Aina ei todellakaan voi voittaa. Erosin naisestani n.3 viikkoa sitten. Syitä oli monia.
Uusperhekuviot ym. ei niitä jaksa edes kaikkea kertoa. Tai en jaksa nyt. Ainakaan vielä.. Ehkä joskus.
Vittumaisinta tässä kaikessa on että rakastamme toisiamme vieläkin. Ei vain sovi uusperhekuviot yhteen. Poikani ei mielestäni ollut tasavertaisessa asemassa luonani, jossa myös naiseni ja hänen poikansa. Kun on kirjoilla äidillään ni ei kuulema voi mitenkään olla??. Käy vain vierailulla isällään. En voinut hyväksyä tätä ja lähdin lopulta. Muuten kaikki toimi kohtuu hyvin ja oikeesti luulin löytäneeni sen oikean.
Onko kellään vasaavia kokemuksia? Ero vaikka molemmat rakastavat toisiaan. kuulisin mielelläni teidän kokemuksia ja miksi päädyitte eroon?
Uusperhekuviot ym. ei niitä jaksa edes kaikkea kertoa. Tai en jaksa nyt. Ainakaan vielä.. Ehkä joskus.
Vittumaisinta tässä kaikessa on että rakastamme toisiamme vieläkin. Ei vain sovi uusperhekuviot yhteen. Poikani ei mielestäni ollut tasavertaisessa asemassa luonani, jossa myös naiseni ja hänen poikansa. Kun on kirjoilla äidillään ni ei kuulema voi mitenkään olla??. Käy vain vierailulla isällään. En voinut hyväksyä tätä ja lähdin lopulta. Muuten kaikki toimi kohtuu hyvin ja oikeesti luulin löytäneeni sen oikean.
Onko kellään vasaavia kokemuksia? Ero vaikka molemmat rakastavat toisiaan. kuulisin mielelläni teidän kokemuksia ja miksi päädyitte eroon?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tilanteet vaan ajautuvat pisteeseen, että on käveltävä ulos.
epätasa-arvo poikasi ja naisesi pojan välillä ilmeni? Onhan siinä käytännössä usein eroa, asuuko lapsi kanssasi = on todellakin osa jokapäiväistä elämää vai käykö esim vain viikonloppuisin.
Poikani on kirjoilla äidillänsä mutta on kuukaudessa kaksi viikonloppua ja 6-8 arkipäivää luonani. Ni vähän enemmän äitinsä luona. Ja tästä naiseni sanoo että kun on kirjoilla ja koti on siellä äidillään, ni ei o samoja oikeuksia ku hänen pojalla. Esim. huone jossa pojat nukkuivat oli naiseni pojan huone ei esim. yhteinen. naiseni pojalla olisi oikeus esim ensin valita kodissaan asioita, kuten missä istuu ruokapoydässä tai mihin laittaa tavaroitaan, missä nukkuu huneessaan yms..
...voittehan te asua erillään samalla jatkaen seurustelua?
Miten se toimisi? onko kokemusta? En usko et toimisi.
mietipä... Oletetaan, että teillä olisi yhteiset kaksospojat ; kumpikin haluaisi nukkua sängyssä A, kumpikin haluaisi ruokapöydässä saman paikan... Pitäisihän nuokin asiat ratkoa..?
En jaksa uskoa, että poikasi kokee asian noin dramaattisesti kuin sinä - vai onko hän sanonut niin? Jos näin on, etkö voinut keskustella asiasta naisesi kanssa? Sorry vaan, mutta vaikka miten olet omasi puolta, niin naisesi poikahan se VIRALLISESTI oli äitinsä luona kirjoilla eli asettuu pikkuisen kuitenkin hänet eri asemaan oman poikasi kanssa...
Entä kohteliko naisesi ja naisen poika sinun poikaasi jotenkin kaltoin konkreettisesti?
Pienenä vinkkinä - uusperheellisen vinkkelistä, ja myöskin "kaksien lapsien" yhteensoivittamisen kokeneena - uskallan epäillä, että liioittelet hieman tilannetta. Jos oletetaan, että tämä suhteesi on lopullisesti ohi, ja tapaat uuden yh:n, jonka lapsi/lapset asuvat hänen luonaan... Sama ruljanssi on todennäköisesti edessä.
Mutta olisiko oikein että poikani tulisi aina toisena kun jotain asiaa päätettäisiin. Ja valehtelematta pitkälti näin meni tai halusi sen menevän, jos en olisi sanonut sanaani moneen asiaan niin olisi käynyt. Naiseni piti poikaani vain vierailijna meidän yhteisessä kodissa. Se mitä halusin ja sen hänellekkin sanoin oli se että haluan tasa-arvoa. Tein ehkä väärin siinä että jopa vaadin sitä.
niin EI SUJU!
Siinäpä se.
Sanat ja puhuminen,paitsi edesauttavat toinen
toisemme ymmärtämistä, myös voivat heitää kapuloita
muunlaisen viestinnän/kanssakäymisen rattaisiin.
Mitä kertoo kumppanin sanaton viestintä?
Olen eronnut myös, vaikka kumpikin rakasti toista vielä ja rakastamme kaiketi edelleen. Itse olisin ollut valmis yrittämään, sillä harvemmin sitä kuitenkin RAKASTAA. Mutta poikaystäväni halusi erota syinään:
-masennus
-ikäero > erilaiset lähitulevaisuuden suunnitelmat (minä aloin puhumaan lapsista ja omakotitalosta, hän kiinnostunut vain aluillaan olevasta urastaan)
-yhteisten kiinnostusten kohteiden puuttuminen.
Vaikka lista on ns. pätevä syy eroon, silti minua itseäni ero kaivelee, kun kuitenkin meillä oli se mielestäni kaikista tärkein, eli rakkaus. Mutta totuus kaiketi on se, että KAIKKI asiat pitäisi olla olemassa: rakkaus, henkinen yhteys, mielenkiinnon kohteiden samankaltaisuus edes jossain määrin ja sitten ne tulevaisuuden unelmat.
Eli rakkaus ei kai sitten riitä, vaikka itse en asiaa vieläkään purematta niele.
Meillä oli samat haaveet ja kaikki muukin sujui hyvin, paitsi se ketä kuuluu perheeseemme ja kuka on vain ns. vierailija. Se söi suhdettamme. Lopulta homma lähti käsistä. Riitelimme pienistäkin asioista. Tänään sanottiin lopullisesti hyvästi, kun hain viimeiset tavarani.
Rakkaus ei riitä..
> Poikani ei mielestäni ollut tasavertaisessa asemassa luonani
harvinaisen kypsä ja omistautuvan vanhemman ajattelutapa sinulla on. olet laittanut lapsen onnellisuuden omasi edelle. se on nykypäivänä harvinaista.
jos ajatellaan, että et liioittele yhtään, niin onhan se väärin, että teillä molemmilla on lapset ja sinun lapsesi ei saisi olla luonasi kuin kotonaan.
monesti erolapsilla on kaksi KOTIA. ei hän ole vierailija oman vanhemman kodissa, ainakaan niin ei pitäisi olla.
mielestäni nainen oli ilkeä lastasi kohtaan. sen lisäksi, että lapsesi ei näe sinua joka päivä, hän oli ala-arvoisessa asemassa sinun luonasi.
naisen olisi pitänyt huomioida, että hänen lapsensa saa kaiken huomion teiltä molemmilta, kun sinun lapsesi ei ole paikalla.
kuten joku sanoikin, lähilapselle tulee automaattisesti erilainen asema. sitä ei pidä missään nimissä pönkittää, vaan varmistaa, että molemmilla on samanlaiset oikeudet yhdessä ollessaan.
sinun lapsesi jakaa sinut sillonkin toisen lapsen ajantarpeen kanssa, kun hän on luonasi. siihen vielä kun lisätään toisen korostettu etuoikeisuus, niin lapsi ei varmaan voi hyvin. ainakin eriarvoisuus koskee.
mielestäni toimit oikein. osoitit lapsellesi, että hän ja hänen kohtelu on sinulle tärkeää. hän saa siitä sisäistä voimaa myös eroperheen keskellä. voit olla ylpeä toimistasi.
varsinkin kun olit jutellut naisen kanssa asiasta. mielestäni nainen ei rakasta ja kunnioita sinua tarpeeksi, kun yrittää alistaa poikaasi suhteessa omaansa.
yksi ratkaisu (mikäli olet varma naisen rakkaudesta)
...on jatkaa suhdetta etäsuhteena. se kestää, jos todella rakastatte toisianne ja haluatte olla vain toistenne kanssa.
hankkia isompi yhteinen, molemmille uusi asunto.
molemmille pojille omat huoneet ja yhteenmuuton edellytyksenä on poikien tasavertainen kohtelu. jos nainen ei tuohon suostu, niin ehkä hänet on parempi vain unohtaa.
jos teillä olisi yhteisiä lapsia, suosisiko hän silloinkin jotakin toista enemmän kuin toisia?
Tsemppiä jatkoon ! :)
Normaalin parisuhteen ongelmat nousevat eri sfääreihin uusioperheissa, kun sovitetaan joskus jopa kolmen eri perheen kulttuureita yhteen.
Tuli säädettyä tätä kuviota jokunen vuosi, mutta ero siitä kuitenkin lopulta tuli. Nyt olen ainakin ajatellut siten, että jos vielä joskus johonkin yh:sen tutustuu, niin ensin seurustellaan tavallista pitempi aika ennen saman katon alle muuttamista.
Joskus kahdella yh:llä voisi olla ihan hyvä suhde keskenään, jos ei haluttaisi sotkea sitä uusperhekuviolla.
Eli teilläkin voisi toimia suhde, jos ette asuisi
yhdessä. Siinä voisi sitten keskustellakin asioista, kun ei olisi arki jatkuvasti tuomassa väriä keskusteluihin.
Jos kommunikaatio ei suju, niin suhde on kyllä tuhoon tuomittu, vaikka kuinka kuvittelisi, että
rakkautta on. Rakkaus ilman kommunikaatiota on harhaa.