Vastineena moniin negatiivisiin kokemuksiin täällä voin kertoa oman tarinani.
Tapasin ihanalta ja kaikin puolin mukavalta kuulostavan miehen chatissa melkein kaksi vuotta sitten. Aikamme siinä juteltiin ja tuli mailiosoitteetkin vaihdettua. Alkuun maileja kirjoiteltiin, kunnes sitten rohkaistuin tekstiviestejäkin hänelle laittamaan. Matkaa silloin oli välillämme reilu 600 kilometriä, joten tapaamisesta ei heti ollut puhetta. Minulla oli kuitenkin tiedossa reissu hänen kotiseuduilleen päin, joten suunnittelimme hiukkasen vihdoin toistemme näkemistä. Ensi silmäyksestä lähtien leijailimme molemmat pilvissä. Juttelimme todella paljon eka tapaamisellamme, kerroimme toisillemme itsestämme ja kaikesta mahdollisesta. Muutaman päivän päästä näimme jo uudelleen. Ja silloin vietimme myös ensimmäisen yhteisen yömme.
Minun täytyi kuitenkin palata takaisin kotiini kauas ihastuksestani. Pidimme tottakai paljon yhteyttä koko ajan, soittelimme ja viestittelimme päivittäin. Enkä voinut vain jatkaa elämääni kaukana hänestä. Niinpä minä muutin lähelle häntä opiskelemaan, ja jatkoimme tapailua, joka oli kylläkin seurustelua jo siinä vaiheessa.
Nyt asumme yhdessä, reilun vuoden olemme jo asuneet, ja elämämme on hyvin onnellista kaikin puolin. Kihloihin meillä ei ole ollut mitään kiirettä. Nautimme vain jokaisesta hetkestä toistemme kanssa.
Tapasin ihanalta ja kaikin puolin mukavalta kuulostavan miehen chatissa melkein kaksi vuotta sitten. Aikamme siinä juteltiin ja tuli mailiosoitteetkin vaihdettua. Alkuun maileja kirjoiteltiin, kunnes sitten rohkaistuin tekstiviestejäkin hänelle laittamaan. Matkaa silloin oli välillämme reilu 600 kilometriä, joten tapaamisesta ei heti ollut puhetta. Minulla oli kuitenkin tiedossa reissu hänen kotiseuduilleen päin, joten suunnittelimme hiukkasen vihdoin toistemme näkemistä. Ensi silmäyksestä lähtien leijailimme molemmat pilvissä. Juttelimme todella paljon eka tapaamisellamme, kerroimme toisillemme itsestämme ja kaikesta mahdollisesta. Muutaman päivän päästä näimme jo uudelleen. Ja silloin vietimme myös ensimmäisen yhteisen yömme.
Minun täytyi kuitenkin palata takaisin kotiini kauas ihastuksestani. Pidimme tottakai paljon yhteyttä koko ajan, soittelimme ja viestittelimme päivittäin. Enkä voinut vain jatkaa elämääni kaukana hänestä. Niinpä minä muutin lähelle häntä opiskelemaan, ja jatkoimme tapailua, joka oli kylläkin seurustelua jo siinä vaiheessa.
Nyt asumme yhdessä, reilun vuoden olemme jo asuneet, ja elämämme on hyvin onnellista kaikin puolin. Kihloihin meillä ei ole ollut mitään kiirettä. Nautimme vain jokaisesta hetkestä toistemme kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täällä kertonut, että tuttavapiirissäni on monia ihmisiä, jotka ovat puolisonsa löytäneet suomi24:sta. Osa jo naimisissa ja lapsia, osa seurusteluvaiheessa. Itse tapasin avomieheni, kihlattuni, vajaa 2 vuotta sitten palstalla ja hyvin pian livenä:-). Nyt meitä onkin yhteensä 7 hengen suurperhe rakentamassa ok-taloa - joka kohta tulee valmiiksi:-)!
niin, että chatti yhdisti meidät reilu kaksi vuotta sitten. Ensialkuun vain ihan satunnaisia keskusteluja sätissä...puolen vuoden ja erinäisten vaiheiden jälkeen tapasimme ja totesimme rivien välistä luetun ensivaikutelman pitävän paikkansa. Löysimme toisistamme puoliskot, tänä kesänä menimme naimisiin, ihanasti ja romanttisesti. Uusperheenä elellään, arki haastaa toisinaan, mutta onneksi vierellä yhteiseen hyvään panostava rakas kumppani.
Minäkin löysin sen oikean täältä. Enkä edes kauaa odotellut, kun tämä jo kolkutteli sydämeni ovella. Eka viestin jälkeen tavattiin heti samana päivänä, koska sattumalta oltiin samasta kaupungista. Toisella silmäyksellä tiesin, että olen sen löytänyt. Rakkaani sanoo samaa ja myös uskon häntä. Joten vaikka täällä jokalaista kuleksijaa liikkuu, niin kyllä joskus kohdallekin voi osua. Jatkoja kaikille!