Tämä runo on Katjalle, mun rakkaalleni...meidän suhde on katkolla lähinnä minusta johtuvista syistä...olen masentunut, murtunut, rakastunut, epätoivoinen ja epätietoinen samaan aikaan...
Vielä kerran pyydän anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä sanoin sulle...kun käsitin sun viestisi väärin...en tiedä voiko mikään koskaan korjata niitä, mutta mun on pakko yrittää...mä rakastan sua niin paljon...en voi elää ilman sua...
Pyydän anteeksi tämän runon kirjoittajalta, jos se loukkaa sinua että osoitan tämän rakkaalleni...
----------
"Herään keskellä yötä
tavoitellen sinua viereltäni.
Sinä et ole siinä, vaan käteni löytävät
vain tuota pimeää ja mustaa tyhjyyttä,
joka upottaa minut kavalaan syliinsä
ja puristaa minut lähes hengettömäksi.
Se paikka, missä sinun kuuluisi olla,
on nyt niin kylmä ja niin autio."
"Tiedätkö,
kuinka paljon kaipaan sinua nyt,
kun olet siellä jossakin kaukana
ja minä täällä yksin näiden kylmien
ja alastomien seinien ympäröimänä?
Tiedätkö, miltä tuntuu se ääretön äänettömyys,
joka lähtösi jälkeen tunkeutui varoittamatta elämääni?"
"Kiedon peiton tiukemmin ympärilleni
ja kuvittelen, että olet siinä ihan lähellä.
Ja aivan vähäksi aikaa ympärilleni levittäytyy
sinun tuoksusi ja minun on pienen hetken
hyvä olla.
Niin hyvä, että voin melkein tuntea vartalosi kiinni minussa.
Niin hyvä, että voin lähes kuulla sinun kuiskaavan korvaani: "rakas"."
"Yritän huutaa tätä ikävää pois sisältäni,
ja taistelen tunnista toiseen kyyneleitä vastaan.
Mutta kaikki ympärilläni muistuttaa sinusta ja siitä ajasta joka oli,
mutta ei ole enää.
Ja siksi minusta tuntuu siltä,
että tämä taistelu tulee pian loppumaan,
joudun alistumaan,
häviämään."
Tämä kuvaa mun tunteitani hyvin...
Katja, mä rakastan sua. Ehkä se ei riitä, en mä tiedä. Mulla on enää silmät joilla itkeä...
Sun Omasi Ikuisesti
Vielä kerran pyydän anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä sanoin sulle...kun käsitin sun viestisi väärin...en tiedä voiko mikään koskaan korjata niitä, mutta mun on pakko yrittää...mä rakastan sua niin paljon...en voi elää ilman sua...
Pyydän anteeksi tämän runon kirjoittajalta, jos se loukkaa sinua että osoitan tämän rakkaalleni...
----------
"Herään keskellä yötä
tavoitellen sinua viereltäni.
Sinä et ole siinä, vaan käteni löytävät
vain tuota pimeää ja mustaa tyhjyyttä,
joka upottaa minut kavalaan syliinsä
ja puristaa minut lähes hengettömäksi.
Se paikka, missä sinun kuuluisi olla,
on nyt niin kylmä ja niin autio."
"Tiedätkö,
kuinka paljon kaipaan sinua nyt,
kun olet siellä jossakin kaukana
ja minä täällä yksin näiden kylmien
ja alastomien seinien ympäröimänä?
Tiedätkö, miltä tuntuu se ääretön äänettömyys,
joka lähtösi jälkeen tunkeutui varoittamatta elämääni?"
"Kiedon peiton tiukemmin ympärilleni
ja kuvittelen, että olet siinä ihan lähellä.
Ja aivan vähäksi aikaa ympärilleni levittäytyy
sinun tuoksusi ja minun on pienen hetken
hyvä olla.
Niin hyvä, että voin melkein tuntea vartalosi kiinni minussa.
Niin hyvä, että voin lähes kuulla sinun kuiskaavan korvaani: "rakas"."
"Yritän huutaa tätä ikävää pois sisältäni,
ja taistelen tunnista toiseen kyyneleitä vastaan.
Mutta kaikki ympärilläni muistuttaa sinusta ja siitä ajasta joka oli,
mutta ei ole enää.
Ja siksi minusta tuntuu siltä,
että tämä taistelu tulee pian loppumaan,
joudun alistumaan,
häviämään."
Tämä kuvaa mun tunteitani hyvin...
Katja, mä rakastan sua. Ehkä se ei riitä, en mä tiedä. Mulla on enää silmät joilla itkeä...
Sun Omasi Ikuisesti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä mies.
En tiedä mitä sinulle ja parisuhteellesi on tapahtunut...mutta koska tunnet noin palavasti älä tyydy sitä vain täällä ilmaisemaan. Kerro tuo kaikki rakkaallesi henkilökohtaisesti. Jos kasvotusten on liian vaikea kohdata, soita tai kirjoita kirje. Hänen kuuluu saada tietää mitä tunnet.
Runo on upea. Kuka sen on kirjoittanut?
Tässä toinen runo, mun enkelilleni...älä epäile sitä, sä todella olit ja olet mun enkelini...
-------
Enkeli
"Tulit elämääni aivan yllättäen
kuin enkeli. Yhtä nopeasti lähdit pois.
Olit niin viaton, kuin kevään raikas hengähdys. Oikea ilopilleri. Olit luonani liian vähän aikaa. Olit niin yksinäisen ja eksyneen näköinen. Sun hymysi valtasi koko huoneen missä ikinä olitkaan. Silmissäsi oli aina niin surullinen katse ja sitten olit poissa. Katosit samalla tavalla kuin tulitkin yhtäkkiä, yllättäen. Kaipaan sua joka hetki. Olit mun pieni enkeli. Enkeli. Sä piristit mun elämääni hetken, mutta kauniin hetken. Sussa oli sitä jotain. Niin kaunista, niin kosketettavaa. Sä olit mun enkeli. Sä kuuluit vaan mulle, et kenellekään muulle ja nyt kun katson taivaan kaarteisiin mietin missä sä olet ja mitä sä teet. Muistatko mua enää ollenkaan?"
----
Ei mun sanat riitä kuvaamaan sitä tunnetta mikä mulla on ilman sua...
koskettava runo.. tuli aivan mieleen oma parisuhde! pisti miettimään. kiitos!