Täällä aina kehoitetaan ihmisiä aloittamaan harrastuksia ihmisten tapaamiseksi. Jotkut (kaikki) niistä kuitenkin kuulostavat vähintäänkin epäilyttäviltä:
- Moni tanssikurssille mennyt mies on huomannut että suurin osa muistakin kurssilaisista on epätoivoisia poikamiehiä.
- Nuorempana harrastin kamppailulajeja. Siihen aikaan ainakin oli miesenemmistö ja lisäksi aika monella ennestään tuttuja seurasta. Eli muihin tutustuminen ei hirveän helppoa ollut vaan vähän väliä tunsi itsensä ylimääräiseksi kapulaksi rattaissa.
Kokemuksia kiitos.
- Moni tanssikurssille mennyt mies on huomannut että suurin osa muistakin kurssilaisista on epätoivoisia poikamiehiä.
- Nuorempana harrastin kamppailulajeja. Siihen aikaan ainakin oli miesenemmistö ja lisäksi aika monella ennestään tuttuja seurasta. Eli muihin tutustuminen ei hirveän helppoa ollut vaan vähän väliä tunsi itsensä ylimääräiseksi kapulaksi rattaissa.
Kokemuksia kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asia joka tuli mieleen, on se, että kannattaako harrastaa matkailua, jos haluaa jonkun tavata. Hyvin usein niille, jotka kyselevät mistä ihmeestä kumppanin voisi löytää, annetaan yhdeksi ohjeeksi, että "lähde matkalle!" Itsekin joskus ajattelin, että siinä voisi olla yksi mahdollisuus, mutta totuus on kyllä se, että (ainakaan valmis)matkoilta ei kukaan kyllä ikinä löydä ketään. Matkoilla näkee lähes pelkästään jo toisensa löytäneitä pariskuntia tai sitten sellaisia yksin matkaavia, jotka haluavat omissa oloissaan pysyäkin. Eri asia tietysti on, jos kysymys on tutustumisesta matkakohteen paikalliseen väestöön, mutta lentokoneen kanssamatkustajien joukosta ei kyllä kukaan löydä seuralaista itselleen.
löydät jonkun, jos miltään matkalta. Et mistään omatoimimatkalta, sillä mahdollisuudet nähdä samasta maasta ovat marginaaliset (ellei matkasi ole kotikaupungin keskustaan). Tuo tosin on aika huono vaihtoehto, koska matkailu on keskimäärin kallista, se vie paljon aikaa ja on satunnaista. Suurimmat mahdollisuudet pariutumiseen ovat biletyskohteissa mm. Agia Napa ja Sunny Beach ja Ibiza. Jos et sitten pidä iltaelämästä, niin sitten mahdollisuutesi tippuvat melko alas.
Tosin hyvännäköisenä on helppo jeesustella, sillä sillä on merkitystä noilla matkoilla varsinkin naisilla.
Yksin suoritettavat harrastukset eivät luonnollisestikaan auta. Käytännössä harrastuksen pitäisi olla sellainen, jossa keskustellaan ja jossa on mahdollista oheistoimintaa.
Olenhan minä elämäni aikana käynyt kymmenillä valmismatkoilla ja erityyppisissä kohteissakin. Mutta aina on sama tilanne: samassa seurueessa on 90-prosenttisesti valmiita pariskuntia tai kokonaisia lapsiperheitä! En liioittele yhtään. Ei voi olla mahdollista, että olisin vuodesta toiseen osunut vain sellaisiin ryhmiin, joilta yksinäiset matkailijat puuttuvat lähes kokonaan. Yksinäiset ihmiset eivät harrasta valmismatkoja niin paljon, että toisten yksinäisten heitä sieltä kannattaisi etsiä.
ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen tänä vuonna paketilla ja 3 mimmiltä olisi irronnut ihan varmasti enkä edes yrittänyt mitään. Kyllä siellä sinkkuja on, ota niitä paikkoja mitä mainitsin. Ja kävin baarissa vain kahtena iltana, vaikka kyseessä oli biletysmesta ja selvinpäin.
Mutta siis tietysti harrastukseen kannattaa ryhtyä ennen kaikkea siksi, että kyseinen asia kiinnostaa. Tuttavuuden ja ystävyydet tulevat siinä ikään kuin kaupan päälle. Mä uskon matikkaan: mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä todennäköisemmin siihen joukkoon osuu se mahdollinen mielitiettykin. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Musiikin keräily, kitara, basso, valokuvaus, ohjelmointi, kirjallisuus, kirjoittaminen, juokseminen, pistooliammunta...
Ihmisiä tavattu harrastusten kautta: 0.
Kai sitä olis aikoinaan pitänyt pakottaa itsensä johonkin jota ei voi harrastaa yksin :).
Dorkan innoittamana olen keksinyt uuden harrastuksen: kuviokellunta.
Sitä ei varmasti voi yksin harrastaa.
Ei kai se harrastuksen aloittaminen katso ikää? Miten ois joku jooga tai taiji, kimpassa harjoitellaan, mutta yksinkin voi. Ja taatusti paljon naisia mukana.
Kannattais jutella kiinnostavan oloislle ihmisille itse siellä harrastuksissa.
Jos ei ole kiinnostavan oloisia immeisiä näköpiirissä, vaihda lajia/harrastusta.
Tuppisuuna ja seinäruusuna jos kyhjöttää harrastuksissa, ei varmasti tärppää.
Eli se suu auki ja lenkille.. onnea etsintään..
Jos ei tärppää Suomesta, katso ulkomaiset deittipalvelut netistä.
niinkin yksinkertainen juttu, että sitä tulee lähdettyä ulos kotoaan ihmisten ilmoille. Ihan sama mikä harrastus on kyseessä (ellei kyseessä siis ole pelkästään kotona harrastettava juttu).
No otetaan ensin vaikka nämä tanssikurssit.
Vaihtoehtoja on, joista parhaiten toimii opiskelijoden kohdalla opiskelijoille suunnatut kurssit. Noh, näissä on tullut käytyä kolmella eri kurssilla ja uusien tuttavien määrä 0. Muilla kursseilla on korkeahko ikäjakauma omaan makuuni. Näissä tosin ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja jopa tulevat juttelemaan omasta aloitteestaan.
Joogat sun muut jumpat. Noh, paljonkos sitä meditoidessa jutellaan. Tunnin jälkeen on ihmisillä kiire pois. Eivät siis jää juttelemaan vapaaehtoisesti...
Yleisesti ihan vaan joku urheilu on sellaista, että joko kyseessä on yksilölaji tai sitten esimerkiksi sulkapallossa pitäisi jo olla se kaveri. Urheilusta tuskin ketään löytää.
Ainut toimiva mikä tulee mieleen on jonkinlainen järjestötoiminta. Opiskelijalle toimii ainejärjestöt ja osakunnat, kuten myös ne urheilu yms. harrastusseurat ja kerhot. Niissä on oltava aktiivinen - pyrittävä siis johonkin tehtävään tai asemaan järjestön sisällä. Muuten jää sivuun itse hommasta eikä oikeen tutustu kavereihin.
Poliittinen toiminta on yksi vaihtoehto, mitä en ole kokeillut. Tämä vaatisi enemmän mielenkiintoa ja ideologiaa kuin mitä itselläni on.
Aina voi harrastaa armotonta dokaamista ja bilettämistä. Tämä on vain kallista eikä kovin mielekästä.