jatkaisitteko

Yksi ystäväni on samanlainen, ja välttelen pitämään yhteyttä häneen. Tämä ystävättäreni ei tunnu ymmärtävän että hän loukkaa ja musertaa minua sanoillaan.

Kannattaa olla vahva, joskus kannattaa kuitenkin ajatella kaikkea sitä, mitä voisit ystävyydestä menettää jos et koskaan ole valmis antamaan anteeksi.

Joskus on tilanne että on pakko sanoa rumastikin jos toinen ei lainkaan vihjailua, tai suoraakaan puhetta ymmärrä. Kaikki eivät kestä suoraa puhetta. Toiselle se on vain asioiden suoraan sanomista kun taas toinen ottaa sen verisenä loukkauksena.

Itse jouduin valitettavasti pahoittamaan ystäväni mielen koska hän ei monenkaan yrityksen jälkeen ymmärtänyt tilannettani ja ystävyytemme tilaa. Joskus ystävyys vain kuihtuu kokoon ihmisten ajautuessa erilleen. Tässä tapauksessa on erittäin vaikeaa jos toinen alkaa roikkumaan ja painostamaan. Lopulta ystävyyttä täytyy ylläpitää väkisin, vain jotta toinen ei pahoittaisi mieltään.

Ihmissuhteet muuttuvat ja muovautuvat vuosien kuluessa, erilaisten elämäntilanteiden mukaan. Joskus jopa pitkäaikaisetkin ystävät ajautuvat erilleen jos mitään yhteistä ei enää ole. Vanhoilla "muistoilla" ei kovin kauaa ylläpidetä ystävyyttä jos ihmiset ovat loppujen lopuksi täysin erilaisia, ja vuosien saatossa alkavat huomata ettei mitään yhteistä enää ole. On kauhea tilanne jos toinen ei tätä tajua ja roikkuu epätoivoisesti menneissä yhteisissä kokemuksissa.

Monella on varmastikin teinivuosiltaan kokemuksia siitä kuinka jonkun kanssa on tullut kaveerattua paljonkin, vaikkapa bailaamisen ja poikien perässä juoksun merkeissä. Entä kun toinen kasvaakin aikuiseksi, menee naimisiin, saa lapsia, elää tavallista perhe-elämää, mutta toinen huitelee vielä kaiket viikonloput kapakoissa ja vaihtaa miestä kuin paitaa, bilettää. Kaverusten tavatessa tämä bilettäjä tohkeissaan puhuu tauotta edellisen viikonlopun kännäämisestä ja kuinka "senjasen näköinen mies tuli mulle jutteleen baarissa - ihiiii iiiik". Toinen on ohittanut tämän biletys/iik mikä mies - iän jo 5-10 vuotta sitten. Mitä yhteistä näillä ihmisillä enää on?

Käsitys ystävyydestäni on hieman erilainen. Minun ystävyyssuhteeni ovat parhaimmat olleet juuri niitä jotka ovat kokeneet myrskyä, tuulta ja tuiskua. Asioita sovitaan ja unohdellaan. Riidellään ja rakastetaan. Mutta voiko olla vihamielisempää ystävää kuin sellainen jolla on katkeroitunut mieli? Sen kanssa on todella vaikea elää.