Isäni oli väkivaltainen, mutta ainoa joka perheessämme silti rakasti mua. En pysty hänen tekojensa vuoksi parisuhteeseen, joten jäin "täysin" yksin, kun hän kuoli.
Itku tuli suorana huutona, kesti joskus tunnin ja sitten oksensin.
Seuraavana päivänä sama.
Huutoa ei saanut poikki. Oli huudettava pohjatonta tuskaa ja lopulta se lakkasi aina oksentamiseen.
Sitten hävisi yöuni. Menin niin huonoon kuntoon, että pääsin (onneksi) psykiatriseen sairaalaan.
Kaaos paheni. Mieleni alkoi työstää myös lapsuutta ja sairaala-aika venyi 2 vuodeksi.
Käyn edelleen terapiassa ja nyt pelottaa mahdollinen äitini menetys. Hänellä on ikää, koska itsekin olen yli 40-vuotias.
Menenkö yhtä alas äitini lähdettyä?
Onko KENELLÄKÄÄN muulla ollut näin rajua surureaktiota?
Laittakaa viestiä, ihan tunteista luen mielelläni.
Voimia jokaiselle surutyötä tekevälle ja muistakaa, aika auttaa vähäsen!
Itku tuli suorana huutona, kesti joskus tunnin ja sitten oksensin.
Seuraavana päivänä sama.
Huutoa ei saanut poikki. Oli huudettava pohjatonta tuskaa ja lopulta se lakkasi aina oksentamiseen.
Sitten hävisi yöuni. Menin niin huonoon kuntoon, että pääsin (onneksi) psykiatriseen sairaalaan.
Kaaos paheni. Mieleni alkoi työstää myös lapsuutta ja sairaala-aika venyi 2 vuodeksi.
Käyn edelleen terapiassa ja nyt pelottaa mahdollinen äitini menetys. Hänellä on ikää, koska itsekin olen yli 40-vuotias.
Menenkö yhtä alas äitini lähdettyä?
Onko KENELLÄKÄÄN muulla ollut näin rajua surureaktiota?
Laittakaa viestiä, ihan tunteista luen mielelläni.
Voimia jokaiselle surutyötä tekevälle ja muistakaa, aika auttaa vähäsen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea jotenkin auttaa sinua, kun en tiedä mitä tarkoitat, että et pysty isäsi tekojen takia parisuhteeseen? Miksi tunnet että isäsi oli ainoa joka rakasti sinua, vaikka oli väkivaltainen. (siis sinulleko?) Keskity nyt tämän hetkiseen elämään ja terapiaan, jossa käyt läpi lapsuuttasi.Sure isääsi ja mennyttä rauhassa. Turha huoli ja pelko sinun ajatella nyt äitisi kuolemaa, kun ei sellaista ole edes tapahtunutkaan. Tsemppiä!!!
On hyvin surullista kuulla mitä olet joutunut kokemaan.
Mutta jotta selviät jatkossa vastaavasta on ehkä hyvä miettiä mitä sitten?
Kokeile rakentaa ympärillesi tukiverkkoa,läheisiä suhteita ympärilläsi oleviin ikäisiisi ihmisiin.
Monet ihmiset kieltävät että hengellisillä asioilla
olisi merkitystä saati että keskustelisivat asiasta, pyri löytämään rohkaisua asiaan raamatun kirjoituksista, itse ehkä et ymmärrä mite? tutustu ihmisiin jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita sinusta ja sinun vaikeudesta saat myös heidän kautta vastauksia moniin kysymyksiin ei henkilökohtaisia mielipiteitä vaan mitä raamattu opettaa ja opastaa ks.omasta raamatustasi esm. 2.Timoteus 3luku ja jakeet 16,17 huomaat miten hieno opas se on, esimerkiksi paikkakuntasi kristilliset sananpalvojat avustavat sinua, heidät tunnetaan nimeltä Jehobvan Todistajat, löydät heidät myös paikkakuntasi puhelinluettelosta ota aloite rohkeasti se ei sido sinua mihinkään, tiedän ihimisiä jotka ovat saaneet apua ahdinkoonsa heidän avustuksellaan raamattua tutkimalla,
muista että heitä/meitä "neuvonantajia" saattaa olla paljon mutta on vain yksi joka opastaa puolueettomasti kaikkia, älä usko pitä puhuvat vaan sitä mistä he puhuvat