostavat pari muuta kaveriani (saman ikäisiä mun kanssa) aivan samalta. He itse pukeutuvat rock-tyylisesti ja tummiin vaatteisiin ja arvostelevat mun vaatteita, jotka yleensä ovat naisellisia, herkempiä ja värikkäitä. Ymmärrän kyllä leikkimielisen arvostelun, mutta he ovat aivan tosissaan vaatiessaan muilta naisilta samanlaista tyyliä, kuin heillä itsellä on. Varsinkin toinen heistä (olkoon vaikka Minttu) näkee punaista aina kohdatessaan kauniin ja laitetun naisen. Kerran Minttu haukkui yhtä tuntematonta tyttöä hirveäksi pissisbitchiksi tytön "ylimielisyydestä kertovien" hienojen buutsien takia. Huvittavaa jyllä, Minttu osti samankaltaiset kengät itse myöhemmin.
Toinen kaverini aloitti juuri uudessa koulussa, ja ei oikein pitänyt muista ryhmäläisistä, koska muut olivat liian "hienohelmoja", vaikkei hän ollut jutellut yhdenkään kanssa.
En ymmärrä, miten vaatteet voivat joillekuille olla kaveruuden kynnyskysymys. Nämä tytöt inhoavat pinnallisuutta, mutta kuitenkin itse inhoavat/pitävät ihmisistä juuri ulkonäön ja vaatteiden perusteella. He luulevat tosissaan olevansa jotankin parempia juuri vaatteidensa perusteella ja tuntuvat moralisoivan vaatteiden perusteella. he ihmettelevät sitä, miten joku "karseen näkönen blondipissis" olikin sitten ihan mukava. Aika naiivia mielestäni. Loppupeleissä vaatteet ovat VAIN vaatteita. Huomaan kavereideni naaman venähtävän, jos itselläni on esimerkiksi vaaleanpunainen paita. Silloin he käyttäytyvät väheksyvästi ja puhuvat omasta rock-tyylisestä vaatetuksestaan korostetusti. Ihan kuin ulkonäköni olisi pois fiksuudesta tai mukavuudesta jne. Tämä on myös hieman loukkaavaa, koska on ikävää jos sillä, millainen ihminen on, ei ole mitään merkitystä, vaan vaatteet ratkaisevat. Ikävää tulla väheksityksi vaatteiden perusteella. Jotenkin hullunkurinen ajatus, että ei ole mitään väliä, millainen muuten olen, vaan juuri vaatteet ratkaisevat. En minä siitä mihinkään muutu, jos vaihdan mustan paidan vaaleanpunaiseen. Heh, mitäs sarjamurhaajista, raiskaajista, rosvoista, mutta auta armias jos ihmisellä on vääränlaiset vaatteet...! :D En yhtään ihmettelisi vaikka he olisivat inhonneet äiti teresaa jos hän olisi pukeutunut heidän mielestä väärin:D Tai hitler olisi ollut hyvä tyyppi, jos olisi pukeutunut rokkipojuksi.
Nämä samat tytöt stailaavat itseään kuitenkin ihan kympillä. Meikkaavat, laittavat tukkaansa ja ovat tarkkoja vaatteistaan. Musta on heitä hyvin pukeva väri. Mutta miksi, voi miksi muut naiset eivät sitten saisi pukeutua itselleen sopiviin väreihin/vaateisiin? Mielestäni on parempi olla rehellisesti turhamainen kuin valheellisesti muka vaatimaton.
Onko kyse kateudesta? Minttua tuntuu ärsyttävän naisella vaaleat vaatteet, blondi hiusten väri ja korkokengät. Ja jotenkin nämä "bitchit" ovat yleensä aika hyvännäkösiä naisia. Voi niiden norsunkokoisten kyyneleiden määrää, kun Minttu törmää itseään paremman näköiseen tyttöön. Jotenkin tuntuu, että hän verhoaa kateutensa johonkin ihme moralisointiin. Oletan että kyse on kateudesta, koska miksi muuten vastaantulevien vaatteet häntä niin loukkaavat. Ehkä hänen huonohko itsetuntonsa kärsii kolauksen ja hän tuntee itsensä uhatuksi. Sitten hän puolustautuu hyökkäämänllä kovin sanoin kaunotarta vastaan. Miksei voi suoraan myöntää olevansa kateellinen, sekin on ihan inhimillistä.
Kavereillani on aika iso pakkomielle vaatteista. Ikävää on myös se, että he haukkuvat mun kavereita, varsinkin niitä, jotka laittautuvat "miten sä voit ton kans kulkee ku se on ton näkönen." Jotenkaan heidän mielestä naisellinen ja näyttävä pukeutuminen kertoo nössöydestä ja ylimielisyydestä. Toisten ulkonäön haukkuminen oman egon kohottamiseksi on säälittävää ja rumentaa ihmistä.
On huvittavaa, miten kaverini ylpeilevät omalla "vaatimattomuudellaan" eivätkä edes näe siinä mitään ristiriitaa.
Turhamaisuus ja pinnallisuus ovat eri asioita. Itse olen kieltämättä turhamainen, mutten pinnallinen. Kaverini ovat mielstäni pinnallisia, koska he liittävät vaatteisiin aika paljon myös henkisiä ominaisuuksia eivätkä oikein suostu näkemään ihmistä vaatteiden takana. Itse olen sitä mieltä, että jos inhoaa ihmisiä pinnallisten seikkojen, kuten vaatteiden, perusteella ei tiedäkään kuinka monta hyvää tyyppiä kävelee ohitse. En vain voi uskoa, että vielä 21 vuotiaina kaverini jaksvat jauhaa tuollaista teinituubaa.
MUTTA ollessani nyt 21-v. kuulostavat pari muuta kaveriani (saman ikäisiä mun kanssa) aivan samalta. He itse pukeutuvat rock-tyylisesti ja tummiin vaatteisiin ja arvostelevat mun vaatteita, jotka yleensä ovat naisellisia, herkempiä ja värikkäitä. Ymmärrän kyllä leikkimielisen arvostelun, mutta he ovat aivan tosissaan vaatiessaan muilta naisilta samanlaista tyyliä, kuin heillä itsellä on. Varsinkin toinen heistä (olkoon vaikka Minttu) näkee punaista aina kohdatessaan kauniin ja laitetun naisen. Kerran Minttu haukkui yhtä tuntematonta tyttöä hirveäksi pissisbitchiksi tytön "ylimielisyydestä kertovien" hienojen buutsien takia. Huvittavaa jyllä, Minttu osti samankaltaiset kengät itse myöhemmin.
Toinen kaverini aloitti juuri uudessa koulussa, ja ei oikein pitänyt muista ryhmäläisistä, koska muut olivat liian "hienohelmoja", vaikkei hän ollut jutellut yhdenkään kanssa.
En ymmärrä, miten vaatteet voivat joillekuille olla kaveruuden kynnyskysymys. Nämä tytöt inhoavat pinnallisuutta, mutta kuitenkin itse inhoavat/pitävät ihmisistä juuri ulkonäön ja vaatteiden perusteella. He luulevat tosissaan olevansa jotankin parempia juuri vaatteidensa perusteella ja tuntuvat moralisoivan vaatteiden perusteella. he ihmettelevät sitä, miten joku "karseen näkönen blondipissis" olikin sitten ihan mukava. Aika naiivia mielestäni. Loppupeleissä vaatteet ovat VAIN vaatteita. Huomaan kavereideni naaman venähtävän, jos itselläni on esimerkiksi vaaleanpunainen paita. Silloin he käyttäytyvät väheksyvästi ja puhuvat omasta rock-tyylisestä vaatetuksestaan korostetusti. Ihan kuin ulkonäköni olisi pois fiksuudesta tai mukavuudesta jne. Tämä on myös hieman loukkaavaa, koska on ikävää jos sillä, millainen ihminen on, ei ole mitään merkitystä, vaan vaatteet ratkaisevat. Ikävää tulla väheksityksi vaatteiden perusteella. Jotenkin hullunkurinen ajatus, että ei ole mitään väliä, millainen muuten olen, vaan juuri vaatteet ratkaisevat. En minä siitä mihinkään muutu, jos vaihdan mustan paidan vaaleanpunaiseen. Heh, mitäs sarjamurhaajista, raiskaajista, rosvoista, mutta auta armias jos ihmisellä on vääränlaiset vaatteet...! :D En yhtään ihmettelisi vaikka he olisivat inhonneet äiti teresaa jos hän olisi pukeutunut heidän mielestä väärin:D Tai hitler olisi ollut hyvä tyyppi, jos olisi pukeutunut rokkipojuksi.
Nämä samat tytöt stailaavat itseään kuitenkin ihan kympillä. Meikkaavat, laittavat tukkaansa ja ovat tarkkoja vaatteistaan. Musta on heitä hyvin pukeva väri. Mutta miksi, voi miksi muut naiset eivät sitten saisi pukeutua itselleen sopiviin väreihin/vaateisiin? Mielestäni on parempi olla rehellisesti turhamainen kuin valheellisesti muka vaatimaton.
Onko kyse kateudesta? Minttua tuntuu ärsyttävän naisella vaaleat vaatteet, blondi hiusten väri ja korkokengät. Ja jotenkin nämä "bitchit" ovat yleensä aika hyvännäkösiä naisia. Voi niiden norsunkokoisten kyyneleiden määrää, kun Minttu törmää itseään paremman näköiseen tyttöön. Jotenkin tuntuu, että hän verhoaa kateutensa johonkin ihme moralisointiin. Oletan että kyse on kateudesta, koska miksi muuten vastaantulevien vaatteet häntä niin loukkaavat. Ehkä hänen huonohko itsetuntonsa kärsii kolauksen ja hän tuntee itsensä uhatuksi. Sitten hän puolustautuu hyökkäämänllä kovin sanoin kaunotarta vastaan. Miksei voi suoraan myöntää olevansa kateellinen, sekin on ihan inhimillistä.
Kavereillani on aika iso pakkomielle vaatteista. Ikävää on myös se, että he haukkuvat mun kavereita, varsinkin niitä, jotka laittautuvat "miten sä voit ton kans kulkee ku se on ton näkönen." Jotenkaan heidän mielestä naisellinen ja näyttävä pukeutuminen kertoo nössöydestä ja ylimielisyydestä. Toisten ulkonäön haukkuminen oman egon kohottamiseksi on säälittävää ja rumentaa ihmistä.
On huvittavaa, miten kaverini ylpeilevät omalla "vaatimattomuudellaan" eivätkä edes näe siinä mitään ristiriitaa.
Turhamaisuus ja pinnallisuus ovat eri asioita. Itse olen kieltämättä turhamainen, mutten pinnallinen. Kaverini ovat mielstäni pinnallisia, koska he liittävät vaatteisiin aika paljon myös henkisiä ominaisuuksia eivätkä oikein suostu näkemään ihmistä vaatteiden takana. Itse olen sitä mieltä, että jos inhoaa ihmisiä pinnallisten seikkojen, kuten vaatteiden, perusteella ei tiedäkään kuinka monta hyvää tyyppiä kävelee ohitse. En vain voi uskoa, että vielä 21 vuotiaina kaverini jaksvat jauhaa tuollaista teinituubaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen nyt 18v. ja olin samankaltainen kuin ystäväsi joskus 14v. teiniangstissani :D Nyt kun vanhempana ja (toivottavasti!) viisaampana ajattelen... Toisten arvostelu oli vain omaa epävarmuuttani. Olin ollut koulukiusattu yms. Olen toki vieläkin epävarma mutten koe tarvetta arvostella toisten tyyliä. En ikinä ole pukeutunut mitenkään erityisemmin... Ehkä jopa enemmän poikamaisesti. Nykyään olen opetellut naisellisempaan tyyliin jollainen haluankin olla. Kysäisepä seuraavalla kerralla kun kaverisi arvostelevat jota kuta juuri noita samoja asioita mitä itse mietit. Eikö ole ristiriitaista että he moittivat muita pinnallisiksi kun itsekin viettävät tyyliään korjaillen monta tuntia? Mitä ihmeen pahaa se kirkkaita värejä käyttävä nainen on heille tehnyt? Pistä heidät tosissaan miettimään omia tekemisiään. Kysäise onko mikään ihme, jos nää "pissikset" tuntuu ilkeiltä ja kamalilta kun kaverisi itse käyttäytyvät heitä kohtaan karmealla tavalla.