Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kuolema ottaa osan sielustani

    olen menettänyt isäni, äitini ja veljeni lyhyen ajan kuluessa. Osa minusta on poissa eikä mennyttä saa koskaan takaisin. Tänään olisi ollut äitini syntymäpäivä- raahauduin työn jälkeen haudalle vaikka vettä satoi kaatamalla, mutta mitä tuosta, toivoin niin että Hän olisi katsellut oloani haudalla pilven päältä, tuli jotenkin rauhaisa olo taas siellä ollessani. Suru on muuttanut muotoaan näinä kuukausina (4 kk poismenosta), mutta yksikään aamu ei ole parempi. Ikävä on suunnaton. Itku auttaa tuskaani, kun oikein olo tuntuu tuskalta.
    4552
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Otan osaa. Sinulla onkin tosi vaikeaa lyhyen ajan sisällä ollut. Minäkin kaipaan puolisoani. Mieheni kuolemasta on jo yli puoli vuotta ja kaipaus on suuri. Toivon sinulle voimia ja Taivaan Isän siunausta. Aina on toivoa kerran nähdä rakkaansa.

    Äänestä

    • Minä otan myös kovasti osaa suruusi. Poikani kuolemasta tuli viime viikolla 8 kk ja niin samanlaisin ajatuksin kuin sinäkin käyn haudalla. Hän kulkee kanssani kaikkialle, sydmessäni.

      Äänestä

    • Mieheni kuolemasta on nyt kahdeksan kuukautta ja ensimäiset kuukaudet olivat todella vaikeita. Mutta vähän kerrassaan alkaa helpottaa - voi jo muistella onnellisia aikoja ilman itkuakin. Ikävä on kuitenkin edelleen kova.
      Elämän on kuitenkin jatkuttava ja uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Rukouksesta saan voimia uuteen päivään.

      Äänestä

    surussasi,itse äitini ja sulhaseni menettäneenä.kuolivat viime syksynä kuukauden välein.ikävä on suuri ei päivää ettenkö heitä muistaisi,haudalla tulee käytyä usein jotenkin rauhoittaa.otan osaa suruusi ja toivon kaikille läheisensä menettäneille voimia.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    gabriella kirjoitti:

    olen menettänyt isäni, äitini ja veljeni lyhyen ajan kuluessa. Osa minusta on poissa eikä mennyttä saa koskaan takaisin. Tänään olisi ollut äitini syntymäpäivä- raahauduin työn jälkeen haudalle vaikka vettä satoi kaatamalla, mutta mitä tuosta, toivoin niin että Hän olisi katsellut oloani haudalla pilven päältä, tuli jotenkin rauhaisa olo taas siellä ollessani. Suru on muuttanut muotoaan näinä kuukausina (4 kk poismenosta), mutta yksikään aamu ei ole parempi. Ikävä on suunnaton. Itku auttaa tuskaani, kun oikein olo tuntuu tuskalta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu