Ratamies

ole hyvävelisysteemi voimissaan, ainakaan kovin suurissa määrin. No sen verran on, että sukulaissuhteilla päästään niihin esimiestehtäviin, jos voidaan esimiestehtävistä puhua.

Tuskin se kuulonalenema niin paha on. NEUVO: Kun kuulet sen ekan äänen, painat sitten sen jälkeen kolme kertaa noin sekunnin välein;)

Ja jos näössä vikaa, niin opettele lähietäisyydeltä ulkoa pari keskimmäistä riviä;)

Jos sinua kiinnostaa puuduttavan tylsä todella epäsäänöllinen elämää sorkeva uuvuttava varma mutta pienipalkkainen työ kommarifirmassa ja heittovuorot, niin hae ihmeessä! Mutta toisaalta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia tänäpäivänä työtetekevälle, kun on työntekijän markkinat.

Kyllä siellä ratapihalla sen kuulosi pilaat joka tapauksessa. Rauta paukkuu, teräs kirskuu ja limppu lentää, BÄNG BÄNG, sekä hiki haisee! Myäs muun terveyden saa pilalle. Metabolinen oireyhtymä on varmasti ammattitauti, epäsäännölliset työajat pitää siitä huolen, ettei mitään normaalia elämän rytmiä pääse syntymään. Viiskymppisenä (moni kuolee sitä ennen tähän rääkkiin) näyttää siniseltä ja turvonneelta mahamieheltä, nappi ei tahdo pysyä housuissa kiinni, ja maha paistaa paidan alta. Lenkkeillä ei jaksa, eikä perhe-elämää ylläpitää, sekä muitakaan sosiaalisia suhteita, yksinäistyminen on väistämätöntä, sitä se työn kanssa naimisissa oleminen teettää. Tyypillinen ratapihamies on menettää perheensä ja sosiaalisen elämän viimeistään 40-vuotiaana. Sitten eletään yksinäisen miehen epäterveellistä elämää, ja kuollaan 50:nä. Harva tällä alalla näkee eläkepäiviä. Niin kovaa rääkkiä tää on, ettei normaali ihmisen pää kestä edes ajatella koko hommaa. Saatika sitten kroppa.

Kolme vuotta meni sen totuuden ymmärtämiseen ettei kaikkia voi laskea pois. Rahalla ja töitä järjetelemällä työntekijä voi jäädä yrityksen palvelukseen. Monta hyvää ammattihenkilöä hävitettiin ennen kuin asia ymmärrettiin.