..Minä en.
Niin tosiaan, otsikko sen jo kertoo, mutta mitä tehdä tilanteessa, kun muija vaahtoaa lapsenteosta ja minulla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa lapsia tekemään. Ei kiitos.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä eteenpäin?
Niin tosiaan, otsikko sen jo kertoo, mutta mitä tehdä tilanteessa, kun muija vaahtoaa lapsenteosta ja minulla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja nyt yhtäkkiä pitäisi alkaa lapsia tekemään. Ei kiitos.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
ei ole.
Itse toivoisin etten ikinä joutuisi noiden vaihtoehtojen varaan, mutta taitaa suurinosa naisista vaan olla niiden lasten perään ainakin jossain vaiheessa elämää ja jos oikeasti rakastaa ihmistä niin sillon haluaa hänelle kaikkea parasta ja jos ei itse pysty toteuttamaan toisen tärkeinpiä haaveita niin kai se ero sitten on se oikea vaihtoehto
vaihtoehtoja enempää ole. Mites muuten silloin, kun naimisiin menitte - puhuitteko ylipäätään lasten hankkimisesta..? Aikas ikävän tempun nimittäin teet vaimollesi, jos nyt vedät maton hänen altaan ilmoittamalla, et no thanx babies... Olisi voinut hankia ne sinun kieltämäsi lapset jonkun toisen miehen kanssa nimittäin...
No, kaikkihan eivät tosiaan halua lapsia, itsellänikään ei ole kuin tuo yks iltatähtenä maailmaan tullut.
Halusitpa sinä sitä tai et. Tietysti edellyttäen, että luoja hänelle sen suo. Ts. jos nainen haluaa lapsen, hän sen pyrkii hankkimaan joko sun kanssa tai ilman sua. Ainoa, joka tämän voi estää, on tuo mainitsemani luoja. Revi siitä.
Ellet todellakaan halua siittää uutta ihmistä, ja olla hännestä- sekä vaimostasi - taloudellisesti vastuussa seuraavat 18 vuotta, sinun on erottava vaimostasi.
Sinun velvollisuutesi on antaa vaimollesi tilaisuus perustaa perhe miehen kanssa joka haluaa samoja asioita (lapsen/lapsia).
Ellei vaimosi muuta mieltään, hän tulee tekemään sen lapsen. Ennen seuraavaa sperman luovutusta sinun on harkittava hyvin tarkkaan haluatko todellakaan olla pienokaisesta vastuussa hänen täysi-ikäisyyteen saakka.
Rakastatko sinä vaimoasi? Jos minun mies sanoisi minulle, ettei halua lasta kanssani, niin se olisi ihan sama kun hän sanoisi, ettei rakasta minua! Jos mies todella rakastaa naista, niin hänellä on palava halu saada yhteinen "rakkauden hedelmä" rakastamansa naisen kanssa. Olen ympärilläni tavannut miehiä, jotka eivät mukamas halua lapsia.. sitten kun oikea nainen osuu kohdalle, niin katos kummaa.. lapsenteko halu aktivoituu.
Kaikki ihmiset eivät halua lapsia, mikä sekin on tosiasia. Kun menitte naimisiin, puhuitteko näistä asioita toistenne kanssa? Jos lupasit silloin naisellesi, että lapset ovat ok, niin hän on nyt varmasti todella pettynyt. Sinä vedät häneltä maton alta.
Ehkä tämä lapsiasia on sellainen, joka tuo esiin teidän suhteen ristiriidat. Lapsi on niin iso asia, että se laittaa sinut miettimään, että haluatko sitoa itsesi vaimoosi niin vahvalla siteellä loppuelämäksesi. On tärkeätä, että puhutte asioita rehellisesti ja suoraan. Jos kantaasi on ehdoton ei, niin sinun on kerrottava se vaimollesi. Ratkaisuna on ero tai se, että vaimosi luopuu lapsi haaveestaan.. joka kylläkin tulee tekemään naisen todella katkeraksi miestä kohtaan ja parisuhde tulee ehkä loppumaan viimeistään sen takia.
"Jos mies todella rakastaa naista, niin hänellä on palava halu saada yhteinen "rakkauden hedelmä" rakastamansa naisen kanssa."
Kaikki ihmiset eivät halua lapsia, olivatpa miehiä tai naisia.
Johan rakkaus omaa lasta ja miestä kohtaan on erilaista!
Tuossa asiassa ei voi kumpikaan tehdä kompromissia: vastaukseni aloittajalle on ero.
mitä sontaa. Ei muka rakasta kun ei halua lasta? Ehkä joku ajattelee joskus sen avioliitonkin kannalta parasta, eli jättää sen lapsen hankkimattta. Haluaa pitää ihanan vaimonsa ihanana, eikä saada tilalle äitihirviötä ja pihtaria. Sitäpaitsi, jokainen saa itse päättää haluaako lasta vai ei. Lasta ei pitäisi kenenkään tehdä vain puolison takia. Siinä saattaa mennä oma elämä ihan persiilleen. Mutta jos naiselle on tullut yhtäkkiä jokin vauvabuumi, ja jättää miehen jonka kanssa on ollut jo 6 vuotta yhdessä, niin aika mitätön asia on parisuhde muijalle ollut.
Otat pystypäin suvun kirouksen, ja hylkiön maineen.
Kyllä se siitä. Ai, niin, kuolet sitten joskus yksin ja hylättynä. RIP.
tehdä sellaista kompromissia, että otetaan puolikas lapsi tai lapsi silloin vain kun sen on kiva.
Ei kai auta kuin kommunikoida vaimosi kanssa. Kannattaa ensin miettiä mitä aiot sanoa aika tarkkaan ja mitä mieltä olet ennen lapsenlaitosta ollut. Jos se on vaimon saatava omia lapsia, ja sinä et niitä missään nimessä halua, niin pitää varmaan pohtia voitteko liittoa jatkaa, vai pitäisikö sinun päästä jatkamaan elämääsi lapsettomana ja antaa vaimolle mahdollisuus hankkia se kaipaamansa lapsi sitten jonkun toisen kanssa.
Keskustele nyt vielä vaimosi kanssa, kumpi on tärkeämpää, kunnollinen parisuhde vai se lapsi.
Parisuhde lakkaa olemasta sillä sekunnilla kun lapsi syntyy. Yhteinen aika ja seksi vähenevät, vapaa-aikaa ei ole enää ja kaikki muuttuu.
Itse sanoisin kiitti ja hei tuossa tilanteessa.
voinut olla yhdessä 10 vuotta keskustelematta asiasta? Tuo on niin iso asia tuo lasten hankkiminen, että useimmat kyllä juttelee asian jotenkuten valmiiksi kun ollaan vakiinnuttu. Viimeistään kun mennään naimisiin. Juuri siksi, että tuollainen on sitten todella ikävä yllätys, jos toinen sanookin, ettei halua lapsia, sitten vasta kun on oltu yhdessä jo pitkään.
Eikö teistä ole selvä, että jos muuta ei puhuta, niin aviopari hankkii lapsia ennemmin tai myöhemmin?
Näin minä ainakin ajattelin avioon mennessäni.
Olisin halunnut vähän kuulla mikä saa sinut olemaan sitä mieltä ettet halua olla isä.
Ajattele, että ois kiva jättää biologista perintöä. Ois kiva kun ois joku joka huolehtis teistä vanhanakin. Lapsi tuo toki onnettomuuttakin, mutta on ne ihaniakin.
Totuttele ajatukseen hiljalleen. Mieti yksi vuosi. Pyydä vaimoasi viemään sinut mukaan lapsentekofiilistelyyn, mutta VÄHÄN kerrallaan pieninä annoksina. Ajattele kuinka ihana vaimosi on, ja miten kiva ois kun ois siinä pieni käärö, taapero, vesseli, koululainen, nuori, valmis aikuinen, hieno persoona.
Kun sä näet sen lapses ekan kerran, rakastut korvias myöten siihen ja nuo ajatukset lentää ikkunasta.
teillä kummallakin on oikeus tunteisiinne ja haluihinne. Olet aikuinen kun et tee lasta vain toisen mieliksi, mutta biologinen vietti lisääntyä on niin suuri, että ero tuosta tulee.
Aika moni nayttaa olevan naskastyneita siita ettet halua lasta. En nae asiaa niin mustavalkosena etta sina olet tassa nyt joku pahis, eli en sinua missaan nimessa tuomitse. Jokainen haluaa ja saa haluta mita haluaa eika sille voi mitaan, eika sinulla ole velvollisuutta selvittaa asiaa meille. Jos teilla on vakaat mielipiteet tahan asiaan eika kumpikaan halua joustaan puoleen eika toiseen, niin teidan liittonne tulee karsimaan. Joku sanoi jo etta jos vaimosi joutuu luopumaan laspi-ajatuksesta niin han tulee olemaan siita pahoillaan lopun ikaa. Mutta samalla lailla tassa voisi ajatella etta suostut tahan vaimosi mieliksi ja yhtalailla sina saatat katua lopun ikaasi. Tama on kaksipiippuinen asia. Ihmettelen kylla sita ettette ole tasta asiasta aiemmin keskustelleet! Mina ja mieheni olemme kohta olleet 7 vuotta naimisissa, ja puhuimme lapsista jo seurustelu aikana. Meilla molemmilla oli "sen nakee sitten" asenne. Kummallakaan ei ollut selkeaa kylla- tai ei vastausta. Meilla ei ole lapsia, joka on ok. Jos meille tulee lapsi, sekin on ok.
Vaikea asia kun toinen haluaa ja toinen ei. Mitä tuntemuksia asiaan liittyy ja ajatuksia, ootko ajatellut.
Itsekään En pakosti halua lapsia. Se riippuu. ja on hyvin vaikea asia.
Hyvää syksyä kumminkin :)
Ongelmahan on täysin vaimosi, koska hän ei ole uskonut sinua kun selväsanaisesti naimisiin mennessänne sanoit hänelle, ettet tule koskaan lapsia tekemään.
Hänen on syytä etsiä toinen isä lapsilleen. Olisi kannattanut tehdä se jo kymmenen vuotta sitten.
puutetta!
mennessänne?
Luonnollista on, että avioliitossa hankitaan lapsia, se on yleisin syy, miksi yleensä mennään avioon.
Jos olette ennen avioon menoa yhdessä sopineet, että lapsia ei hankita, niin sitten se on niin. Muuten olet todella itsekäs.
Millä tavalla se tekee ihmisestä itsekkään jos ei halua pilata omaa elämäänsä? Kerran täällä vain eletään (ellet ole hindu) niin et sä voi alkaa tuomitsemaan toisia ihmisiä itsekkäiksi tuon perusteella. Voi sitä toista ihmistä rakastaa vaikka ei haluakaan mitää naperoa siihen vierelle.
"Luonnollista on, että avioliitossa hankitaan lapsia, se on yleisin syy, miksi yleensä mennään avioon.
Jos olette ennen avioon menoa yhdessä sopineet, että lapsia ei hankita, niin sitten se on niin. Muuten olet todella itsekäs."
ei kyllä mun mielestä jos asiasta ei oo keskusteltu ni voida olettaa vaikka naimisiin mennäänkin, et sen myötä automaattisesti tehdään lapsia.
mut samoilla linjoilla monien kanssa, eli noista asioista täytyy PUHUA ja HYVISSÄ AJOIN ettei tule väärinkäsityksiä.
ja mitä oli puhetta katkeroitumisesta, ni kyllä nainen, jonka biologinen kello tikittää on todella vaikeaa saada luopumaan vauvahaaveista oikeasti. ainakaan itse en halua edes seurustella miehen kanssa joka on perheenperustamisasiassa täysin eri linjoilla, koska tiedän että haluan ehdottomasti lapsia joku pvä.
AP: puhu vaimollesi avoimesti tunteistasi asiassa. on niitäkin että pillerit "unohtuu" tai jätetään salaa pois tai jopa hypätään vieraisiin...
hankkimasta lapsia, jos puoliso haluaa. Ei kenelläkään ole oikeutta kieltää lapsensaamista puolisoltaan. Ja näin pilata hänen elämäänsä.
Eri asia on, jos asia on niin sovittu jo ennen avioon menoa!
Miksi ihmeessä menit avioon, jos et lapsia halua?
Siis ei kellään ole oikeutta sanoa, että et voi hankkia lasta jos se on toisen suurin toive elämässä, mutta et voi myöskään alkaa torumaan ihmisiä jotka eivät halua lasta ja alkaa niille huutemaan, että olet itsekäs tai muuta jos ei vain halua. Tietty virhe on tehty jos ei kerta ole puhuttu asiasta yhtään enempää.
Ja kyllä avioon voi mennä vaikka ei halua laste, ei ole mitään sääntöä kirjoitettu mihinkään lakikirjaan että kaikkien avioon menevien on pakko hankkia lapsi. Ihan vain sen takia että rakastat toista ihmistä niin voit mennä naimisiin ilman että tarvii sitä lasta hankkia.
Veikkaan että olet nainen ja et vain osaa ajatella asiaa muuten kuin oman napasi kautta eli sulle pitää antaa lapsi vaikka väkisin vaikka kumppanisi ei pakosti sitä haluaisikaan.
Tietty jos mielipiteet eroaa tässä asiassa näin paljon niin ei sitä kannata jäädä toista ihmistä kiusaamaan siihen suhteeseen vaan antaa hänen kokea elämäsässään tärkeät asiat ja etsiä toinen kumppani joka arvostaa samoja asioita kuin itse.
sen lapsenkin kannalta. Minkälaista tuon lapsen elämä tulee olemaan, jos hänen isänsä ei halua häntä? Aika kurjaa, jos oma isä hyljeksii. Mielestäni miestä ei saa määrätä isäksi vastoin tahtoaan.
Tuon edellisen kommentoijan kanssa olen samaa mieltä asioista.
Väitän silti, että jos AP ei ennen avioliittoa ole kertonut, että ei missään tapauksessa aio lapsia ikinä hankkia, on se häneltä NYT väärin vaatia.
Väitän meinaan, että avioliittoon mennessä vakio-oletuksena on kuitenkin lapset.
Takuulla kukaan teistä ei väitä, että tilanne olisi toisinpäin: kun mennään naimisiin (asti) niin vakio-oletuksena on, että lapsia ei missään tapauksessa hankita.
Eli siten, tuo ensimmäinen vaihtoehto on oudompi, ja se pitää ilmoittaa tulevalle puolisolle.
Näin on kuitenkin ajattelemattomuuksissa päässyt käymään, ettei asiasta ole ajoissa keskusteltu.
Oli tilanne mikä hyvänsä, olen sitä mieltä, ettei sellaisia lapsia pidä hankkia, joiden isä ei heitä hyväksy. Mikään ei ole lapselle kamalampaa, kuin elää omien vanhempien (molempien tai toisen) hyljeksimänä! Miehen itsekkyyteen/epäitsekkyyteen ei ole järkeä vedota. Säälistä ei lapsia pidä hankkia. Heitä on molempien vanhempien oikeasti haluttava.
Kyseisessä tapauksessa avioero on ainoa oikea ratkaisu. Lapselle on etsittävä sellainen isä, joka haluaa olla hänelle isä, ja rakastaa häntä.
"avioliitossa hankitaan lapsia, se on yleisin syy, miksi yleensä mennään avioon"
Kaikki tuntemani parit ovat menneet avioon siksi, että pitävät toisistaan ja haluavat elää PARISKUNTANA yhdessa elämänsä loppuun saakka.
Useimmat haluavat lapsia, mutta eivät kaikki, eikä lapset ole syy mennä naimisiin (voihan onneaan koettaa esim. avoliitossakin).
väärässä.
Eivät ne tuttavasi sitä ole sinulle sanoneet (tai kenellekään muullekaan), mutta yleisin syy avioliittoon menolle on se, että aiotaan hankkia lapsia jossain vaiheessa. Toiset alkavat niitä heti tekemään ja toiset haluavat olla ensin muutaman vuoden kahdestaan. Tai sitten raskaus ei alakaan niin nopeasti kuin haluttaisiin.
Helpompaa kaikin tavoin, jos ollaan aviossa silloin kun lapsi syntyy. Ei tarvitse alentua isyydentunnustamis-prosessiin, sukunimi on jo sama ja juridiset ja taloudelliset asiat vauvantulolle järjestyksessä.
Jos ei aio hankkia lapsia lainkaan, niin en suosittele avioliittoa. Se toinen osapuoli voi äkkiä alkaa niitä haluamaan ja parempi on silloin erota, helpompaa kun ei olla aviossa.
(Itse olen mennyt avioon juuri siksi, että halusin lasten syntyvän avioliitossa. Mieheni oli asiasta samaa mieltä.)
Luultavasti eroatte joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin (ellet sitten itse yllättäen innostu isyydestä).
Reiluinta olisi erota tässä vaiheessa, kun vaimollasi on vielä mahdollisuus lasten hankintaan jonkun muun kanssa. Jos pakotat hänet luopumaan haaveestaan, hänen katkeruutensa tulee myrkyttämään suhteenne. Jos taas itse rupeat vastentahtoisesti isäksi, myrkyttää sinun katkeruutesi sekä suhteenne, että lapsenne elämän.