Pystytkö rakastamaan

...

Pystyn rakastamaan, en ole vielä nähnyt syytä tehdä niin ketään kohtaan. Itseäni toki rakastan, toivon kaikkea hyvää ja kaunista itselleni.

hyväksymään, myös itseni. En sen enempää.

mutta ensin olisi opittava rakastamaan itseäni, ennen kuin voin rakastaa jotakuta toista. Siinä on kenties vielä tekemistä.

Rakastan kyllä joitakin ihmisiä, mutta se on sitä ei-romanttista laatua olevaa rakkautta.

kyllä rakastamaan, niin myötätuntoisesti kuin romanttisestikin... Vaikka ainakin 'romanttista' rakkauttani on runollisesti sanottuna koeteltu ja paiskattu päin kasvoja, silti tiedän pystyväni, kun siihen annetaan mahdollisuus...

Tiedän sen siitä, että olen pettymysten kautta vahvistunut. Eli rakastan itseäni nyt enemmän kuin silloin kun annoin rakkausasioiden vain riepotella itseäni. Sisäisestä hyvästä olosta riittää jaettavaksi toisellekin..

muutamaa ihmistä. Todella tärkeitä minulle. Itseäni ehkä vihaan. Se on kuitenkin vain hyve.

Hyväksyn myös itseni - se vapauttaa.
En olisi tässä jos en olisi itseäni rakastanut.

Rakkaita ihmisiä on, mutta se 'lähin' rakas puuttuu - mies jota rakastaa syvemmin. En kuitenkaan halua kahlita, tarkertua kehenkään, enkä halua sitäkään, että itse joutuisin kahlituksi tai joku takertuisi minuun. Se ei olisi rakkautta. Rakkaushan ei mitään vaadi.

en parisuhteessa. itseäni kyllä

helpostikin, itsestäni en ole aina ihan varma.

Mulla on aina riittänyt rakastamisen kykyä, mutta täytyy myöntää että rakastamisen ymmärtämistä oon joutunut opettelemaan ja opettelen vieläkin.

Rakkauden vastaanottaminen on haastellisempaa kuin itseään tai toista rakastaminen
Ihminen harvoin tuntee ansainneensa rakkautta ja jotta kykenet vastaanottamaan rakkautta sinun todellakin tulee rakastaa itseäsi ja hyväksyä kaikki virheesi. Harvoin kuitenkaan se kaikista "itserakkainkaan" oikeasti itseään rakastaa.

rakastamaan toista ja mua itserakkaampaa tyyppiähän saa hakee, että onnistuu sekin.