Molemmat naimisissa

Ja toivottavasti ei koskaan. Molemmilla toimivaa parisuhdetta takana n. 20v. ja toimii edelleen. Mut nyt järki ei enää toimi, pelkkä tunne. Ja tää mieletön tunneryöppy on ihmeellistä kokee vielä tässä iässä. Ja kun se on molemminpuolinen. Mieletön fiilis.

sänkyyn asti kirjoitti:

Ja toivottavasti ei koskaan. Molemmilla toimivaa parisuhdetta takana n. 20v. ja toimii edelleen. Mut nyt järki ei enää toimi, pelkkä tunne. Ja tää mieletön tunneryöppy on ihmeellistä kokee vielä tässä iässä. Ja kun se on molemminpuolinen. Mieletön fiilis.

pidempään te pihistelette sänkyynmenoa, sen enemmin ryöppyää.
Ei varmaan auta yhtään vaikka lukisit tästä, että oikeastaan seksuaalinen voima on aina olemassa, eikä ole Sitä Ikää, jonka jälkeen pitäisi kaiken olla ohi. Sitten kun henki ei enää pihise, ei toinen ihminen väräytyä.

Mä luulen ettette edes ole järin vanhoja, jotain nelikymppisiä. Tässä iässä. Heh.

ja mitä kirjoitti:

pidempään te pihistelette sänkyynmenoa, sen enemmin ryöppyää.
Ei varmaan auta yhtään vaikka lukisit tästä, että oikeastaan seksuaalinen voima on aina olemassa, eikä ole Sitä Ikää, jonka jälkeen pitäisi kaiken olla ohi. Sitten kun henki ei enää pihise, ei toinen ihminen väräytyä.

Mä luulen ettette edes ole järin vanhoja, jotain nelikymppisiä. Tässä iässä. Heh.

Noin se taitaa mennä... Voi hitto!

Sitä mä oon aatellu. Mutta jos eivät suostu. Aika epätodennäköistä, että molemmat suostuis. Sit tää juttu tulis ilmi ja kaikki olis pilalla

kimppakivasta kirjoitti:

Sitä mä oon aatellu. Mutta jos eivät suostu. Aika epätodennäköistä, että molemmat suostuis. Sit tää juttu tulis ilmi ja kaikki olis pilalla

tarvi kenen kanssa sitä kimpaa haluaa, kerrot vain ajtelleesi että kimppa voisi olla kivaa ja jos suostuu voi ihan vaikka esimerkiksi ehdottaa kyseistä paria

sitä heti kirjoitti:

tarvi kenen kanssa sitä kimpaa haluaa, kerrot vain ajtelleesi että kimppa voisi olla kivaa ja jos suostuu voi ihan vaikka esimerkiksi ehdottaa kyseistä paria

vai meneeköhän liian jännäksi. Oishan sekin uusi jännä juttu. Tässä kun on ajatukset ainakin tän pettämisen suhteen totaalisesti muuttunut ja ikään kuin nuortunut sekä fyysisesti että henkisesti.Ja tunteet roihuaa sekä kotona, että vieraissa.

onnistuu kirjoitti:

vai meneeköhän liian jännäksi. Oishan sekin uusi jännä juttu. Tässä kun on ajatukset ainakin tän pettämisen suhteen totaalisesti muuttunut ja ikään kuin nuortunut sekä fyysisesti että henkisesti.Ja tunteet roihuaa sekä kotona, että vieraissa.

Täällä on tavan takaa näitä: "mitä pitäisi tehdä kun olen niiiin rakaastunut" posteja.

Yhteistä niille on se, että kirjoittaja ei edes oikeasti halua vatauksia tai kommentteja - tärkeintä on saada kirjoittaa ihastuksestaan. Se on jotenkin tosi lutusta.

Pienenä likkana sitä harjoitteli kirjoittamaan nimensä eri sukunimillä, nykyään tädit kirjoittelee keskustelupalstoille. Samaa "rakkautta" kaikki :D

myrkkysumakki kirjoitti:

Täällä on tavan takaa näitä: "mitä pitäisi tehdä kun olen niiiin rakaastunut" posteja.

Yhteistä niille on se, että kirjoittaja ei edes oikeasti halua vatauksia tai kommentteja - tärkeintä on saada kirjoittaa ihastuksestaan. Se on jotenkin tosi lutusta.

Pienenä likkana sitä harjoitteli kirjoittamaan nimensä eri sukunimillä, nykyään tädit kirjoittelee keskustelupalstoille. Samaa "rakkautta" kaikki :D

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

ja mitä kirjoitti:

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

Musta tuntuu... So in

ja mitä kirjoitti:

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

Voi , voi lapsi. Elämää ja kokemusta tulee. Ihan varmasti sinullekkin!

ja mitä kirjoitti:

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

Toi on just niin totta. Kun yhtäkkiä, rutiinivaimovuosien jälkeen onkin taas se palavasydäminen, hehkuva, kiihkeä tyttö, mikä oli teininä. Sit saa kehuja ja kaikenlaista suitsutusta, että onkin oikein toisen päiväunelma. Niin mitä voit? Jalat menee alta ja järki ei vaan enää sano mitä pitää tehdä vaan menee kuin unessa todeten että tää on niin helvetin oikein. Että tällanen tunne ei voi olla väärin. Kerro siinä sitten bestikselle, kun itsekin olin arvostelemassa pettäjiä vielä hetki sitten.
Siis yksi elämä, ja mä aion nauttia tän tunteen täysillä. Tai siis mun on pakko, mä en hallitse tätä tilannetta

kirjoitit kirjoitti:

Toi on just niin totta. Kun yhtäkkiä, rutiinivaimovuosien jälkeen onkin taas se palavasydäminen, hehkuva, kiihkeä tyttö, mikä oli teininä. Sit saa kehuja ja kaikenlaista suitsutusta, että onkin oikein toisen päiväunelma. Niin mitä voit? Jalat menee alta ja järki ei vaan enää sano mitä pitää tehdä vaan menee kuin unessa todeten että tää on niin helvetin oikein. Että tällanen tunne ei voi olla väärin. Kerro siinä sitten bestikselle, kun itsekin olin arvostelemassa pettäjiä vielä hetki sitten.
Siis yksi elämä, ja mä aion nauttia tän tunteen täysillä. Tai siis mun on pakko, mä en hallitse tätä tilannetta

Ota Diapam.. toi huuma menee ohi. Ennenkuin huomaatkaan alkaa kuumat aallot ja biologisen kellon tikitys hiljenee, toi on vaan se viimenen iltalento ennen mummokellon kutsumista.

Tervetuloa vaan tänne tätikerhoon...

kukkahattuun kirjoitti:

Ota Diapam.. toi huuma menee ohi. Ennenkuin huomaatkaan alkaa kuumat aallot ja biologisen kellon tikitys hiljenee, toi on vaan se viimenen iltalento ennen mummokellon kutsumista.

Tervetuloa vaan tänne tätikerhoon...

vaihdevuosiin. Vai suositteletko?

Diapamia kirjoitti:

vaihdevuosiin. Vai suositteletko?

Ed. kirjoitti ettei hallitse tilannetta, jalat menee alta, eikä järki sano mitä pitää tehdä. Diapam voisi auttaa rauhoittumaan, sillä sitä käytetään ahdistuneisuus, jännitys-, levottomuus- ja tuskatilojen hoitoon.

Vaihdevuosiin kukin käyttäköön mitä lystää, mutta totuus on se, että ei eltaantuneet 40 naiset kiinnosta muutaman vuoden päästä enää miehiä, vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että hormonit hyrrää enemmän kuin teinivuosina. Miksi rikkoa omaa liittoa? Ei se uusi rakkaus vaihda tenoja sitten kun pissat karkailee dementikkona.

hattuilija kirjoitti:

Ed. kirjoitti ettei hallitse tilannetta, jalat menee alta, eikä järki sano mitä pitää tehdä. Diapam voisi auttaa rauhoittumaan, sillä sitä käytetään ahdistuneisuus, jännitys-, levottomuus- ja tuskatilojen hoitoon.

Vaihdevuosiin kukin käyttäköön mitä lystää, mutta totuus on se, että ei eltaantuneet 40 naiset kiinnosta muutaman vuoden päästä enää miehiä, vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että hormonit hyrrää enemmän kuin teinivuosina. Miksi rikkoa omaa liittoa? Ei se uusi rakkaus vaihda tenoja sitten kun pissat karkailee dementikkona.

aionkin nauttia tästä hetkestä, kun vielä voin. Olisinpa jäänyt paljosta paitsi, jos tämän tunteen oisin itseltäni kieltänyt. Kun mummona sitten mietin, on tää muisto varmasti päällimmäisenä.

takia kirjoitti:

aionkin nauttia tästä hetkestä, kun vielä voin. Olisinpa jäänyt paljosta paitsi, jos tämän tunteen oisin itseltäni kieltänyt. Kun mummona sitten mietin, on tää muisto varmasti päällimmäisenä.

Kysehän on vaan hetkestä. Se voi kestää päivän, viikon, kuukauden, vuoden.. mutta hetki ei ole ikuinen, se päättyy sitten kun päättyy. Sen jälkeen voi tunnesaldo kääntyä miinukselle, kun elämän realiteetit kolahtaa, jalat putoaa maahan, huomaa, että on loukannut toisia ja ehkä loukannut itseäänkin... Ihmiselle kun ei mikään riitä, ei sinullekaan pelkkä tunne. Seuraa tekoja, salailua, syyllisyyttä, katkeraa odotusta, tunteiden heilahtelua. Sitten eräänä päivänä huomaat, että et omista ihastustasi, hän vilkuilee jo sinun olkapääsi yli nuorempia, nätimpiä, fiksumpia ja sitten mietit, että oliko se sen arvoista. Ei sen kummempaa kuin teini-ihastusta, ohimenevää sydämentykytystä. Olet sitten yhtä viisas kuin minä.

hattu.. kirjoitti:

Kysehän on vaan hetkestä. Se voi kestää päivän, viikon, kuukauden, vuoden.. mutta hetki ei ole ikuinen, se päättyy sitten kun päättyy. Sen jälkeen voi tunnesaldo kääntyä miinukselle, kun elämän realiteetit kolahtaa, jalat putoaa maahan, huomaa, että on loukannut toisia ja ehkä loukannut itseäänkin... Ihmiselle kun ei mikään riitä, ei sinullekaan pelkkä tunne. Seuraa tekoja, salailua, syyllisyyttä, katkeraa odotusta, tunteiden heilahtelua. Sitten eräänä päivänä huomaat, että et omista ihastustasi, hän vilkuilee jo sinun olkapääsi yli nuorempia, nätimpiä, fiksumpia ja sitten mietit, että oliko se sen arvoista. Ei sen kummempaa kuin teini-ihastusta, ohimenevää sydämentykytystä. Olet sitten yhtä viisas kuin minä.

toivonkin, että hän löytäisi jonkun toisen, että pääsisin eroon hänestä. En ole mustasukkainen, enkä häntä haluu omistaa. Jokainen saa tehdä mitä haluu. Ymmärrän, että ei saa pettää ja toista loukata, mutta minkäs teet kun tunteet vie. Monta kertaa olen yrittänyt tän lopettaa, mutta en pysty. Normaalisti olen hyvin päättäväinen ja periaatteen ihminen.

takia kirjoitti:

aionkin nauttia tästä hetkestä, kun vielä voin. Olisinpa jäänyt paljosta paitsi, jos tämän tunteen oisin itseltäni kieltänyt. Kun mummona sitten mietin, on tää muisto varmasti päällimmäisenä.

seurana valtava syyllisyys, kun katsot aamiaispöydässä vanhaa miestäsi, joka on onnellisen tietämätön.

asiassa kirjoitti:

toivonkin, että hän löytäisi jonkun toisen, että pääsisin eroon hänestä. En ole mustasukkainen, enkä häntä haluu omistaa. Jokainen saa tehdä mitä haluu. Ymmärrän, että ei saa pettää ja toista loukata, mutta minkäs teet kun tunteet vie. Monta kertaa olen yrittänyt tän lopettaa, mutta en pysty. Normaalisti olen hyvin päättäväinen ja periaatteen ihminen.

Leikki pitää lopettaa silloin kun se on parhaimmillaan. Parhaimmat ja kuumimmat muistot sulle jää, kun suhde katkeaa siihen "jos-vaiheeseen".

Mut itse valitset, haluatko elää koko tunneskaalan läpi. Nyt oot huipulla, mutta joskus tulevaisuudessa pohjalla. Ne mudat ei ole kivoja.

sitten kirjoitti:

seurana valtava syyllisyys, kun katsot aamiaispöydässä vanhaa miestäsi, joka on onnellisen tietämätön.

on ihmeellistä, etten tunne syyllisyyttä. Tää on niin mieletön fiilis, että tää on sen arvoista. Eikä mun mieheni tarvi tietää tästä. Itse asiassa sallisin tälläsen tunteen mun miehellenikin ja kun tää on vaan piristänyt meidän parisuhdetta.

hattu.. kirjoitti:

Leikki pitää lopettaa silloin kun se on parhaimmillaan. Parhaimmat ja kuumimmat muistot sulle jää, kun suhde katkeaa siihen "jos-vaiheeseen".

Mut itse valitset, haluatko elää koko tunneskaalan läpi. Nyt oot huipulla, mutta joskus tulevaisuudessa pohjalla. Ne mudat ei ole kivoja.

Tätä yritän seuraavaksi. Toivottavasti onnistun.

ja mitä kirjoitti:

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

on puolisollasikin. Päästä hänetkin ihkuilemaan. Voi olla, että huomaat siinä vaiheessa, että kumppanisikin on kaivannut salaa eroa ja naista, joka saisi hänet vielä syttymään sieltä sohvalta.

tässä.. kirjoitti:

on ihmeellistä, etten tunne syyllisyyttä. Tää on niin mieletön fiilis, että tää on sen arvoista. Eikä mun mieheni tarvi tietää tästä. Itse asiassa sallisin tälläsen tunteen mun miehellenikin ja kun tää on vaan piristänyt meidän parisuhdetta.

Mielettömän fiiliksen jälkeen tulee krapula, tunnet kyllä syyllisyyttä.

hattu.. kirjoitti:

Kysehän on vaan hetkestä. Se voi kestää päivän, viikon, kuukauden, vuoden.. mutta hetki ei ole ikuinen, se päättyy sitten kun päättyy. Sen jälkeen voi tunnesaldo kääntyä miinukselle, kun elämän realiteetit kolahtaa, jalat putoaa maahan, huomaa, että on loukannut toisia ja ehkä loukannut itseäänkin... Ihmiselle kun ei mikään riitä, ei sinullekaan pelkkä tunne. Seuraa tekoja, salailua, syyllisyyttä, katkeraa odotusta, tunteiden heilahtelua. Sitten eräänä päivänä huomaat, että et omista ihastustasi, hän vilkuilee jo sinun olkapääsi yli nuorempia, nätimpiä, fiksumpia ja sitten mietit, että oliko se sen arvoista. Ei sen kummempaa kuin teini-ihastusta, ohimenevää sydämentykytystä. Olet sitten yhtä viisas kuin minä.

Tiedän salaparin, jotka ovat tahoillaan onnellisia ja salaliitto on kestänyt yli 20 vuotta. Välillä elämä vie kauemmaksi toisista ja pyörittää arkea enemmän,sitten taas tulee suvantovaihe ja on aikaa salaliitolle.

ei sen niin tarvii mennä kirjoitti:

Tiedän salaparin, jotka ovat tahoillaan onnellisia ja salaliitto on kestänyt yli 20 vuotta. Välillä elämä vie kauemmaksi toisista ja pyörittää arkea enemmän,sitten taas tulee suvantovaihe ja on aikaa salaliitolle.

että pitääks se aina olla niin yksiviivaista ja totista touhua. Syyllinen ja syytön näkökulma. Kun mun mielestä tää elämä on enemmän kuin kaavoihin kangistunut rutiinijuttu, jossa asiat tehdään vain yhden kaavan mukaan.

ei sen niin tarvii mennä kirjoitti:

Tiedän salaparin, jotka ovat tahoillaan onnellisia ja salaliitto on kestänyt yli 20 vuotta. Välillä elämä vie kauemmaksi toisista ja pyörittää arkea enemmän,sitten taas tulee suvantovaihe ja on aikaa salaliitolle.

tietää ja tuntea jonkun jossakin, kuin elää itse. Miten voit tietää ovatko toiset oikeasti onnellisia?

ja mitä kirjoitti:

jota mä en ollut koskaan osannut sanoittaa, mutta niin tosi.
Olisi niin ihana kertoa jollekin, jakaa tarinaa jonkun kanssa, mutta kun tässä iässä ei ole paljoa sellaisia ystäviä, jolle voisi Näitä tarinoita kertoilla. Etenkin, jos ollaan oltu niin Aikuista, niin Aikuista tähän saakka. Käyty ikeat ja oopperajuhlat, vaihdeltu leipomisreseptejä. Hyppäys näin pikkutyttömäisiin rakastumisjuttuihin on niin valtava, että voisi mennä pulla väärään kurkkuun, kun kävisi shoppailureissun päälle puhumaan, miten on alkanut panettamaan vieras mies, eikä sitä miten öksettäva on se ukko, mikä on kasvattanut juuret selästään meidän sohvaan.

Tänne on niin IhQ kirjoitella, kun tietää aina jonkun lukevan. Vielä enempi kihelmöi, jos saa tätiTomerat vastaamaan, miten ei saisi, ei pitäisi, ei voisi.

Kuitenkin, meillä on vain yksi elämä.

Niin sitä välillä lapsettaa...koet että sinulla on oikeus pettää ja valehdella miehellesi, koska olet vielä keski-ikäistyvillä päivilläsi onnistunut ihastumaan. Ole vaan ylpeä siitä että tunteesi ovat heränneet uudestaan eloon, mutta vaikka se kuinka herättäisi sinua taas "ihmisenä kukoistukseen", ei se oikeuta sitä mitä teet miehellesi.

Vähättelet ja mollaat miestäsi koska olet toiseen ihastunut, tavallaan kaikki tämä on jotenkin miehesi vikaa, koska hän on itse tehnyt itsestään tylsän?

Tylsyyteen tarvitaan kaksi ja etkö olekin samaa mieltä siitä, että jos miehelläsi olisi kotona jotakin kiinnostavaa jota odottaa, hän tekisi muutakin kuin istuisi/makaisi siellä sohvalla? Todennäköisesti et siis itsekään ole miehesi silmissä kovin kiinnostava, jos kerran sohva vetää puoleensa... ettei olisi itsetuntosi tästä närkästynyt ja lähtenyt hakemaan toista mielipidettä asialle?

Voihan toisaalta olla että mieskin saa virikkeensä muualta (hänkin herännyt eloon), joten kotona ei tarvitse enää muuta kuin rauhoittua sohvan ja tv:n ääressä?

Haluat kiivaasti nauttia hurmiosta ja ainoasta elämästäsi. Siksi onkin vaikea ymmärtää mikset anna miehellesi samaa vaihtoehtoa? Ei hänelläkään elämiä ole sen enempää kuin sinullakaan. Vai kirpaisisiko se liikaa että se tylsä mies suostuisikin eroon ja löytäisi itselleen uuden ja keski-iän hurmion jonkun muun kanssa? Et enää olisikaan ainoa voittaja teidän valtapelissä...

kirjoitit kirjoitti:

Toi on just niin totta. Kun yhtäkkiä, rutiinivaimovuosien jälkeen onkin taas se palavasydäminen, hehkuva, kiihkeä tyttö, mikä oli teininä. Sit saa kehuja ja kaikenlaista suitsutusta, että onkin oikein toisen päiväunelma. Niin mitä voit? Jalat menee alta ja järki ei vaan enää sano mitä pitää tehdä vaan menee kuin unessa todeten että tää on niin helvetin oikein. Että tällanen tunne ei voi olla väärin. Kerro siinä sitten bestikselle, kun itsekin olin arvostelemassa pettäjiä vielä hetki sitten.
Siis yksi elämä, ja mä aion nauttia tän tunteen täysillä. Tai siis mun on pakko, mä en hallitse tätä tilannetta

jo niinä aiempina rutiinivaimovuosina.

Ei sun tarvitse kertoa bestiksellesi, kokeile kertoa miehellesi. Ehkä hänellä on samanlaisia tuntemuksia omalla suunnallaan ja voitte molemmat helpottuneina elää hurmaa tahoillanne ja katsoa avioliittonne jatkoa myöhemmin uudelleen?

Älä ole itsekäs vellihousu. Jos olet joskus välittänyt miehestäsi, anna hänellekin mahdollisuus omiin valintoihin, yksi elämä hänelläkin vain on, haluaako hän viettää sen henkisesti poissaolevan rutiinivaimonsa kanssa, vai kenties jonkun ihailevan ja ymmärtävän nuoremman neidin kanssa?

Eihän me kukaan tiedetä, mitä tarinan petetyt puolisot ajattelevat. Miten rakastavat puolisoitaan ja millaisiksi he oikeasti puolisonsa tuntevat. Nämä tällaiset ei ne halua olla kanssanne, jos tietäisivät - väittämät kuuluvat sivusuhteisiin. Rinnakkaissuhteesta erotaan hepposinkin perustein. No, en nyt väitä, etteikö uskottomuus ole ihan hyvä peruste monellekin, mutta on myös niitä, joille se ei eron syyksi riitä. Kun persoonat ovat keskenään hioutuneet yhteen ja sopivat kuin paita pepun päälle, niin kyllä uskottomuus on pieni ongelma ratkottavaksi ja suuremmat asiat pitävät yhdessä. Sitä jopa hyväksyy vaikka hiljaisesti rakkaansa uskottomuuden. Ei meistä kukaan voi kenellekään ikinä sanoa, että eroa. Kyllä se erohalu pitää aina lähteä parisuhteesta sisältä syystä tai toisesta.

niinkään kirjoitti:

Eihän me kukaan tiedetä, mitä tarinan petetyt puolisot ajattelevat. Miten rakastavat puolisoitaan ja millaisiksi he oikeasti puolisonsa tuntevat. Nämä tällaiset ei ne halua olla kanssanne, jos tietäisivät - väittämät kuuluvat sivusuhteisiin. Rinnakkaissuhteesta erotaan hepposinkin perustein. No, en nyt väitä, etteikö uskottomuus ole ihan hyvä peruste monellekin, mutta on myös niitä, joille se ei eron syyksi riitä. Kun persoonat ovat keskenään hioutuneet yhteen ja sopivat kuin paita pepun päälle, niin kyllä uskottomuus on pieni ongelma ratkottavaksi ja suuremmat asiat pitävät yhdessä. Sitä jopa hyväksyy vaikka hiljaisesti rakkaansa uskottomuuden. Ei meistä kukaan voi kenellekään ikinä sanoa, että eroa. Kyllä se erohalu pitää aina lähteä parisuhteesta sisältä syystä tai toisesta.

erotaan heti, kun vaikeuksia tulee vastaan.Kirjoitin edellisen niin nopeasti, että siitä sai väärän kuvan. Tarkoitan sitä, että puoliso ei ehkä tiedä sivusuhteesta ja hän SAATTAA olla valmis eroamaan ja hakemaan itselleenkin uuden rakkauden. Siksi olisi hyvä antaa hänelle mahdollisuus valita jatkaakko liitossa vai lähteekö etsimään itselleen jotain muuta. Itse tuntisin, että ainutkertaisesta elämästäni olisi varastettu aikaa, jolloin minulle ei kerrottaisi totuutta, vaan luulisin eläväni uskollisessa suhteessa. Haluaisin ehdottomasti saada VALITA jatkanko avioelämää vai lähtisinkö omille teille. Rinnakkaissuhteessa (josta petetty ei tiedä) ovat petolliset riistäneet uskollisen puolison valinnan napauden.
Ja varsinkin, kun moni täällä kirjoittaa, ettei ketään voi omistaa... Ei myöskään pettäjät puolisoi(taan).
Jos puoliso kuitenkin tietää sivusuhteesta ja ei siitä välitä, kirjoitus ei edes kuulu uskottomuuspalstalle, vaan "avoin suhde"-palstalle.

Kiitos, että ymmärrät. Raastavaa on.

se on kirjoitti:

Kiitos, että ymmärrät. Raastavaa on.

kohtalo. Siis aivan järkyttävää, kun joutuu elämään kaksoiselämää. Ja kun mitenkään ei pysty aikuisen ratkaisua tekemään. Voih, kyllä tuo varmasti tuo traumoja teille, jos ette saa kaikkea haluamaanne, vaan valintoja ihan pitäisi tehdä. Sydämeni melkein murtuu teidän pettäjien puolesta.

miten kova kirjoitti:

kohtalo. Siis aivan järkyttävää, kun joutuu elämään kaksoiselämää. Ja kun mitenkään ei pysty aikuisen ratkaisua tekemään. Voih, kyllä tuo varmasti tuo traumoja teille, jos ette saa kaikkea haluamaanne, vaan valintoja ihan pitäisi tehdä. Sydämeni melkein murtuu teidän pettäjien puolesta.

Tuossa hommassahan raastavaa onkin juuri se, että TIETÄÄ, ettei voi loputtomiin jatkaa molempia suhteita. Muttei molempien lopettaminenkaan tunnu hyvältä ajatukselta. Eikä edes toisen. Mutta jos lopettaa toisen, kaipuu jää. Eikä se jäljelle jäävä suhdekaan tuosta kaipuusta ala kukoistamaan. Mutta kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa?....

olga kirjoitti:

Tuossa hommassahan raastavaa onkin juuri se, että TIETÄÄ, ettei voi loputtomiin jatkaa molempia suhteita. Muttei molempien lopettaminenkaan tunnu hyvältä ajatukselta. Eikä edes toisen. Mutta jos lopettaa toisen, kaipuu jää. Eikä se jäljelle jäävä suhdekaan tuosta kaipuusta ala kukoistamaan. Mutta kuka on sanonut, että elämän pitäisi olla helppoa?....

vähän mut asiaa. Ihana että joku pystyy vastaileen ihan asiallisestikin. Sä ilmeisesti tiedät miten vaikee tää tilanne on. Miten sä selvisit? Tai siis miten se jatkuu?

sä puhut kirjoitti:

vähän mut asiaa. Ihana että joku pystyy vastaileen ihan asiallisestikin. Sä ilmeisesti tiedät miten vaikee tää tilanne on. Miten sä selvisit? Tai siis miten se jatkuu?

No, minulla oli "helppoa":

Vuodesta 2005 tiesin varmasti, ettei exäni ollut minua varten. Vaikka sama juttu oli ollut ajatuksissa jo pari-kolme vuotta. Se oli todella karsea tunne. Kamalan puurtamisen jälkeen erosin. Exäni ei olisi halunnut. Konkreettinen eroaminen kesti n. kolme vuotta.

Ihminen pystyy huijaamaan pahiten itseään. Monta vuotta ajattelin "suhteemme on ihan ok, on niitä paljon pahempiakin". Mutta todellisuudessa "ihan hyvä" suhde ei ole ihan hyvä. Siitä puuttuu juuri se oleellinen. Ainakin meillä. Jos oleellista on molemmissa suhteissa ---niin huh huh.

olga kirjoitti:

No, minulla oli "helppoa":

Vuodesta 2005 tiesin varmasti, ettei exäni ollut minua varten. Vaikka sama juttu oli ollut ajatuksissa jo pari-kolme vuotta. Se oli todella karsea tunne. Kamalan puurtamisen jälkeen erosin. Exäni ei olisi halunnut. Konkreettinen eroaminen kesti n. kolme vuotta.

Ihminen pystyy huijaamaan pahiten itseään. Monta vuotta ajattelin "suhteemme on ihan ok, on niitä paljon pahempiakin". Mutta todellisuudessa "ihan hyvä" suhde ei ole ihan hyvä. Siitä puuttuu juuri se oleellinen. Ainakin meillä. Jos oleellista on molemmissa suhteissa ---niin huh huh.

hetki kun luulen että tää 2 juttu on loppu. En pysty nukkuun enkä pysy hereillä. Pidän itseni koossa ajttelemalla, ettei tää näin voi loppua. Koska jos tää loppuu, mulla loppuu kaikki. En pysty enää tähän pirteään perhe-elämään. Vaikka parempihan se ois että loppuis. Mutta miten eteenpäin?

nyt on tullut kirjoitti:

hetki kun luulen että tää 2 juttu on loppu. En pysty nukkuun enkä pysy hereillä. Pidän itseni koossa ajttelemalla, ettei tää näin voi loppua. Koska jos tää loppuu, mulla loppuu kaikki. En pysty enää tähän pirteään perhe-elämään. Vaikka parempihan se ois että loppuis. Mutta miten eteenpäin?

2 juttu loppuu, se loppuu. Jokin tarkoitus sillä oli... Elämä antaa, elämä ottaa. Olisiko aika miettiä mitä elämältä oikein haluat?

on tällä viikolla ollut vähän vaisu fiilis, kun hän on lomalla. Toki ollaan viestitty, vähäsen kaiketi kumpaakin ikävä nakertaa.

Olen tuuminut, et pitäis varmaankin käydä jonkinlainen "kehityskeskustelu" hänen kanssaan - parina kesänä sellainen käytiin ja todettiin, ettei oikein rahkeet riitä kuvioiden uusiksi pistämiseen. Kun on kuitenkin muutama muukin ihminen, joita asia koskee. Eikä kummallakaan periaatteessa kotona mitään ongelmia - mutta kun vaan se toinen vetää ja kiskoo lujaa puoleensa ihmisenä, ja jatkuvasti nähdään... Aikamoista! :-)

So in <3 kirjoitti:

on tällä viikolla ollut vähän vaisu fiilis, kun hän on lomalla. Toki ollaan viestitty, vähäsen kaiketi kumpaakin ikävä nakertaa.

Olen tuuminut, et pitäis varmaankin käydä jonkinlainen "kehityskeskustelu" hänen kanssaan - parina kesänä sellainen käytiin ja todettiin, ettei oikein rahkeet riitä kuvioiden uusiksi pistämiseen. Kun on kuitenkin muutama muukin ihminen, joita asia koskee. Eikä kummallakaan periaatteessa kotona mitään ongelmia - mutta kun vaan se toinen vetää ja kiskoo lujaa puoleensa ihmisenä, ja jatkuvasti nähdään... Aikamoista! :-)

Minä joskus mietin sitä, kuinka paljon "kakkos" suhteen dynamiikka rakentuu ykkössuhteen päälle?

Mitä tarkoitan: Koska on olemassa ykkössuhde, joka tarjoaa tyydytyksen moniin ensisijaisiin tarpeisiin (turvallisuus, talous, hyväksytyksi tulo, pysyvyys, perheyhteisö), ei "kakkos"suhteen tarvitse tyydyttää kuin sekundaarisia ns. "juhla" tarpeita (huuma, irtiotto, hetkellisyys,pako arjesta).

Mutta jos ykkössuhde poistettaisiin yhtälöstä, kakkossuhde ei vältämättä kykenisi tyydyttämään yhtäkään noista ensisijaisista tarpeista, vaan näyttäisi puutteelliselta nopeasti.

Ehkä tässä onkin se todellinen syy siihen, miksi sivusuhteita harrastavat haluavat pitää sekä ykkössuhteen että kakkossuhteen: he tietävät sisimmässään, että kakkossuhde on illuusio, joka rakentuu ykkössuhteen varaan ja lakkaa olemasta ilman sitä ykkössuhdetta?

myrkkysumakki kirjoitti:

Minä joskus mietin sitä, kuinka paljon "kakkos" suhteen dynamiikka rakentuu ykkössuhteen päälle?

Mitä tarkoitan: Koska on olemassa ykkössuhde, joka tarjoaa tyydytyksen moniin ensisijaisiin tarpeisiin (turvallisuus, talous, hyväksytyksi tulo, pysyvyys, perheyhteisö), ei "kakkos"suhteen tarvitse tyydyttää kuin sekundaarisia ns. "juhla" tarpeita (huuma, irtiotto, hetkellisyys,pako arjesta).

Mutta jos ykkössuhde poistettaisiin yhtälöstä, kakkossuhde ei vältämättä kykenisi tyydyttämään yhtäkään noista ensisijaisista tarpeista, vaan näyttäisi puutteelliselta nopeasti.

Ehkä tässä onkin se todellinen syy siihen, miksi sivusuhteita harrastavat haluavat pitää sekä ykkössuhteen että kakkossuhteen: he tietävät sisimmässään, että kakkossuhde on illuusio, joka rakentuu ykkössuhteen varaan ja lakkaa olemasta ilman sitä ykkössuhdetta?

särähtää meikäläisen = rakastuneen hömötiaisen korvaan tuo "sivusuhteita harrastavat"... Hah!
Kuinka moni meistä hömeleistä "harrastaa" monikossa..? Itselläni on ainakin laatuaan ensimmäinen, eikä tätäkään ole hakemalla haettu ykkössuhteen "täydentäjäksi".

Kakkossuhde ei ole omassa tapauksessani huumaa - no ehkä sitten henkisesti, koska toisen kanssa ajatus kulkee samaan suuntaan "huumaavan hyvin". Eikä se ole irtiotto, ei ole hetkellistä eikä pakoa arjesta - töissä nähdään ja jutellaan niin, että vaikkeivat muut kaikkea kuule, niin tilanne on kaikkien nähtävissä. Ei mitään luksusta salaa hotellisviitissä shampanjaa siemaillen!

Tietysti olen "mitä jos"-ajatuksenkin mieleeni päästänyt... Ja uskallanpa sanoa, että hyvin todennäköisesti tämän toisen miehen kanssa myös yhteinen arki sujuisi. Pitkälti samoja käytännön mieltymyksiä, harrastuksia ym ym. Itseasiassa arkisia pikkuasioita, joita oman puolison kanssa jäävät puolitiehen...

So in <3 kirjoitti:

särähtää meikäläisen = rakastuneen hömötiaisen korvaan tuo "sivusuhteita harrastavat"... Hah!
Kuinka moni meistä hömeleistä "harrastaa" monikossa..? Itselläni on ainakin laatuaan ensimmäinen, eikä tätäkään ole hakemalla haettu ykkössuhteen "täydentäjäksi".

Kakkossuhde ei ole omassa tapauksessani huumaa - no ehkä sitten henkisesti, koska toisen kanssa ajatus kulkee samaan suuntaan "huumaavan hyvin". Eikä se ole irtiotto, ei ole hetkellistä eikä pakoa arjesta - töissä nähdään ja jutellaan niin, että vaikkeivat muut kaikkea kuule, niin tilanne on kaikkien nähtävissä. Ei mitään luksusta salaa hotellisviitissä shampanjaa siemaillen!

Tietysti olen "mitä jos"-ajatuksenkin mieleeni päästänyt... Ja uskallanpa sanoa, että hyvin todennäköisesti tämän toisen miehen kanssa myös yhteinen arki sujuisi. Pitkälti samoja käytännön mieltymyksiä, harrastuksia ym ym. Itseasiassa arkisia pikkuasioita, joita oman puolison kanssa jäävät puolitiehen...

en todellakaan ole hakeutunut. Kun se tuli yllättäen, ja niin kamalalla voimalla ettei itse pysty tilanteeelle mitään. Se vain vie mukanaan. Ja nyt jo oon antanut niin paljon periksi, että ajattelen, että vieköön. Mä varmaan oon niin herkkä ja tunneihminen, etten pysty tällasia tunteita vastustaan. Ja niin kun olen järkevä ihminen minäkin ollut tähän asti.

So in <3 kirjoitti:

särähtää meikäläisen = rakastuneen hömötiaisen korvaan tuo "sivusuhteita harrastavat"... Hah!
Kuinka moni meistä hömeleistä "harrastaa" monikossa..? Itselläni on ainakin laatuaan ensimmäinen, eikä tätäkään ole hakemalla haettu ykkössuhteen "täydentäjäksi".

Kakkossuhde ei ole omassa tapauksessani huumaa - no ehkä sitten henkisesti, koska toisen kanssa ajatus kulkee samaan suuntaan "huumaavan hyvin". Eikä se ole irtiotto, ei ole hetkellistä eikä pakoa arjesta - töissä nähdään ja jutellaan niin, että vaikkeivat muut kaikkea kuule, niin tilanne on kaikkien nähtävissä. Ei mitään luksusta salaa hotellisviitissä shampanjaa siemaillen!

Tietysti olen "mitä jos"-ajatuksenkin mieleeni päästänyt... Ja uskallanpa sanoa, että hyvin todennäköisesti tämän toisen miehen kanssa myös yhteinen arki sujuisi. Pitkälti samoja käytännön mieltymyksiä, harrastuksia ym ym. Itseasiassa arkisia pikkuasioita, joita oman puolison kanssa jäävät puolitiehen...

Kirjoituksesi kuulostaa kovin puolustuskannalla olevalta.

Jos sinun suhteessasi ollaan tosissaan (vs. "harrastetaan" siitä sananvalinta), kyetään jakamaan arkea ja se pystyisi vastaamaan kummankin teistä ensisijaisiin tarpeisiin, niin

miksi te ette aloita rehellista julkista suhdetta? En todellakaan ymmärrä.

Ja älä vetoa siihen, että se satuttaisi liian monia. Tuo suhteenne satuttaa jo nyt monia - he eivät vain vielä ole siitä tietoisia.

Ymmärräthän, että tarpeesi kirjoitella "rakkaudestasi" on vain yksi tapa jolla todelliset tunteesi tällä hetkellä tulevat ilmi.

Olen varma, että elekielesi tämän miehen läsnäollessa paljastaa sinut. On vain ajan kysymys kun suhteenne paljastuu, joten sinun kannattaisi miettiä vaihtoehtojasi tuon tyttömäisen hupsuttelun sijaan. Varsinkin, jos sinulla on lapsia.

myrkkysumakki kirjoitti:

Kirjoituksesi kuulostaa kovin puolustuskannalla olevalta.

Jos sinun suhteessasi ollaan tosissaan (vs. "harrastetaan" siitä sananvalinta), kyetään jakamaan arkea ja se pystyisi vastaamaan kummankin teistä ensisijaisiin tarpeisiin, niin

miksi te ette aloita rehellista julkista suhdetta? En todellakaan ymmärrä.

Ja älä vetoa siihen, että se satuttaisi liian monia. Tuo suhteenne satuttaa jo nyt monia - he eivät vain vielä ole siitä tietoisia.

Ymmärräthän, että tarpeesi kirjoitella "rakkaudestasi" on vain yksi tapa jolla todelliset tunteesi tällä hetkellä tulevat ilmi.

Olen varma, että elekielesi tämän miehen läsnäollessa paljastaa sinut. On vain ajan kysymys kun suhteenne paljastuu, joten sinun kannattaisi miettiä vaihtoehtojasi tuon tyttömäisen hupsuttelun sijaan. Varsinkin, jos sinulla on lapsia.

ihminen aina puolustele itselleen tärkeää asiaa..?
Ja tarpeeni kirjoitella asiasta - kyllä, kertoo siitä, että se on minulle "kärkiasioita" elämässäni. Eihän tästä sattuneesta syystä voi juurikaan "huudella" ympäriinsä.

Julkinen suhde ei tule kyseeseen ainakaan niin kauan kuin jatkamme samassa työpaikassa. Suhteemme työssä ei ole esimies-alainen-mallia, mutta pari muuta tekijää tekee tilanteesta mutkikkaan.

Elekieli... No, siinä ei ole tapahtunut muutosta, koska olemme alun alkaen tulleet hyvin toimeen keskenämme ja nauraneet samoille asioille.
Ehkä tämä sitten on tyttömäistä hupsuttelua... Ehkä. Vaihtoehtoja olen miettinyt ja mietin kaiken aikaa. Maailma vain ei ole niin mustavalkoinen...

So in <3 kirjoitti:

ihminen aina puolustele itselleen tärkeää asiaa..?
Ja tarpeeni kirjoitella asiasta - kyllä, kertoo siitä, että se on minulle "kärkiasioita" elämässäni. Eihän tästä sattuneesta syystä voi juurikaan "huudella" ympäriinsä.

Julkinen suhde ei tule kyseeseen ainakaan niin kauan kuin jatkamme samassa työpaikassa. Suhteemme työssä ei ole esimies-alainen-mallia, mutta pari muuta tekijää tekee tilanteesta mutkikkaan.

Elekieli... No, siinä ei ole tapahtunut muutosta, koska olemme alun alkaen tulleet hyvin toimeen keskenämme ja nauraneet samoille asioille.
Ehkä tämä sitten on tyttömäistä hupsuttelua... Ehkä. Vaihtoehtoja olen miettinyt ja mietin kaiken aikaa. Maailma vain ei ole niin mustavalkoinen...

on meininki. Kaikki pitää saada ja mitään vaikeaa ei viitsittäisi tehdä. Ei kertoa puolisolle, ei luopua kakkossuhteesta, ei vaihtaa työpaikkaa. Kaiken hyvän ja helpon pitäisi vain taivaasta tipahtaa ilman vaivannäköä. Voin kyllä varoittaa sinua, että ahneella on paskanen loppu. Ja siinähän ei sinun vastuuta enää tarvitakkaan. Voit menettää perheesi, kakkossuhteesi, työpaikkasi. Vain teinipelle kuvittelee saavansa pitää kaiken.

................. kirjoitti:

on meininki. Kaikki pitää saada ja mitään vaikeaa ei viitsittäisi tehdä. Ei kertoa puolisolle, ei luopua kakkossuhteesta, ei vaihtaa työpaikkaa. Kaiken hyvän ja helpon pitäisi vain taivaasta tipahtaa ilman vaivannäköä. Voin kyllä varoittaa sinua, että ahneella on paskanen loppu. Ja siinähän ei sinun vastuuta enää tarvitakkaan. Voit menettää perheesi, kakkossuhteesi, työpaikkasi. Vain teinipelle kuvittelee saavansa pitää kaiken.

varoittajia löyyy. Miks te ootte kaikki niin vihamielisii? Mä haluaisin että tekin löytäisitte jotain näin mahtavaa fiilistä. Muistakaa että mä oon oollu samanlainen moralisoija kuin tekin.

että teitä kirjoitti:

varoittajia löyyy. Miks te ootte kaikki niin vihamielisii? Mä haluaisin että tekin löytäisitte jotain näin mahtavaa fiilistä. Muistakaa että mä oon oollu samanlainen moralisoija kuin tekin.

suustani!

10-15 v sitten itse olisin varoitellut ties mistä ja ahneen paskaisesta lopusta. Nyt - no en tasan! En ainoastaan oman kokemukseni perusteella, vaan etenkin kaiken, mitä ympärillä tapahtuu!

Kiitosta vaan arvon varoittelijalle - jokainen on oman onnensa seppä, ja jokainen elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Tietysti sitä toivoo jonkinlaista onnellista loppua kaikkien kannalta - joo-joo, tuomion pasuuna sanoo tähän, että sellaista ei ole olemassa tai ehkä sitten on, kun minä ja "muru" päätetään pysyä ykkössuhteissamme ja lopetetaan ylimääräiset keskustelut. Kaiketi jokin tarkoitus tälläkin on - jollei muuta, niin ainakin tämä "teinimeininki" on osoittanut, ettei tunteet ole mitään asperiiniä, jota otetaan sopiva annos tarvittaessa!

kyse edes siitä. Mä ihan oikeesti rakastan mun miestäni. Tietenkin tunteet jo laimenneet n.15v myötä. Sängyssä menee hyvin ja nyt tän uuden suhteen myötä vielä paremmin. Mutta kun musta tuntuu, että kun kaksi tarpeeksi samanlaista kohtaa, niin se vaan tapahtuu, jos sen antaa tapahtua. Mä kyllä yritin aikani pistää hanttiin, mutta se ei vaan auta. Kun toinen vetää puoleensa, niin ei voi pysyä erossa. Sit kun tää on niin helvetin imartelevaa, ett joku tosi aikuinen mies tunnustaa tunteensa ja ylistää kaikella tapaa.

ei oo kirjoitti:

kyse edes siitä. Mä ihan oikeesti rakastan mun miestäni. Tietenkin tunteet jo laimenneet n.15v myötä. Sängyssä menee hyvin ja nyt tän uuden suhteen myötä vielä paremmin. Mutta kun musta tuntuu, että kun kaksi tarpeeksi samanlaista kohtaa, niin se vaan tapahtuu, jos sen antaa tapahtua. Mä kyllä yritin aikani pistää hanttiin, mutta se ei vaan auta. Kun toinen vetää puoleensa, niin ei voi pysyä erossa. Sit kun tää on niin helvetin imartelevaa, ett joku tosi aikuinen mies tunnustaa tunteensa ja ylistää kaikella tapaa.

Nostatat siis itsetuntoasi vieraan miehen avulla, onhan se niin imartelevaa kun joku ihailee... Toi on vaan siitä huono tie, että kun kiinni jäät niin kohonnut itsetunos valahtaa jopa alemmaksi kuin se aiemmin oli. Eli katoavaista on tuo tämän hetkinen noste. Sehän ei sinua varmaan vielä haittaa kun et osaa niin pitkälle elämääsi ajatella.

Toiselle kirjoittajalle, totesit että syysi pettämiseen on se, ettet ole liitossasi onnellinen ja siinä on ulkopuolisen mentävä aukko...tiedostathan että myös miehesi kohdalla liitossanne on vieraan naisen mentävä aukko? Miksi ette eroa, jos olette onnettomia? Molemmilla varmaan jo uusi ja ihanampi katsottuna. Vai pelottaako arjen laimentava vaikutus salasuhteeseen?

ei oo kirjoitti:

kyse edes siitä. Mä ihan oikeesti rakastan mun miestäni. Tietenkin tunteet jo laimenneet n.15v myötä. Sängyssä menee hyvin ja nyt tän uuden suhteen myötä vielä paremmin. Mutta kun musta tuntuu, että kun kaksi tarpeeksi samanlaista kohtaa, niin se vaan tapahtuu, jos sen antaa tapahtua. Mä kyllä yritin aikani pistää hanttiin, mutta se ei vaan auta. Kun toinen vetää puoleensa, niin ei voi pysyä erossa. Sit kun tää on niin helvetin imartelevaa, ett joku tosi aikuinen mies tunnustaa tunteensa ja ylistää kaikella tapaa.

että himo ajaa pettämään, vaikka liitossa olisi kaikki kunnossa. Jos tunteet on kohdillaan omaa miestäsi kohtaan, niin alkuhuuman haihduttua käyt miettimään miten päästä salasuhteesta eroon. Se voikin olla vaikeaa, jos olet saanut toisen innostumaan enemmän kuin itse. Ei kaksoissuhteessa voi elää ikuisesti. Tai kaipa voikin joku tunnekerjäläinen, mutta ympäristö ei anna sille suuria liikkumatiloja ja tavallinen ihminen alkaa kaipaamaan jotain aitoa ja oikeaa elämäänsä.

sun itsetuntoosi nostattavasti kirjoitti:

Nostatat siis itsetuntoasi vieraan miehen avulla, onhan se niin imartelevaa kun joku ihailee... Toi on vaan siitä huono tie, että kun kiinni jäät niin kohonnut itsetunos valahtaa jopa alemmaksi kuin se aiemmin oli. Eli katoavaista on tuo tämän hetkinen noste. Sehän ei sinua varmaan vielä haittaa kun et osaa niin pitkälle elämääsi ajatella.

Toiselle kirjoittajalle, totesit että syysi pettämiseen on se, ettet ole liitossasi onnellinen ja siinä on ulkopuolisen mentävä aukko...tiedostathan että myös miehesi kohdalla liitossanne on vieraan naisen mentävä aukko? Miksi ette eroa, jos olette onnettomia? Molemmilla varmaan jo uusi ja ihanampi katsottuna. Vai pelottaako arjen laimentava vaikutus salasuhteeseen?

onko siinä jotain väärää? Tarvii kai vanhempikin ihminen imartelua ja hyväksyntää. Enkä mä usko että kerran lausutut miellyttävät sanat jotenkin muuttuis vähempiarvoisiks vaikka tää intohimo loppuis.

se nostaa itsetuntoa kirjoitti:

onko siinä jotain väärää? Tarvii kai vanhempikin ihminen imartelua ja hyväksyntää. Enkä mä usko että kerran lausutut miellyttävät sanat jotenkin muuttuis vähempiarvoisiks vaikka tää intohimo loppuis.

Käytät salasuhdetta itsetuntosi nostamiseen. Silloin pettymykset salasuhteessa myös laskevat itsetuntoasi, eikö vaan?

Entä jos miehen intohimo loppuu huomattavasti omaasi aikaisemmin? Salasuhteen(kin) hylkäämäksi tuleminen ei saa sinua tuntemaan itseäsi aikaisempaa vähempiarvoiseksi? Edelleen on se mies, joka ei enää vuosien saatossa viitsi joka päivä imarrella (tuskin sinäkään häntä) ja toisaalla se intohimon kohdekin jätti lopulta...

itse en näe tuossa ainakaan mitään nostetta...

on tuonut. Usko täi älä, mutta meidän elämä on parantunut, jopa mun mieheni mielestä. No OK mä en ole ihan normityyppi.

olla vielä. Odotellaan vasta, vai kannattasko jättää väliin?

tässä ei kirjoitti:

olla vielä. Odotellaan vasta, vai kannattasko jättää väliin?

siihen jos niin viisas oot

No??

Kerro nyt ihmeessä.

Pyörittelit ajatusta koko viikon mielessäsi ja sitten saunan jälkeen lipsautit omalle ukolle, että kelpaisit vielä muillekin. Ukko alkoi kyselemään ja eihän se paljastaminen tuntunut enää miltään nyt, kun täällä olet kirjoittanut asiasta. Ukko suuttui ja antoi kaksi vaihtoehtoa, joko pakkaat tavarasi tai lopetat haihattelun. Niinkö?

että suhde on nyt loppunut? On tässä meitäm joilta saat myös ymmärrystä. Onhan tuo tilanteenne ollut erikoinen. Jättikö mies sinut vai mitä tapahtui?