Lyhyesti. Sairastan parantumatonta syöpää, elinaikaa...muutama kuukausi/ pari vuotta.
Olen tavannut ihanan miehen...joka ei ole vielä toipunut edellisestä suhteestaan.
Tämä mies ( omien sanojensa mukaan ) haluaa olla rinnallani ( ja tietää tilanteeni ) mutta... ex roikkuu yhä hänessä ja hän exässä.
Mies on ihan oikeasti ollut mukanani lääkärissä jne. ja samanaikaisesti "raportoi" exälleen.
Jos laitan välit poikki ko. mieheen ei minulla ole ketään rinnalleni. Mutta "toisena naisena" oleminenkin loukkaa.
En enää jaksa ajatella mitä tehdä.
Olen tavannut ihanan miehen...joka ei ole vielä toipunut edellisestä suhteestaan.
Tämä mies ( omien sanojensa mukaan ) haluaa olla rinnallani ( ja tietää tilanteeni ) mutta... ex roikkuu yhä hänessä ja hän exässä.
Mies on ihan oikeasti ollut mukanani lääkärissä jne. ja samanaikaisesti "raportoi" exälleen.
Jos laitan välit poikki ko. mieheen ei minulla ole ketään rinnalleni. Mutta "toisena naisena" oleminenkin loukkaa.
En enää jaksa ajatella mitä tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tosiaan kuoleman kanssa noin kasvotusten, niin nyt viimeistään kannattaa heittää ahtaat käsitykset rakkaudesta pois. Kuvittele kuinka paljon onnellisempi olisit jos et murehtisi "toinen nainen" - teemaa, vaan rakastaisit ja ottaisit rakkautta mistä sitä elämä sattuukin tarjoamaan. Anna elämälle mahdollisuus ja katso mitä se tuo eli elä hetkessä.
tuossa miehessä. Vain sen takia ettei yksin tarvitsisi sairastaa, eikö sinulla ole ystäviä/sukulaisia?
Enenmmän kai tuollainen rasittaa ja ahdistaa?