Guardian kirjoittaa, että yksinapainen maailma on haudattu Georgian kriisin myötä.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2008/aug/28/russia.usforeignpolicy
Toivotaan, että maailman valtiot, Suomi mukaan luettuna ymmärtävät tarttua yksinapaisen maailman päättymisen tarjoamiin mahdollisuuksiin, eikä länsi sorru typeryyttään käynnistämään uutta kylmää sotaa. Siihen ei ole olemassa mitään järkevää perustettakaan, koska Georgian sota on Kosovon sodan toisinto, jossa taas Eurooppa yhdessä USA:n kanssa on toteuttanut samat kansainvälisen lain rikkomukset, joista nyt kaksinaismoralistisesti moittii Venäjää. Tosin ei koko Eurooppa.
Miten Suomen pitäisi nyt toimia tässä tilanteessa. No ensinnäkin Suomen pitäisi toimia ulkopoliittisesti johdonmukaisen puolueettomasti ja tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys samoilla perusteilla, joilla tunnustettiin Kosovon itsenäisyyskin, kun kerran on lähdetty sille tielle, että tunnustetaan väkivalloin ja vastoin kansainvälisiä sopimuksia toisista valtioista irrotettuja alueita itsenäiseksi. Anteeksi annettavaa asiassa on ehkä vain se, että noiden kaikkien alueiden ihmiset haluavat itsenäisyyttä ja se lienee tärkeintä, vaikka tuleekin tuomaan maailmaan rajalinjojen uusjakoa ja epävarmuutta.
Tärkeintä olisi kuitenkin Suomen kannalta olla johdonmukainen ja puolueeton, joka nyt edellyttäisi siis myös noiden Georgiasta irtautuneiden alueiden itsenäisyyden tunnustamista, kuten tehtiin Kosovonkin kohdalla.
Seuraavaksi olisi tärkeää rakentaa, sitoutumaton, puolueeton ja tasapuolinen ulkopolitiikka kaikkien suurvaltojen kanssa. Se on pienen valtion paras selviytymispolitiikka. Jos siis haluaa ottaa kantaa kansainvälisten kriisien moraaliin tai oikeutukseen, tulee jakaa tuomioita tasapuolisesti tekojen mukaan. Venäjän tuomitseminen Tsetsenian ja Georgian tapahtumista edellyttää tasapuolisen ja puolueettoman linjan ja moraalin pitämiseksi USA:n avointa tuomitsemista Irakin, Afganistanin ja Kosovon sodista. Sekä ehdotonta vetäytymistä osallisuudesta mihinkään konflikteista, jotta pysymme puolueettomina. Järkevämpää tosin olisi pienen maan kohdalla jättää noiden isojen tuomitseminen vähemmälle ja toimia jokaisen konfliktin kohdalla parhaansa mukaan sovittelijana ja välittäjänä, mistä Suomella on taannoisten hyvien hallitsijoiden ajalta hyvää kokemusta.
Kun nyt USA taistelee maailman luonnonvarojen sekä strategisesti tärkeiden alueiden hallinnasta verissäpäin Irakissa, Afganistanissa ja osin ympäri maailmaakin, Venäjän ja Kiinan yrittäessä pitää puolensa samoista intresseistä, meidän kannattaisi kyllä pysyä siitä kahinasta sivussa, huolehtia omasta uskottavasta puolustuksestamme ja pyrkiä pitämään kaikki suurvallat vakuuttuneina siitä, että pidämme puolueettomuudestamme kiinni viimeiseen asti, jotta suurvallat voivat luottaa, ettei kukaan niistä saa maa-aluettamme käyttöönsä toisiaan vastaan vapaaehtoisesti, eikä helpollakaan. Liian isoissa saappaissa stubbailemisen sijasta kannattaisi Suomen keskittyä luomaan hyviä kauppasuhteita kaikkiin suuriin markkina-alueisiin, niin Euroopassa, Venäjällä, USA:ssa kuin Kiinassa ja Intiassakin.
Itsenäisen, puolueettoman politiikan kulmakivenä olisi kaikkein järkevintä myös pysytellä Sveitsin tavoin EU:n ulkopuolella ja määrätä enemmän myös taloudestaan.
Maailman muuttumista yksinapaisesta moninapaiseksi ei tarvitse välttämättä pelätä, toki riskinä on, ettei yksinvaltaan tottunut USA luovuta sovinnolla ansaitsematonta valta-asemaansa, vaan sytyttää maailman tuleen. Mutta moninapaistuminen on myös mahdollisuus, joka voi pelastaa maailman suursodalta ja totalitarismilta, johon yksinapaisuus lopulta aina johtaa, yksi liian vahva dominoi lopulta taloudellisella tai sotilaallisella voimalla, jos sen tahtoon ei taivuta sovinnolla. Niinpä moninapaisuuteen siirtymisen voi toivottaa tervetulleeksi varovaisen toiveikkaasti. Onnistuessaan se tuo maailmaan tasapainoa ja vakautta. Yhdysvaltojen olisi aika pakata kamppeensa ympäri maailmaa ja keskittyä aitoon maanpuolustuksen kehittämiseen sen tilanteen varalle, jos joku hullu sen kimppuun hyökkäisi, mitä ei luultavasti tulisi koskaan tapahtumaan, jos se pysyisi lähinnä omalla mantereellaan ja keskittyisi rauhanomaiseen kanssakäymiseen muun maailman kanssa, pyrkien huolehtimaan esim. energiansaannistaan ja muista taloudellisista eduistaan aseiden, tappamisen ja kiduttamisen sijasta reilulla kaupankäynnillä ja kilpailulla.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2008/aug/28/russia.usforeignpolicy
Toivotaan, että maailman valtiot, Suomi mukaan luettuna ymmärtävät tarttua yksinapaisen maailman päättymisen tarjoamiin mahdollisuuksiin, eikä länsi sorru typeryyttään käynnistämään uutta kylmää sotaa. Siihen ei ole olemassa mitään järkevää perustettakaan, koska Georgian sota on Kosovon sodan toisinto, jossa taas Eurooppa yhdessä USA:n kanssa on toteuttanut samat kansainvälisen lain rikkomukset, joista nyt kaksinaismoralistisesti moittii Venäjää. Tosin ei koko Eurooppa.
Miten Suomen pitäisi nyt toimia tässä tilanteessa. No ensinnäkin Suomen pitäisi toimia ulkopoliittisesti johdonmukaisen puolueettomasti ja tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys samoilla perusteilla, joilla tunnustettiin Kosovon itsenäisyyskin, kun kerran on lähdetty sille tielle, että tunnustetaan väkivalloin ja vastoin kansainvälisiä sopimuksia toisista valtioista irrotettuja alueita itsenäiseksi. Anteeksi annettavaa asiassa on ehkä vain se, että noiden kaikkien alueiden ihmiset haluavat itsenäisyyttä ja se lienee tärkeintä, vaikka tuleekin tuomaan maailmaan rajalinjojen uusjakoa ja epävarmuutta.
Tärkeintä olisi kuitenkin Suomen kannalta olla johdonmukainen ja puolueeton, joka nyt edellyttäisi siis myös noiden Georgiasta irtautuneiden alueiden itsenäisyyden tunnustamista, kuten tehtiin Kosovonkin kohdalla.
Seuraavaksi olisi tärkeää rakentaa, sitoutumaton, puolueeton ja tasapuolinen ulkopolitiikka kaikkien suurvaltojen kanssa. Se on pienen valtion paras selviytymispolitiikka. Jos siis haluaa ottaa kantaa kansainvälisten kriisien moraaliin tai oikeutukseen, tulee jakaa tuomioita tasapuolisesti tekojen mukaan. Venäjän tuomitseminen Tsetsenian ja Georgian tapahtumista edellyttää tasapuolisen ja puolueettoman linjan ja moraalin pitämiseksi USA:n avointa tuomitsemista Irakin, Afganistanin ja Kosovon sodista. Sekä ehdotonta vetäytymistä osallisuudesta mihinkään konflikteista, jotta pysymme puolueettomina. Järkevämpää tosin olisi pienen maan kohdalla jättää noiden isojen tuomitseminen vähemmälle ja toimia jokaisen konfliktin kohdalla parhaansa mukaan sovittelijana ja välittäjänä, mistä Suomella on taannoisten hyvien hallitsijoiden ajalta hyvää kokemusta.
Kun nyt USA taistelee maailman luonnonvarojen sekä strategisesti tärkeiden alueiden hallinnasta verissäpäin Irakissa, Afganistanissa ja osin ympäri maailmaakin, Venäjän ja Kiinan yrittäessä pitää puolensa samoista intresseistä, meidän kannattaisi kyllä pysyä siitä kahinasta sivussa, huolehtia omasta uskottavasta puolustuksestamme ja pyrkiä pitämään kaikki suurvallat vakuuttuneina siitä, että pidämme puolueettomuudestamme kiinni viimeiseen asti, jotta suurvallat voivat luottaa, ettei kukaan niistä saa maa-aluettamme käyttöönsä toisiaan vastaan vapaaehtoisesti, eikä helpollakaan. Liian isoissa saappaissa stubbailemisen sijasta kannattaisi Suomen keskittyä luomaan hyviä kauppasuhteita kaikkiin suuriin markkina-alueisiin, niin Euroopassa, Venäjällä, USA:ssa kuin Kiinassa ja Intiassakin.
Itsenäisen, puolueettoman politiikan kulmakivenä olisi kaikkein järkevintä myös pysytellä Sveitsin tavoin EU:n ulkopuolella ja määrätä enemmän myös taloudestaan.
Maailman muuttumista yksinapaisesta moninapaiseksi ei tarvitse välttämättä pelätä, toki riskinä on, ettei yksinvaltaan tottunut USA luovuta sovinnolla ansaitsematonta valta-asemaansa, vaan sytyttää maailman tuleen. Mutta moninapaistuminen on myös mahdollisuus, joka voi pelastaa maailman suursodalta ja totalitarismilta, johon yksinapaisuus lopulta aina johtaa, yksi liian vahva dominoi lopulta taloudellisella tai sotilaallisella voimalla, jos sen tahtoon ei taivuta sovinnolla. Niinpä moninapaisuuteen siirtymisen voi toivottaa tervetulleeksi varovaisen toiveikkaasti. Onnistuessaan se tuo maailmaan tasapainoa ja vakautta. Yhdysvaltojen olisi aika pakata kamppeensa ympäri maailmaa ja keskittyä aitoon maanpuolustuksen kehittämiseen sen tilanteen varalle, jos joku hullu sen kimppuun hyökkäisi, mitä ei luultavasti tulisi koskaan tapahtumaan, jos se pysyisi lähinnä omalla mantereellaan ja keskittyisi rauhanomaiseen kanssakäymiseen muun maailman kanssa, pyrkien huolehtimaan esim. energiansaannistaan ja muista taloudellisista eduistaan aseiden, tappamisen ja kiduttamisen sijasta reilulla kaupankäynnillä ja kilpailulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sotahulluus näkyy valtaavan ihmisiä, myös suomalaisia. Jotkut kahjot eivät tajua, että puolueettomuus on parasta juuri nyt levottomimpina aikoina. Sitoutuminen johtaa väistämättä maamme täydelliseen tuhoon, jos rähinä alkaa. USA ei meitä puolusta, olipa sitten sodan aloittaja USA tai Venäjä, vaan USA käyttää maatamme taistelutantereena, jotta se leviäisi mahdollisimman vähän Venäjän rajoilta.
Tajuatteko mitä se merkitsee? Sitä, että maastamme tulee rauniota, alue jota USA käyttää tukikohtana ja kauttakulkupaikkana joukoilleen Venäjää vastaan ja johon Venäjä silloin iskee täydellä voimalla, ohjuksilla joilla maastamme ei jää mitään jäljelle.
Mitä jos tämä on vain maailman valtaeliitin peliä ja koko "vastakkainasettelu" on tasan tarkkaan suunniteltua ja tehtyä meittiin hallittavuuden takia:)
On todella mukava lukea loistavaa tekstiäsi, joka on kaikenlisäksi tasapuolista ja isänmaallista. Suomella ei olisi hätää, jos useampi ajattelisi laillasi ja myös valtiojohtomme toimisi ajatustesi mukaisesti.
tekstiä ja asiallista ja totta.
Mutta
niin se sana mutta.
Muttakun juuri tätähän neukut haluaakin.