Tiedän ettei eron läpikäynyt ole kaikilta osin syyntakeinen, mutta olisiko paikallaan, että selvittäisi päänsä ennen kuin lähtee muita hajottamaan. Tai että ainakin MYÖNTÄISI ettei ole vielä ihan varma mitä elämältä haluaa.
Tarkoitan ns. laastarisuhteita. Etenkin miehillä näyttää olevan kova tarve päästä testaamaan miehuuttaan. Ei siinä mitään, niin tekevät naisetkin, mutta naiset useimmin tyytyvät lomaromansseihin, yhden illan juttuihin yms. joista molemmat tietävät jo kättelyssä mistä on kyse. Miehillä näyttää olevan tarve saada vakituinen panettava - tai usempia - , joista imetään hetken mehut ajattelematta että kyseessä on kuitenkin oikea, tunteva ihminen. Jutut voivat olla kovinkin "tasapainoisia" vaikka pää on vielä ihan sekaisin.
Olen itsekin eronnut, mutta odotin riittävän pitkään ennen kuin lähdin hakemaan muita. Selibaatti ei tapa, luulen pikemminkin että vahvistaa.
En halua valittaa, ennemmänkin kommentteja ja ajatuksia tästä aiheesta.
Tarkoitan ns. laastarisuhteita. Etenkin miehillä näyttää olevan kova tarve päästä testaamaan miehuuttaan. Ei siinä mitään, niin tekevät naisetkin, mutta naiset useimmin tyytyvät lomaromansseihin, yhden illan juttuihin yms. joista molemmat tietävät jo kättelyssä mistä on kyse. Miehillä näyttää olevan tarve saada vakituinen panettava - tai usempia - , joista imetään hetken mehut ajattelematta että kyseessä on kuitenkin oikea, tunteva ihminen. Jutut voivat olla kovinkin "tasapainoisia" vaikka pää on vielä ihan sekaisin.
Olen itsekin eronnut, mutta odotin riittävän pitkään ennen kuin lähdin hakemaan muita. Selibaatti ei tapa, luulen pikemminkin että vahvistaa.
En halua valittaa, ennemmänkin kommentteja ja ajatuksia tästä aiheesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puhut asiaa.
Itse juuri olen selviytymässä laastarisuhteen osastani. Mies oli eron loppusuoralla, ja sanoi niin miten oli vaikeaa aiemmin ei enää (siksi uskalsin lähteä hommaan mukaan) ja jutut hyvinkin tasapainoisia. Kunnes sitten parin kuukauden tiiviin yhteydenpidon jne. jälkeen hiljeni tuosta vain. Näitä tapauksia kannattaa tosiaan varoa.
Just eronneen kanssa en edes alkaisi säätämään.Korkea riski että menee päin mäntyä.En osaisi luottaa enkä tuntisi olevani se sen miehen oikea nainen.Tulis olo että otti ja kelpas kun pelkäs että yksin jää.Menee ehkä hyvä mies ohi suun,mutta en jaksa vaan.Nähnyt ja kokenut tarpeeksi.Oppia ikä kaikki.Monet just eronneet likkakaverit taas jakaa puhelin numeronsa jokaiselle jolle vaan kelpaa.Epätoivoista! Ja sit selitellään että ketään miestä en hae,just joo.Tuleeko siitä uudestakaan suhteesta yhtikäs mitään jos ottaa vaan sen johon ekaksi baarissa törmää??Ei siinä paljon ole rakkautta pohjana.Pelkkää yksin olon pelkoa.Ja joskus tuntuu että miten se seksi edes maistuu jos just on takana vaikea ero.luulis ennemminkin että ei tekis mieli heti uutta suhdetta.no jokainen tavallaan.
(itsekki sellainen)"rakkaus"on vähän sitä,naiset elää enemmän tunteilla.myönnän ajattelevani vähän raatomaisesti,kun en viitsi vaivautua mihinkään uusioperhe kuvioihin.meidän perheen "haaskalle"heti tuli ex- vaimolle uusi vakipania,ex aivan lääpällään,no aika näyttää,miten käy.
Tämä taitaa riippua siitäkin millainen ero on ollut. Itse tein avioliitossa eron niin selväksi ja loppuun vuosien ajan. Ja nuolin haavat ennen lopullista eroa umpeen, tosinkin tietysti arville jäi, että en tarvinnut laastarisuhdetta. Ennemminkin ajattelin niin kun vihdoin erosin, että mitään en hae enkä varsinkaan suhdetta siksi etten osaisi/haluaisi olla yksin. Pari kk sinkkuelämää näytti myös sen että eipä ole mun juttu. No, se reilu pari kuukautta meni ja ei auta, kyllähän kolahti uusi rakkaus kuin metrinen halko:) Vaikka eroprosessia olen tietty tässä samalla käynyt läpi lähinnä raha, lapsiasioiden vuoksi niin olen koittanut parhaani mukaan uudelle ihmiselle tehdä sen niin ettei vaan ole laastarin fiilis. Mutta kieltämättä ketjun aloittaja pisti ajattelemaan ensin että onkohan itsellä kuitenkin juuri sitä mutta ei ole.
Nämä "laastarisuhteet" ovat varmaan hyvin vaikea asia. Minua itseäni tällainen suhde auttoi suuresti. Olin petetty ja jätetty, itsetunto maassa ja tuntui etten naisena ole enää minkään arvoinen. Kohtasin samassa tilanteessa olevan miehen ja meillä alkoi suhde. Heti alussa teimme kumpikin selväksi sen, että tämä on vain laastarisuhde eikä tästä tule mitään muuta. Jokainen kerta olisi voinut olla viimeinen kun tavattiin mutta suhde kesti kuitenkin syksystä kevääseen. Meillä oli kivaa yhdessä, puhuimme paljon ja ehkä erilaisessa elämänvaiheessa suhde olisi voinut jatkuakin. Mutta ei todellakaan tässä tilanteessa. Toisaalta mies halusi vielä joskus parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja minä taas haaveilen suhteesta jossa molemmat asuu omissa asunnoissaan.
Muistoksi tuosta laastarisuhteesta jäi hyvä ystäväyys. Soittelemme ja jos liikumme toistemme läheisyydessä niin pistäydymme kahvilla.
Olen ollut suhteessa eronneeseen mieheen. Hänet jätettiin kylmästi yli kymmenen vuoden avioliitosta.
Hän ei ole ollut valmis sitoutumaan. Hän on epävarma, epäileväinen ja kriittinenkin minua kohtaan, huonoina hetkinään.
Hän pitää minusta paljon, mutta vihaa myös sitä, miten aiheutan hänessä negatiivisia tunteita, mm. mustasukkaisuutta ja tuota epävarmuutta.
Kun olemme kahden, hän on maailman hellin mies ja pitää minua ihanasti sylissään ja yölläkin herää peittelemään jalkojeni päältä valahtaneen peiton. Hän suukottelee minua aamulla ja kietoo käsivartensa ympärilleni.
Olen joutunut kulkemaan poispäin oman sydämeni takia. Haluan hänen parantuvan erostaan ja löytävän itensä uudelleen. Toivon, että hän löytää itsestään vielä kerran uskon ja luottamuksen parisuhteeseen.
En tiedä, miten parhaiten tukisin häntä siinä.
Mies oli eronnut pari kuukautta aiemmin lyhyestä liitostaan ja oli ero vireillä kun hänet tapasin. Itse olin laittamassa eroa vireille. Kohtasimme suomi24 sätissä ja kolahti. Nyt kaks ja puol vuotta myöhemmin olemme yhä yhdessä. Muutin hänen luokseen puolen vuoden tuttavuuden jälkeen. Olemme ehtineet kihloihin ja vihille. Emme voisi enää onnellisempia olla.
On niitä helmiäkin niiden sikojen joukossa. Minulle kai kävi hyvä onni kohdalle kun kohtasin tämän iki ihanan aikuisen miehen. Paransimme yhdessä toistemme haavat.
Itselläni ja tällä toisella henkilöllä, joka myös oli tullut jätetyksi, auttoi se, että olimme toinen toisillemme laastareita.
Hyvät muistot mukanamme, jatkamme kumpikin tahoillamme.
Molemmat olimme tietoisia, että olemme laastareita toinen toisillemme.
mielestäni ei ole mitään laastarisuhteita. On vain erilaisia ihmissuhteita. Monesti aviosuhdekin on yhtä selibaattia tai pelkkä seksisuhde. Kukin taaplaa tyylillään.
laastari" jo liiton aikana muijan selän takana 2v, työstin eroa siinä samalla,no narahdin ja ex haki eron.
Laastari naisesta tuli sitten avovaimoni.
mulla oli kans sellainen äijän selän takana varmaan noin kolme vuotta, en narahtanu, itte läksin, ja lopputulos sama kuin sulla. paljon helpompaa kun joku on oottamassa. ja oikeasti oli paska liitto.
Kunhan vaan molemmat osapuolet tietää, että kysymys on laastarisuhteesta.