Olin tuntenut ystäväni kymmenisen vuotta.
Autoin häntä taloudellisesti, henkisesti, kaikin mahdollisin tavoin.
Omat bestikseni olivat hänen palveluksessaan. Auttoivat muutoissa, järjestivät ne - eikä koskaan kenellekään kiitoksen sanaa. Edes sitä.
Huippu oli, kun hän alkoi arvostella mm. ulkonäköäni - ja siinä ohessa pitää minua jonkinlaisena piikana. Puhumattakaan valmistumisesta vaativaan työhön.
"No, tuollaistahan tapahtuu. Ei se sinua mihinkään vie".
- Kyllä vei.
Olen mielelläni avulias, se kuuluu luonteeseen, mutta: "tee sitä, tee tätä" alkoi todella rasittaa. Ikään kuin jonkinlainen "palveleminen" olisi itsestäänselvyys.
Kimahdin. En sanonut asiaa suoraan, mutta viilenin, en pitänyt yhteyttä enää lainkaan.
"Mistä ihmeestä pn kyse? Äläkä ala selittää omiasi, se pilaa päiväni".
Enpä viitsinyt enää. Sillä tavoin surettaa, että alkuun olimme tasa-arvoisia ja aika läheisiäkin, ja lapsemme pitivät toisistaan.
Hinta, jos niin voi sanoa, tuntui varsinkin lasten kannalta kovalta.
Mihin hyvänsä ei silti voi suostua, edes lasten tähden.
Ei voi, ei tarvitse.
Vai - mitä mieltä?
Autoin häntä taloudellisesti, henkisesti, kaikin mahdollisin tavoin.
Omat bestikseni olivat hänen palveluksessaan. Auttoivat muutoissa, järjestivät ne - eikä koskaan kenellekään kiitoksen sanaa. Edes sitä.
Huippu oli, kun hän alkoi arvostella mm. ulkonäköäni - ja siinä ohessa pitää minua jonkinlaisena piikana. Puhumattakaan valmistumisesta vaativaan työhön.
"No, tuollaistahan tapahtuu. Ei se sinua mihinkään vie".
- Kyllä vei.
Olen mielelläni avulias, se kuuluu luonteeseen, mutta: "tee sitä, tee tätä" alkoi todella rasittaa. Ikään kuin jonkinlainen "palveleminen" olisi itsestäänselvyys.
Kimahdin. En sanonut asiaa suoraan, mutta viilenin, en pitänyt yhteyttä enää lainkaan.
"Mistä ihmeestä pn kyse? Äläkä ala selittää omiasi, se pilaa päiväni".
Enpä viitsinyt enää. Sillä tavoin surettaa, että alkuun olimme tasa-arvoisia ja aika läheisiäkin, ja lapsemme pitivät toisistaan.
Hinta, jos niin voi sanoa, tuntui varsinkin lasten kannalta kovalta.
Mihin hyvänsä ei silti voi suostua, edes lasten tähden.
Ei voi, ei tarvitse.
Vai - mitä mieltä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oon samaa mieltä, ei kaikkee kannata lasten takia. Ei niin vakavaa, jos lapset ovat pieniä. Jos lapset ovat jo koulussa, he voivat jatkaa ystävyyttään vanhemmista huolimatta. Mixet koita puhua suoraan ystävällesi? Takoa järkeä päähän toisin sanottuna
Eihän tuo tuollainen toimi edes ystävyyden nimissä!
Ole vain vahva oma itsesi, äläkä suostu mihin tahansa!
Olen huomannut omassa ystäväpiirissäsni, että tapahtuu myös selkeää hyväksikäyttöä ja hyödyntämistä ystävyyden nimissä!
Lapsilla on kyky löytää uusia ystäviä ja aikaakin siihen! Onneksi!
Ohjaa heitä terveisiin ihmissuhteisiin, kohteliaisuuteen, huomaavaisuuteen ja mitä hyväksi näetkin!