Ajattelin kysellä, että miten te suhtaudutte tyttö-/poikaystävänne entisiin kumppaneihin, ja onko teidän vaikea sopeutua ajatukseen kumppaninne menneisyydestä?
Tässä minun ongelmani:
Poikaystäväni on edelleen aina silloin tällöin yhteydessä exäänsä, joka kuuluu osittain samaan kaveripiiriin, ja he käyvät jopa kahvilla silloin tällöin. En epäile, että heillä enää olisi mitään meneillään keskenään, eikä minulla sinänsä ole mitään tätä yhteydenpitoa vastaan. Itse en kuitenkaan haluaisi olla tekemisissä hänen kanssa, vaikka hän ihan mukava ihminen onkin. Joskus jään jopa pois illanvietoista tai tapaamisista, joihin tämä exä on tulossa, koska en vaan pysty saamaan ajatuksistani sitä, että hän on joskus (vaikka kauan aikaa sittenkin) ollut intiimissä suhteessa poikaystäväni kanssa, enkä pysty suhtautumaan häneen normaalisti.
Poikaystäväni on asiasta ymmärrettävästi pahoillaan, ja pitää asian minussa herättämiä tuntemuksia hieman kummallisina. Omasta mielestäni en kuitenkaan ylireagoi, vaan tunteeni ovat mitä ovat, ja yritän elää niiden kanssa, vaikka se jonkin verran rajoittaakin elämääni. En kuitenkaan tiedä, miten onnistuisin muuttamaan ajatusmalliani niin, että pystyisin olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa.
Onko muilla vastaavia (tai päinvastaisia) kokemuksia?
Tässä minun ongelmani:
Poikaystäväni on edelleen aina silloin tällöin yhteydessä exäänsä, joka kuuluu osittain samaan kaveripiiriin, ja he käyvät jopa kahvilla silloin tällöin. En epäile, että heillä enää olisi mitään meneillään keskenään, eikä minulla sinänsä ole mitään tätä yhteydenpitoa vastaan. Itse en kuitenkaan haluaisi olla tekemisissä hänen kanssa, vaikka hän ihan mukava ihminen onkin. Joskus jään jopa pois illanvietoista tai tapaamisista, joihin tämä exä on tulossa, koska en vaan pysty saamaan ajatuksistani sitä, että hän on joskus (vaikka kauan aikaa sittenkin) ollut intiimissä suhteessa poikaystäväni kanssa, enkä pysty suhtautumaan häneen normaalisti.
Poikaystäväni on asiasta ymmärrettävästi pahoillaan, ja pitää asian minussa herättämiä tuntemuksia hieman kummallisina. Omasta mielestäni en kuitenkaan ylireagoi, vaan tunteeni ovat mitä ovat, ja yritän elää niiden kanssa, vaikka se jonkin verran rajoittaakin elämääni. En kuitenkaan tiedä, miten onnistuisin muuttamaan ajatusmalliani niin, että pystyisin olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa.
Onko muilla vastaavia (tai päinvastaisia) kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun kumppanini ei ole enää missään tekemisissä ex:ien kanssa. Ne kuuluvat kaikki menneisyyteen, joihin ei pidetä mitään yhteyttä.
...onkin se, että tämä exä ei kuulu menneisyyteen, vaan tapaamisia joissa hän on paikalla on aina silloin tällöin.
Tietenkin voisi yleensä olettaa, että exät ovat menneisyyttä (niinkuin minulla esimerkiksi suurimmaksi osaksi on, koska olen muuttanut asumaan toiselle paikkakunnalle kuin missä koko nuoruuteni asuin), mutta toisaalta usein exillä on kuitenkin niin suuri rooli ihmisen menneisyydessä, ettei heitä voi kokonaan sulkea ulkopuolellekaan. Ja varsinkaan, jos ero on ollut suhteellisen sopuisa, ei välttämättä ole edes mitään syytä tehdä niin.
Päinvastainen kokemus minulla. Olen hyvissä väleissä kaikkien (noh, paitsi yhden josta en tahdo koskaan kuulla enää pihaustakaan) entisten heilojen kanssa, ja tietääkseni mieheni on myös. He ovat ihmisiä joista syystä tai toisesta on pidetty paljon, eivät he lakkaa olemasta olemassa tai tärkeitä ystävinä kun rakkaus kohdistuu muualle.
Pointtini siis on vaikkapa se että minä olen myös se joka käy kahvilla ja pitää yhteyttä exien kanssa, koska he ovat hyvää seuraa ja ihania ihmisiä, vaikka heihin ei enää romanttisia tunteita kohdistukaan. Olisi kovin ikävää jos mieheni ei tahtoisi olla samassa tilassa ystävieni kanssa, oli tuo ystävä joskus ollut romanttisen kiinnostuksen kohde tai ei. Olemme siinä suhteessa samanlaisia, törmäyksiä ei ole. Me kumpikin tiedämme että aikuisella ihmisellä on menneisyys, ja ihmisiä takanaan. Olisi typerää teeskennellä muuta :D
Mustasukkaisuus on tietysti inhimillistä ja on kunkin parin asia hoitaa tilanteet niin että osapuolten ei tarvitse kiusaantua. Kompromisseja. Illanviettoon jossa eksäkin on, voi ehkä mennä mutta olla vain vähän aikaa. Eihän sille jutella tarvitse :D useiden vanhojen heilojen uusien tyttöystävien kanssa meistä on tullut hyviä ystäviäkin kun ovat rohkaistuneet samaan seuraan!
Harmikseni en ole tavannut mieheni entisiä tyttöystäviä, olisihan se mielenkiintoista nähdä millaisia he ovat. He ovat joskus olleet miehelleni tärkeitä, eli heissä on jotain ihailun arvoista. Siitä ei ole epäilystäkään.
"En kuitenkaan tiedä, miten onnistuisin muuttamaan ajatusmalliani niin, että pystyisin olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa. "
Ei sinun tarvitse itseäsi pakottaa pitämään ihmisestä josta et pidä. Mutta älä myöskään tuomitse ennalta ihmistä josta et vielä tiedä pitäväsi :D vain siksi että hän on joskus rakastunut samaan ihmiseen kuin sinä.
***
...että pystyt suhtautumaan asiaan tuolla asenteella. Itsekin haluaisin pystyä.
Niiden muutaman kerran perusteella kun olen tähän exään törmännyt, olen varma että hän on todella mukava ihminen, ja siksi asia vaivaakin minua. Minulla ei ole mitään muuta syytä olla tutustumatta häneen, kuin että hän on poikaystäväni ex, ja omastakin mielestäni se on tavallaan huono syy. Mutta jotenkin minua vaan vaivaa edes puhua hänelle, saati sitten ryhtyä hänen kaverikseen. Koko ajan mielessä pyörii, että hän on ollut "minun paikallani".
Kai se vaatii vaan lisää totuttelua ja juuri niitä mainitsemiasi kompromisseja... Toivottavasti onnistun pääsemään tämän asian ylitse, ja oppimaan suhtautumaan siihen samalla tavalla kuin sinä.
minäkin tunnen.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta olla miehen exän kanssa missään tekemisissä. He valitettavasti kuuluvat samaan kaveripiiriin, ja asia on vaivannut aikanaan paljonkin.
Olen itsekin skipannut illanviettoja tämän takia, tässä tapauksessa kun on kyse ollut hyvin intiimeistä, yön yli kestävistä mökki-illoista tai kotibileistä toisella paikkakunnalla.
Exä olisi kuulemma innoissaan tutustumassa minuun. Sori, mutta ei kiinnosta. Ihminen on hänkin, ehkä ihan kiva, mutta koska hän on ex, en halua tutustua. Saan kai itse valita keneen tutustun ja keneen en. Tuota ihmistä en halua elämääni, juuri sen takia että hän on miehen ex. Minusta se on hyvä syy.
Sekä miehen ex että oma ex kuuluvat kaveripiiriin. Oma ex koska on ystävän poikaystävän ja avomiehen ystävä harrastuksen kautta ja miehen ex, koska on miehen ystävän kihlatun hyvä ystävä.
Kummallekaan asia ei ole ongelma, vaikka joskus tekemisissä esim yhteisissä bileissä ollaankin. Ei olisi minusta kohtuullista alkaa vaatimaan, että miehen ystävän kihlattu joutuisi valitsemaan minun ja mieheni exän välillä. Tulisi varmaan siitä jo joku parisuhderiitakin heille, tosi hyvä mieli siitä eteenpäin olla tekemisissä. Ja samoin ajattelee mieskin. Hän on ihan tutustunut exääni ja vaikka he eivät parhaita ystäviä olekaan, ovat kuitenkin olleet esim mökkiviikonlopulla tekemässä puutöitä kaksin ilman ongelmia. Ja viihtyvät ihan toistensa seurassa.
Asiaan voi tietty vaikuttaa, että sekä mun exällä että miehen exällä on jo kumppanit ja nämä ovat aina tilaisuuksissa mukana.
Tajuatko, että sä laitat nyt miehen kaverit inhottavaan tilanteeseen omalla pikkumaisuudellasi?
...noin vihamielisesti? Tottakai huomaan ja tiedostan, että monellekin henkilölle tämä tilanne voisi tehdä olon epämukavaksi. En kuitenkaan tieten tahtoen halua aiheuttaa harmia kenellekään: En nosta asiasta meteliä tai syyllistä ketään, vaan jään illanvietoista pois jonkin muun syyn varjolla.
Jos luet kirjoitukseni uudelleen, niin ehkä huomaat, että en todellakaan ole pikkumainen, vaan kyse on omista tunteistani, joista yritän päästä yli. Tällä poikaystäväni exällä ei ole uutta kumppania, ja hänellä ei ole muuta yhteyttä minuun, kuin hänen ja poikaystäväni yhteisten kavereiden kautta. Hän käy myös esim. kahvilla poikaystäväni kanssa kahdestaan, ja hyväksyn sen ilman ongelmia. En siis sysää omia asenneongelmiani muiden syyksi, tai pyri rajoittamaan toisten ihmisten elämää niiden takia. Ongelmani on kuitenkin se, että en pysty hyvillä mielin katselemaan kyseistä exää tai juttelemaan hänen kanssaan ajattelematta hänen menneisyyttään poikaystäväni kanssa. En siis halua turhan takia pahoittaa omaa mieltäni menemällä näihin tilanteisiin, joissa hänet tapaisin.
Aloitukseni tarkoitus oli kysellä muilta, millaisia tunteita tällainen tilanne on heissä herättänyt, ja miten he ovat onnistuneet sen ratkaisemaan.
Mutta aiheutat kuitenkin ongelmia. Ongelma yhtälössä ei ole ex. Se olet sinä.
Mutta en tarkoituksella. Enkä tietääkseni ole aiheuttanut ongelmia muille kuin itselleni, ja mahdollisesti hieman harmia poikaystävälleni, joka tietenkin tuntee pahaa mieltä jos minulla on paha mieli. Muut tuskin asiaa ovat edes huomanneet, sillä en ole siitä mitään kohua nostanut.
Tiedostan ongelmani, ja yritän sitä ratkaista. En tarvitse enää enempää syyttelyä ja negatiivisia kommentteja, sillä asia on ihan tarpeeksi vaikea muutenkin.