On seurusteltu 2 vuotta ja 8 kk. Ekat 1,5 vuotta asuttiin 300km päässä toisistamme. Viime vuosi asuttiin yhdessä ja heinäkuussa miehen piti lähteä puoleksi vuodeksi armeijaan. Toisin kävi. Puolustusvoimat pakottaa miehen olemaan vuoden. Kun on ollut kaukosuhteessa kauan, ei siihen halua enää palata uudestaan. Jos kotiutus olisi ollut tammikuussa niinkuin oli tarkoitus, olisi enää 4kk jäljellä. Nyt ensi heinäkuuhun asti odottaminen tuntuu täysin mahdottomalta. Opiskelupaikkakunnallani minulla ei ole mitään, olen aivan yksin. Mies on 470 km päässä. Miten tätä jaksaa taas?
Erityisesti armeijan käyneiltä, voiko tuolle asialle enää mitään, voiko enää päästä tammikuussa pois?
Erityisesti armeijan käyneiltä, voiko tuolle asialle enää mitään, voiko enää päästä tammikuussa pois?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos käsky on tullut että olet siellä 12kk niin siellä sit ollaan se 12kk. Ainoa tapa miten päästä pois sieltä on sivariin meno tai lykkäys.
Ite muistan kun tuvassani oli parikin tyyppiä joille hajos pitkä suhde juuri intin takia, hieno laitos kyllä se SAINT :P
"Armeija tekee pojasta miehen ja miehestä poikamiehen" näin se vain menee
Jos suhde ei kestyä "inttiä" ei ole sen arvoinen.
Elämässä tulee eteen asioita jotka vaatii erossa oloa miten tuo on jotenkin erilaista?
Itselläni on puoliso työssä "valiton leivissä" meillä on 3 pientä lasta käyn töissä hoidan huushollia mieheni ollessa sotimassa kolme jopa neljä viikkoa yhteen menoon eikä ole tullut mieleen erota.Kyllä henkilöt riitelee eikä armeija.Mieti oliko tuo nainen sinun arvoisesi jos eron syy on intti?Naisesi täytyy olla pikkusieluinen jos ei pitempää eroa kestä.Kestääkö tuo armeija-aika muka koko loppuelämäsi?Huomaa että eipä ole vastoinkäymisiä eteesi tullut jos ainut suru on että tyttöystävä jätti kun armeija kutsui!
Olen sitä mieltä että mies joka ei ole armeijaa käynyt on nainen!
"Olen sitä mieltä että mies joka ei ole armeijaa käynyt on nainen!"
Olenko minä sitten intin käytyäni mies? Ihme logiikka.
No mitä muutakaan???
Sellaiset pitkä hiuksiset aseista kieltäytyjät eivät arvostusta saa.
Eivätkä muutkaan jotka lusmuaa armeijan.
Minä en kyllä ymmärrä sinun ajatutenjuoksua......
Kyllä se niin vaan on että poika joka ei kestä armeijan kuria tai sääntöjä on pahimmanluokan ämmä!
Opettele sinä elämää ja sen raadollisuutta tule sen jälkeen puhumaan tosi asioista!
Tosiaan huomaa että eipä ole elämänkokemusta kun tuollaisia latelet.Hommaa iteslles elämä ja pois äidin helmoista!
Oho, jopas pomppas. Taitaa olla 3xäidille herkkä aihe, onko tullut oma intti käytyä? "Nainen" on oikea kirosana sulle näköjään, jospa käyttäisit haukkumanimenä luuseria ämmän ja naisen sijasta, niin kaltaisteni nuorten arvonsa tuntevien feministien tarvitse alkaa ihmettelemään tuollaisten vanhojen haahkojen alentavaa puhekieltä, joten älä tule saarnaamaan minulle kypsyydestä.
Minulta ei heru inttikeskustelussa rispektiä yhdellekään naiselle joka ei ole menossa inttiin tai käynyt sitä. Ja mitä sivariin tulee niin minusta on hienoa JOS se käydään esim. sairaalassa, eikä lusmuta jossain huoltojoukoissa.
Muuan kaverini kävi sivarinsa sairaalassa hoitaen vanhuksia ja sotaveteraaneja, tuli siellä sairaalan arkea kuten kuolemaakin nähtyä. Ja ihan btw, sivariin mennään myös kun sattuu sairastumaan/vammautumaan intissä. Totaalikieltäytyminen on sitten asia erikseen.
...että meni inttiin, ja toivottavasti siellä pysyykin eikä lähde jonkun naisen takia suksimaan sivariksi.
Koitapa neiti itsenäistyä. Minunkin pitkäaikainen poikaystäväni oli vuoden intissä, ja jo 9 kk jälkeen tuli eron paikka, kun "miehistynyt" poikaystäväni halusi ryyppäämään lähes jokaisilla viikonloppulomilla.
Ja uuden ukon kanssa alkaa koetus, kun minä menen inttiin vuoden kuluttua, siinä nähdään onko suhteella potentiaalia yhtään mihinkään.
Tiedän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu, ja tiedän että tällä hetkellä odottaminen ensi heinäkuuhun asti tuntuu mahdottomalta ja sietämättömältä ajatukselta. Mutta, jos tarpeeksi välität ja tunnet, että tämä henkilö on sen arvoinen, jaksat kyllä odottaa. Sulata asia ensin ja ajattele asiaa näin, että loppujen lopuksi vuosi ei ole niin pitkä aika (tiedän että tämä kuulostaa klicheeltä, mutta se on totta). Muista myös että hän kaipaa sinua yhtä paljon.
Älä kuitenkaan jää sängyn pohjaan makaamaan ja miettimään asioita liikaa, sitä kuinka paljon kaipaat häntä jne, siitä ei tule mitään. Vaan yritä elää omaa elämääsi parhaasi mukaan ja ota kaikki irti niistä hetkistä jolloin olette yhdessä.
Minun kohdallani ehdin juuri tutustua mieheeni ennen kuin hän meni armeijaan, siitä on nyt 6 vuotta sitten. Tosin minun ja monen muunkin tuttavien kohdalla jouduimme odottamaan n. 5 vuotta ennen kuin pystyimme muuttamaan saman katon alle, kun miehemme olivat valinneet armeijan ammatikseen niin odottamisesta tuli ERITTÄIN pitkä. Viiden vuoden aikana nähtiin melkeinpä vain viikonloppuisin ja olin itsekin seota siitä ikuisesta kaipuusta. Mutta tajusin, että tämä mies on odottamisen arvoinen ja opiskeluaikanani minulla oli paljon hyviä ystäviä joiden kanssa oleskelin jotta en olisi miettynyt asioita liikaa yksin kotona.
Menimme nyt kesällä naimisiin ja elämä näyttää hyvältä.
Tsemppiä sullekin!