Ehkä väärä palsta kun ei parisuhdetta vielä ole, mutta:
Olen tuntenut vuosia erään miehen, joka on ystäväni veli. Asumme lähekkäin, joten olemme aika usein tekemisissä. Viime aikoina tuntuu, että enemmän kuin ennen ja myös puhumme henk.koht asioista toisillemme. Nyt on sitten käynyt ohraisesti, tajuan että olen kauan kieltänyt sen että haluaisin oikeasti olla tämän ihmisen kanssa. Siis seurustella. Enkä tiedä mitä tehdä. Hän on yleensäkin tosi ystävällinen ihminen, en tiedä siis olisiko hän jokaiselle naiselle kuten minulle, ja ajatteleeko hän minusta vain siskonsa ystävänä ja siis omanakin ystävänä.
Tiedän, että varmuuden saa kysymällä, mutta pelottaa jos hän sitten torjuukin ja sen johdosta ystävyytemmekin jää. Toiseksi mietin myös, miten tämä vaikuttaa minun ja ystäväni väleihin. Hänelle en ole asiasta sanonut. Oikeastaan ei se minulle ole ongelma, vaan enemmänkin mietin että haluaako mies sotkeutua johonkin siskonsa kaveriin..joka on myös käynyt heillä kotona lapsesta lähtien...heh..
Onko kokemuksia tällaisesta, vai päättyykö ihastus yleensä omaan mahdottomuuteensa. Miten voin erottaa onko toinen yhtään minusta sillä tavoin kiinnostunut, vai onko hän vain ystävällinen? Miten minun kannattaisi sanoa ihastuksestani, jos tämän askeleen uskallan ottaa?
Ja emme ole enää teinejä, vähän naurattaa tämä tilanne kun kyse on aikuisista ihmisistä...
Olen tuntenut vuosia erään miehen, joka on ystäväni veli. Asumme lähekkäin, joten olemme aika usein tekemisissä. Viime aikoina tuntuu, että enemmän kuin ennen ja myös puhumme henk.koht asioista toisillemme. Nyt on sitten käynyt ohraisesti, tajuan että olen kauan kieltänyt sen että haluaisin oikeasti olla tämän ihmisen kanssa. Siis seurustella. Enkä tiedä mitä tehdä. Hän on yleensäkin tosi ystävällinen ihminen, en tiedä siis olisiko hän jokaiselle naiselle kuten minulle, ja ajatteleeko hän minusta vain siskonsa ystävänä ja siis omanakin ystävänä.
Tiedän, että varmuuden saa kysymällä, mutta pelottaa jos hän sitten torjuukin ja sen johdosta ystävyytemmekin jää. Toiseksi mietin myös, miten tämä vaikuttaa minun ja ystäväni väleihin. Hänelle en ole asiasta sanonut. Oikeastaan ei se minulle ole ongelma, vaan enemmänkin mietin että haluaako mies sotkeutua johonkin siskonsa kaveriin..joka on myös käynyt heillä kotona lapsesta lähtien...heh..
Onko kokemuksia tällaisesta, vai päättyykö ihastus yleensä omaan mahdottomuuteensa. Miten voin erottaa onko toinen yhtään minusta sillä tavoin kiinnostunut, vai onko hän vain ystävällinen? Miten minun kannattaisi sanoa ihastuksestani, jos tämän askeleen uskallan ottaa?
Ja emme ole enää teinejä, vähän naurattaa tämä tilanne kun kyse on aikuisista ihmisistä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin kyseessä oli työkaveri. Viisi vuotta olimme kavereita ( ja hyviä ystäviä) ja meillä oli yhteisiä tuttuja. Sitten eräiden pikkujoulujen jälkeen...
..nyt olemme kihloissa ja pian on häät!
Onnea sinulle!
...kannattavan sinun kokeilla "kepillä jäätä", eli testata suhdetta hieman pitemmälle. Veikkaisin miehen pähkäilevän saman asian kanssa, mutta pelkää sinun tavoin nykytilanteen huonontuvan, siksi ei ole tehnyt alotteita suhteen edistämiseksi.
Ei niitä "oikealta" tuntuvia kohtaa elämänsä aikana kovin usein, vaan hyvin harvoin, siksi kannattaa selvittää tilanne, ettei käy niin, että huomaakin elämänsä olevan jo ehtoopuolella ja edelleen pähkäilevän saman asian tiimoilla.
En usko suhteenne viilenevän, vaikka selvittäisit onko suhteella mahdollisuuksia edetä, varsinkin varovaisilla keinoilla tehtynä. Mikäli mies on kanssasi samoilla linjoilla, räväkkyyskään ei haittaa yhtään.
Älä anna mennä elämäsi ohi, turhaan odotellessa!!!!
Pistä ihmeessä vauhtia asioihin, et menetä mitään nykytilanteeseen verrattuna! Eihän sitä tarvitse kysyä niin suoraan, että joutuisit nolostumaan pakeista, mutta kokeile ensin jotain vähäisempää, Esim pyydät häntä kahville tai iltaa viettämään (ilman siskoa) tai lähtemään johonkin seuraksesi tms sellaista, joka menisi vielä pelkän ystävyydenkin nimissä mutta vähän enemmän kuitenkin. Siitä jo saat vinkkejä kuinka hän suhtautuu, tai sitten hän puolestaan rohkaistuu. Toisaalta semmosista pikkualotteista on helppo palata pelkkään ystävyyteen jos ei tule vastakaikua. Nyt mielikuvitus liikkeelle ja toimimaan!
olemme jo sellaisissa väleissä että olemme nähneet ilman ystävää. Eka kerta näin oli joskus vuosi sitten kun vain menin hänen oven taakseen ja sanoin että on tylsää että keitätkö kahvit :-) ja hän oli iloinen kun tulin, olin silloin siellä varmaan 3 tuntia. Sitten on ollut muutamia "tekosyyn" varjolla näkemisiä, kuten tuu katsomaan matkakuvia tms..hän on kutsunut kerran sinne ja kerran olen ollut hänen kanssaan mukana hänen harrastuksessaan kun hän pyysi ...en vain tiedä oliko se minun kiinnostusta, kyselin kaikkea ja hän sitten että lähe mukaan. Eli on jo ollut tällaisia tilanteita, tuntuu että nyt ei voi kyllä enää muuta tehdä kuin avata suu ja sanoa jotain. Mutta mitä? Onko liian suoraan sanoa että kuule X, taidan olla ihastunut..äääääähh!! Haaveilen jo mielessäni, että hän sanoo että niin mäkin ollu suhun koko ajan ja sitten viulut soivat taustalla lovestory alkaa :-D kunnes tajuan että makaan yksin sängyllä ja tilanne on tämä. Heh.
näyttää siltä, että kaverin ujous tai arkuus estää suhteene kehittymistä, eli rohkesti vaan.
Ehdottele esim. elokuvissa- tai teatterissakäyntiä, tai jotain muuta vastaavaa, kyllä muutaman sellainen jälkeen kehitystä varmaan tapahtuu.
asia eteni ystävyydestä niin, että pikkujouluissa oli tanssia jne. Yhtäkkiä huomasimmekin että olimme tanssineet koko illan yhdessä.
Tee todellakin rohkeasti ehdotus vaikka Tallinnan matkasta. Kodin ulkopuolella ihminen rentoutuu kummasti!