*Minulle tuli eilen niin paha mieli, kun sinä vastasit niin. Se oli niin ilkeä, että poistin sen heti. Mihin kaikki välittäminen voi niin hävitä. Mihin ?
-Ei vastausta
*Mihin kaikki välittäminen voi hävitä? Etkö sinä yhtään välitä minusta ihmisenä. Mikä voi niin tuhota kaiken, mikä?
-Ahdisteleva käytöksesi, epäasialliset viestisi ja puheet, kyvyttämyys kuunnella annettuja viestejä
*Sekö, kun hysyin sinua syömään ja kerroin, että tänä vuonna tulee paljon luumuja. Onko siinä jotain asiatonta ?
-Tämä juuri. Et edes ymmärrä mitä teet. Ole nyt kiltti ja jätä minut rauhaan.
*Sinä et ymmärrä sanaakaan mitä minä sanon. Minä en enää jaksa tätä sotkua. Ole siis kiltti ja jatka omaa elämääsi ilman yhteyden pitoa minuun.
-Mutta eikö sotkut pitäisi selvitää. Voiko olla mitään niin pahasti, ettei siitä voi edes puhua? Onko jotain tapahtunut, jotain aivan anteeksi antamatonta.
*Minulle ainakin tulee parempi olo, kun kirjoitan sinulle. Sitten aina kuitenkin jaksaa toivoa, että jospa sinä kuitenkin ymmärtäisit minua.
-Minä koen yhteydenpitosi ahdisteluksi enkä halua olla kanssasi enää missään tekemisissä.
*Kertoiset edes, mikä on. En jaksa enää kuin itkeä. Mitä niin anteeksiantamatonta on tapahtunut, mitä ja milloin, missä ?
Mikähän ihme naisen mieleen voi mennä. Riideltykään ei olla, kun ei misään tekemissä olla oltu vähään aikaan, ellei tämä sitten sitä ole. Naiset voi varmaan kuitata kaiken ahdistumisella. Vielä jaksaakin pitäisi. Kertokaa nyt edes joku jotain? Tuskin olen edes ainoa onneton, kun tuota palstaa vähän luin. Olkoon nämä täällä niin eipähän tarvitse puhelimesta mieltä pahoittaa.
-Ei vastausta
*Mihin kaikki välittäminen voi hävitä? Etkö sinä yhtään välitä minusta ihmisenä. Mikä voi niin tuhota kaiken, mikä?
-Ahdisteleva käytöksesi, epäasialliset viestisi ja puheet, kyvyttämyys kuunnella annettuja viestejä
*Sekö, kun hysyin sinua syömään ja kerroin, että tänä vuonna tulee paljon luumuja. Onko siinä jotain asiatonta ?
-Tämä juuri. Et edes ymmärrä mitä teet. Ole nyt kiltti ja jätä minut rauhaan.
*Sinä et ymmärrä sanaakaan mitä minä sanon. Minä en enää jaksa tätä sotkua. Ole siis kiltti ja jatka omaa elämääsi ilman yhteyden pitoa minuun.
-Mutta eikö sotkut pitäisi selvitää. Voiko olla mitään niin pahasti, ettei siitä voi edes puhua? Onko jotain tapahtunut, jotain aivan anteeksi antamatonta.
*Minulle ainakin tulee parempi olo, kun kirjoitan sinulle. Sitten aina kuitenkin jaksaa toivoa, että jospa sinä kuitenkin ymmärtäisit minua.
-Minä koen yhteydenpitosi ahdisteluksi enkä halua olla kanssasi enää missään tekemisissä.
*Kertoiset edes, mikä on. En jaksa enää kuin itkeä. Mitä niin anteeksiantamatonta on tapahtunut, mitä ja milloin, missä ?
Mikähän ihme naisen mieleen voi mennä. Riideltykään ei olla, kun ei misään tekemissä olla oltu vähään aikaan, ellei tämä sitten sitä ole. Naiset voi varmaan kuitata kaiken ahdistumisella. Vielä jaksaakin pitäisi. Kertokaa nyt edes joku jotain? Tuskin olen edes ainoa onneton, kun tuota palstaa vähän luin. Olkoon nämä täällä niin eipähän tarvitse puhelimesta mieltä pahoittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
*Pelkästään jo se, että tietäisin kaiken olevan kunnossa toisi paremman mielen. Että tietäisin sinun olevan terve ja kaikki hyvin. Että ei tarvitsisi vältellä.
-Minä voin erinomaisesti. Mutta en halua olla missään tekemisissä kanssasi, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä ja ahdistusta.
*Mitä tuo ahdistuminen oikein on. Juuri sinulle minä vähiten mitään pahaa tahoisin. Pelkäätkö sinä minua?
*Uskotko edes, välittäisin sinusta ja tahdon vain kaikkea hyvää sinulle. Samasta syystä voit myös satuttaa niin helposti. Ilahtuisin niin pienestä.
*Tiedätkö edes, kuinka se sattuu sydämeen kun sinä vastaat noin. Sekin kaipaisi sentään jotian ymmärrystä jaksaakseen. Pelkään, että se menee vielä lopullisesti rikki.
-Vastuu ei ole minun.
*Sinä kuitenkin voisit sen parantaa. Sinä lupasit että olisimme kuitenkin edelleen ystäviä. Lupasit, että kävisimme syömässäkin yhdessä. Enkö ole jo odottanut tarpeeksi.
-Älä odota enää. En lähde kanssasi mihinkään. Jatka elämääsi hyvä mies.
*Rakkaimman ystävän näkemistä vain kuitenkin aina odottaa. Odottaa vaikka ei tahtoisikaan! Sinä lupasit. En tiedä minne katsoa, kun satumme joskus
vastakkain.
-Ne lupaukset on peruttu. Jos nähdään, tervehditään niin kuin on tapana. Älä enää ota yhteyttä.
*Miksi näytellä ihmisille? Kuinka sinä voi olla noin sydämetön!!!
-Kävellään sitten ohi tuntematta, jos niin haluat. Minä en halua olla missään tekemisissä, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä.
*Mutta kuinkas voi olla tuntematta. Eikö olisi kuitenkin olemassa helpompiakin vaihtoehtoja?
-Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua ja sinulle normaali ihmisen välinen kanssakäynti ei käy.
*Toivottavasti sen normaalinkin aika vielä tulee. Eikö tunteita pitäisi ensin selvittää kahden kesken? Kuten kirjoitin, jo se että saisin vielä katsoa sinisilmiisi auttaisi. Ellet halua, oithan olla puhumattakin. Ehkä minä sitten olisin valmis kohtaamaan sinut muuallakin.
-Syynä ei sitten ole kuitenkaan koskaan ollut se kiire, vaikka sillä syyllä aina kieltäydyitkin. Miksi ????
*Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua eikä sinua eikä sinulle normaali ihmisten kanssakäyminen ei käy.
-Miksi et usko mitä minä sanon. Miksi? Miksi et arvosta minun sanomisiani. Miksi ahdistelet minua? Jätä minut rauhaan!
*Eikö sydän, sielu ja ruumis saisi parhaan rauhan jos asiat selvitettäisiin? Se ei vaadi kauaa mutta antaisi paljon. Vielä tänään ehtisi. Kiltti
-Minä olen aivan rauhassa tämän asian kanssa. En aio koskaan tavata sinua.
*Mutta kun sitä aikaa ja paikkaa ei voi aina itse valita. Eikö olisi parempi valita se itse kuin että sattumalta. En uskoisi sen sinulle niin vaikeaa olevan.
-Olet säälittävä
*Kävisikö sinulle tänään? Ei tarvitsisi turhaan odottaa. Kiltti, et saa näytellä julmuria, kun et sellainen ole, ethän?
-Ei käy tänään eikä koskaan
*Miksi ei. Itkettäis yhdessä tai naurettais yhdessä jos siltä tuntuu. Miksi
sinä muuten vastaat noin, juuri minulle? Toivoisin ymmärrystä, sinulta.
-Ei
*Huomenna
-Onko ymmärryksessä vikaa. Ei koskaan. Loppu
En muuta osaa sinulle sanoa. Kannattaako sinun tuon vuoksi enää mieltäsi pahoittaa? Hän selvästi vain haluaa loukata sinua!
Kurjaa, että olet törmännyt tuollaiseen ihmiseen. Erityisen pahalta tuntuu, jos hän muuttui yllättäen tuollaiseksi.
Kävin kesän aikana melko vastaavan viestivuoropuhelun poikaystäväni kanssa. Ensin hän lopetti kaiken yhteydenpidon, lopetti vastaamasta viesteihini ja soittoihini, lopulta sulki puhelimen. Olin huolestunut, kuten varmaankin jokainen toisesta vähääkään välittävä olisi – toimia yhtäkkiä noin ilman riitaa kesken kaiken hyvän (olimme muuttamassa yhteen). Lopulta hän vastasi, mutta vastaus oli pelkkää ilkeilyä ja keksittyjä juttuja. Hän halusi lopettaa suhteen mutta ei selittää syytä.
Olin aivan rikki ja ahdistunut. Jouduin ottamaan rauhoittavia ja nukun edelleen unilääkkeillä. Nyt, kun kaiken tuskan alusta on kulunut puolitoista kuukautta, olo on hieman parempi, mutta siihen tarvittiin suuri synkkyys.
Maanantaina heräsin lähes hysteerisenä, selvisin töistä joten kuten, tulin kotiin ja hautuduin sohvaan. Kaikki voima oli poissa, enkä nähnyt enää missään mieltä. Soitin ja lähetin poikaystävälleni viestin, jossa pyysin häntä selvittämään suhteen loppua. Hän ei vastannut vaan lähetti tylyn tekstarin. Ei halunnut puhua. Pyysin häneltä apua, pelkkä eron todellisen syyn kertominen riittäisi. Hän ei koskaan vastaanut, ja Luovuin kaikesta, en jaksanut enää.
Monien vaiheiden jälkeen selvisin aamuun ja seuraaviin päiviin. Olin jotenkin alitajuisesti oivaltanut, että ihminen, joka kohtelee toista noin vaikka toinen on ollut tärkeä, ei ole minkään arvoinen. Toista ei kohdella noin. Suhteesta ei lähdetä selittämättä. Toimistaan täytyy kantaa vastuu. En väitä, että minun olisi hyvä olla mutta aavistuksen verran parempi.
Yritän esimerkilläni kertoa, että yritä nähdä oma arvosi, vaikka se onkin varmasti vaikeaa. Ihminen, joka kohtelee sinua noin, on itsekäs. Jos voi lähteä suhteesta ilman selityksiä vain ahdistukseen vetoamalla, ei ole kykenevä suhteeseen. Vika ei ole sinussa vaan hänessä ja hänen toimintatavassaan. Voisitko enää luottaa häneen?
Minä en enää voi. Luottamus on mennyt, samoin kunnioitus ja arvostus. Ilman näitä yhdelläkään suhteella ei ole mahdollisuutta onneen. On siis jaksettava jatkaa ja vaikka kuvitella, että ehkä jossakin on joku, joka välittää minusta niin paljon, että kohtelisi minua joskus reilusti. Samaa kuvitelmaa toivon sinulle – joskus vain toiveet ja haaveet antavat elämään mielekkyyden.
Se tuntuu vain niin pahalle, kun kaikki lyödään säpäleiksi eikä toisesta välitetä yhtään. Ja aivan turhaan. Mitä hän tästä itsekään hyötyy. Kuinka kaikki voi muuttua niin yhdenteväksi. Kai se se sitten hänestä on jotenkin hauskaa. Enää hän ei näytä vastaavan ollenkaan.