Terve.
Eli tillanne on hyvin pitkälti otsiko mukainen. Olisi mukava kuulla ihmisten mieli piteitä ja omia tarinoita. Onko lapsen saanti/teko pelastanut suhteen, vai onko se johtanut vain eron siirtymiseen.
Meidän tilanne on sellainen,että olemme seurustelleet kolmevuotta, lapsia tyttö ystäväni on halunnut tehdä jo jonkin aikaa. Mutta minä en koska on ollut koulu kesken ja ei työpaikasta tietoakaan ja muutenkin tuntuu että en ole vielä valmis isäksi. Jotenkin tunnen että minun on vielä koettava elämää ennen kuin pysytn oikeasti kunnolla huolehtimaan pienestä ihmisestä.
Vaikkei lapsi tietenkään ole vain minun hoidettavan, ja elämä jatkuu lapsen syntymän jälkeenkin.
Olemme tästä puhuneet tyttöystävni kanssa. Mutta hän ei tunnu tajuavan etten vielä halua lapsi vaan hän kyselee uudestaan ja uudestaan että joko haluaisin tehdä lapsi. Tämä on saanut minut tosissaan ahdistumaan. Sillä muutenkin suhteessamma on mennyt heikosti pidemmän aikaa ja minun mielipide on että pitäisi saada ensin suhde kuntoo, että lapsi ei sitä paranna, mutta tytöystävini mielestä lapsi parantaa suhteen, koska kaikki riidat ja eri mielisyydet johtuvat vain siitä että hänellä on niin voimakas vauva kuume.
Lisäksi hän yrittää silläkin perustella lapsen hankkimista että minäkin olen kohta niin vanha. minä olen siis 26 ja tyttöystävä 24 ja minusta me olemme kuitnkin vielä nuoria, ja että lapset ehtii hankkia vähän myöhemminkin sitten kun kumpikin haluaa.
Tiedän kyllä sen että vauvakuume hänellä on, mutta en silti kään usko siihen että kaikki riidat/tappelut johtuvat siitä..
Vai pitäisikö uskoa?
Sillä olemme puhuneet erostakin. tyttöystävä syystä että hän ei saa heti lasta ja minä sen taki kun en lasta vaan vielä halua ja mielstäni on lasta kohtaan väärin tehdä se jos isä ei sitä täysillä halua, vaikka lapsista tykkäänkin.
eipä tilannetta tämän kummemmin oikeen osaa selittää..
Olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksianne suurinpiirteinkään vastaavanlaisista tilanteista..
Eli tillanne on hyvin pitkälti otsiko mukainen. Olisi mukava kuulla ihmisten mieli piteitä ja omia tarinoita. Onko lapsen saanti/teko pelastanut suhteen, vai onko se johtanut vain eron siirtymiseen.
Meidän tilanne on sellainen,että olemme seurustelleet kolmevuotta, lapsia tyttö ystäväni on halunnut tehdä jo jonkin aikaa. Mutta minä en koska on ollut koulu kesken ja ei työpaikasta tietoakaan ja muutenkin tuntuu että en ole vielä valmis isäksi. Jotenkin tunnen että minun on vielä koettava elämää ennen kuin pysytn oikeasti kunnolla huolehtimaan pienestä ihmisestä.
Vaikkei lapsi tietenkään ole vain minun hoidettavan, ja elämä jatkuu lapsen syntymän jälkeenkin.
Olemme tästä puhuneet tyttöystävni kanssa. Mutta hän ei tunnu tajuavan etten vielä halua lapsi vaan hän kyselee uudestaan ja uudestaan että joko haluaisin tehdä lapsi. Tämä on saanut minut tosissaan ahdistumaan. Sillä muutenkin suhteessamma on mennyt heikosti pidemmän aikaa ja minun mielipide on että pitäisi saada ensin suhde kuntoo, että lapsi ei sitä paranna, mutta tytöystävini mielestä lapsi parantaa suhteen, koska kaikki riidat ja eri mielisyydet johtuvat vain siitä että hänellä on niin voimakas vauva kuume.
Lisäksi hän yrittää silläkin perustella lapsen hankkimista että minäkin olen kohta niin vanha. minä olen siis 26 ja tyttöystävä 24 ja minusta me olemme kuitnkin vielä nuoria, ja että lapset ehtii hankkia vähän myöhemminkin sitten kun kumpikin haluaa.
Tiedän kyllä sen että vauvakuume hänellä on, mutta en silti kään usko siihen että kaikki riidat/tappelut johtuvat siitä..
Vai pitäisikö uskoa?
Sillä olemme puhuneet erostakin. tyttöystävä syystä että hän ei saa heti lasta ja minä sen taki kun en lasta vaan vielä halua ja mielstäni on lasta kohtaan väärin tehdä se jos isä ei sitä täysillä halua, vaikka lapsista tykkäänkin.
eipä tilannetta tämän kummemmin oikeen osaa selittää..
Olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksianne suurinpiirteinkään vastaavanlaisista tilanteista..
Vastaukset 17
Vanhimmat
tilanteeseen pidä lapsia tehdä,mutta karu fakta on että, käy vaikeammaksi saada niitä lapsia kolmenkympin maagisen rajapyykin jälkeen. Eli laske tyttösi vapaaksi etsimään sopiva isä lapsilleen, jos parikin vuotta haluaa seurustella kanditaatin kanssa niin ehtii vielä tehdä ne lapset ilman kauheaa rumbaa hormonihoidoista jne. Ja tämä on fakta mikä nykypäivänä vain tahtoo unohtua; lapset tulisi hankkia alle kolmekymppisenä, muuten voi joutua siihen, että ne on tekemällä tehtävä. Unohtuu vain niin monilta naisilta (ja miehiltäkin) nämä luonnon asettamat rajat.
Ei missään nimessä.
Niinkuin joku jo sanoikin niin ihanneikähän naiselle lapsentekoon on 20-25v, sen jälkeen alkaa kaikenmoiset riskit kasvaa ja lapsenteko hankaloitua.
Mutta jos teillä jo valmiiksi menee huonosti niin lapsen tuleminen ei tee muuta kuin luultavasti pahentaa tilannetta.
Näin ainakin tutkimusten mukaan, suurin osa avo/aviopareista sanoo että lapsen tulo heikentää parisuhdetta.
Ja hieman kirjoittamasi perusteella tuntuu siltä että tyttöystäväsikään ei oikein ymmärrä täysin mistä on kyse. Vauvakuume vaan on kova mutta jos suhde ei ole täysin kunnossa niin hän tuskin ymmärtää sitä painetta mitä lapsen hoitaminen merkitsee suhteessa..
Joko korjaatte suhteen kuntoon tai sitten eroatte mutta älkää ihmeessä lapsella yrittäkö korjata suhdetta.
rakoilevaan liittoon, pitkittää se muutenkin raastavaa eroa. Silloin lapsi tuo mukanaan lisää riitoja ja ahdistusta -lapsella ei saa mitään paikattua. Tällaiset vanhemmat sanovat että lapsen tulo heikentää parisuhdetta.
Mutta kun lapsi tulee perheeseen, jossa rakastetaan aidosti, välitetään ja luotetaan -kaikki on tunnepuolella (erityisesti) hyvin, tulee suhteeseen uusia vivahteita ja lapsi lujittaa pariskunnan välejä entisestään.
Eli ensin parisuhde kuntoon ennenkuin lapsia alatte harkitsemaankaan!
lapsia ei kannata tehdä epävakaaseen suhteeseen. Lapsen saaminen on niin suuri mullistus elämässä että jos suhde ei ole kunnossa, se menee vielä huonompaan kuntoon lapsen myötä. Lapsi ei nimittäin ole, sitten kun se todellakin tulee, ensialkuun mikään pelkkä onni ja auvo. Siinä on valtava työ, öitä valvotaan, vanhemmat väsyvät, saattaa olla sairautta ja kremppaa, taloudellista huolta jne.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että lapsenteon riskit kasvaisivat 25 ikävuoden jälkeen, ei enää nykyaikana. Nykyaikana ihmiset ovat niin terveitä että kolmekymppinen ensisynnyttäjä ei todellakaan ole vielä mikään liian vanha. Ei kannata pelotella ihmisiä tekemään lapsia liian nuorena, kun opiskelut ym. ovat vielä kesken. Vähän vanhemmalla on yleensä myös vakaampi elämäntilanne, taloudellista turvaa ja enemmän sitoutumista tarjota lapselleen.
Ap:n tapauksessa lapsentekoon ei ole vielä mikään hätä, ei terveydellisistä eikä muistakaan syistä. Puoliso, joka väittää parisuhteen paranevan jos hän vain saa "parannuksen" vuvakuumeeseensa, ei minusta kuulosta kypsältä ihmiseltä ja tarpeeksi vastuulliselta äidiksi.
Jos tunnet, että sinusta ei ole vielä isäksi, niin silloin ei lapsia kannata hankkia. Huonolla tuurilla olisit epävarma ja ahdistunut isä. Se ei olisi hyväksi parisuhteelle, kun oikeat vaikeudet alkavat. Eikä se olisi hyvä lapsellekaan.
"Vaikkei lapsi tietenkään ole vain minun hoidettavan, ja elämä jatkuu lapsen syntymän jälkeenkin."
Joo. Mutta sinä olisit sen ainoa isä ja vaikka elämä jatkuu, on se kuitenkin täysin erilaista.
Ensisynnyttäjän keskimääräinen ikä Suomessa on nyt 28 vuotta. Että kyllä tuossa nyt vielä aikaa on. Asetelma on sikäli hankala, että monella naisella biologinen kello huutaa lapsia jo pian kahdenkympin jälkeen vaikka miehet olisivat valmiita lisääntymiseen vasta kolmenkympin hujakoilla. Valitettavan usein käy niin, että ensimmäinen liitto menee kiville ja vasta toisella kierroksella se isänä oleminen onnistuu.
Olet epätietoinen.
Tekstiäsi lukiessa tuntemuksesi tuntuvat selvääkin selvemmiltä: et ole vielä valmis isäksi ja piste.
Ei kukaan voi nopeuttaa siihen tarvittavaa prosessia.
Omien tuntemusten oikeellisuuden ainut asiantuntija on kokija itse.
Sitäpaitsi. Vauvakuume ei ole sairaus, jonka vauva parantaa, koska lapsen tulo perheeseen pistää koko pakan uusiksi.
Ei ratkaise vanhoja riitoja, vaan mahdollisesti ja todennäköisesti laukaisee uusia miinakenttiä.
Kerro tyttöystävällesi, ettei hänellä ole oikeutta painostaa/vedota vauvakuumeeseen.
Et sinä ole vastuussa hänen "kuumeilustaan".
Sinä olet vastuussa omista tuntemuksistasi ja niiden puolustamisesta. Kuin myös opiskeluistasi, kuten järkevästi toteat.
noussut, mutta se ei ole hyvä asia. Biologinen fakta on, että lapset tulisi tehdä alle kolmenkympin ikäisenä naisen, jos haluaa ne tehdä. Ei sille vain mitään voi, näin on luonto järjestänyt. Yli kolmekymppiset joutuvat turvautumaan hedelmättömyyshoitoihin usein, jotta tärppäisi, eikä tärppää aina silloinkaan. Miesten on helppo unohtaa tämä tosiasia, koska se ei koske heitä, mutta lapsettomuus on yhä yleisempi ongelma.
Jos suhde olisi toimiva kannattaisi apn hankkia ne lapset nyt, mutta koska niin ei ole kannattaa lopettaa suhde ja antaa naisen mahdollisuus löytää ajoissa mies joka haluaa isäksi. Niitäkin kun on pilvin pimein. Elämän realiteetteja vaan nämä asiat. Ne ei häivy mihinkään vaikka kuinka toivoisi, että lapset voi hankkia 35 ikäisenä.
Teet valtavan vääryyden jatkamalla yhteiseloa naisen kanssa joka haluaa lapsen ja sinä et.
Tehdä lapsi vaatii kummaltakin vanhemmalta 100% hyväksymisen. Sinun velvollisuutesi on antaa naisesi hakea avIIIIIIIIIIomies joka on valmis perustamaan perheen hänen kanssaan.
Sinulla on oikeus elää siittämättä lapsia. Siinä EI ole mitän väärää mutta laskesi naisesi hakemaan aviomies joka ajattelee toisin.
Suomessa on nyt jo tarpeeksi ei-toivottuja lapsia ja äpäröitä, sinulla ei ole oikeutta tehdä heitä lisää.
jatkamalla intiimiä asumista naisesi kanssa on todennäköistä että teet naisesi raskaaksi. Silloin on liian myöhäistä - sinä olet laillisesti,taloudellisesti ja henkisesti sidottu heihin seuraavat 18 vuotta.
> Sillä muutenkin suhteessamma on mennyt heikosti pidemmän aikaa ja minun mielipide on että pitäisi saada ensin suhde kuntoo, että lapsi ei sitä paranna, mutta tytöystävini mielestä lapsi parantaa suhteen, koska kaikki riidat ja eri mielisyydet johtuvat vain siitä että hänellä on niin voimakas vauva kuume.
olet harvinaisen järkevä mies! :)
olet todella ajatellut asiaa, siihen liittyviä tunteitasi ja vastuuta.
kehotan niin kuin muutkin, että pidä kiinni omista periaatteistasi.
muista, että nainen saattaa koko ajan yrittää hankkiutua raskaaksi. varo siis sitä. jos/kun ilmoitat naiselle erosta, älä enää harrasta seksiä hänen kanssaan. se on ainoa varma ehkäisykeino. ehkä jo nyt kannattaa varmuuden vuoksi olla harjoittamatta kyseisiä toimintoja tuon naisen kanssa.
mielestäni naisesi ikävällä tavalla painostaa sinua: on kiukkuinen kun ei saa lasta, ja väittää, että kiukuttelu loppuu, kun hän saa lapsen. tuohan on uhkailua ja kiristystä.
kun hän on tuon mallin oppinut, sitä voi käyttää aina. seuraavaksi hän voi kiukutella siitä, kun sinä et hoida lasta hänen mielestään tarpeeksi ja sitten taas hänellä on syy kiukkuilla. jne jne.
pidä pääsi ja elä omaa onnellista elämääsi :)
piti sanomani.
> piti sanomani.
tämän jatkon oli laittanut joku hassun hauska koomikko. minkä tv-maailma hänessä menettääkään :D
Ei missään nimessä kannata edes yrittää hankkia lasta tuollaiseen tilanteeseen ! Suhteen ongelmat eivät todellakaan korjaannu lapsen saamisella. Täällä on kommentoitu ihan oikein sitä, että lasta tulee toivoa MOLEMPIEN eikä vain toisen. Ensin suhteen ongelmat kuntoon, jos mahdollista ja vasta sitten edes yritys saada lapsi. Jos ongelmia ei voi korjata, kannattaa erota.
Olette vielä kovin nuoria eikä teillä ole mikään kiire biologisessakaan mielessä. Vaikka sanotaan että naisen hedelmällisyys heikkenee yli 30 vuoden jälkeen, niin sekin on tapauskohtaista. Itse olen tullut yli 30 v. raskaaksi kertalaakista, samoin kävi ystävälleni. Tiedämme raskauksien alkamisajankohdat varmuudella, koska molemmilla oli silloin sellainen tilanne, ettemme nähneet puolisoitamme joka viikonloppukaan heidän matkatöidensä takia.
Olet todella järkevä, kun ajattelet että opinnot loppuun ja työpaikka ennen lapsen hankintaa. Nykyaika on niin epävarmaa työn saamisen - saati sen pysyvyyden - suhteen, että kannattaakin harkita tarkkaan perheen perustamista. Tosiasia kun usein on, että kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos.
pakoilevalta vastuun ottamiseen.
Parhaan teet, jos vain eroat, ja annat tyttöystäväsi elämän jatkua, ja edes hänen löytää kunnon miehen.
Miksi siis seurustelet hänen kanssaan, ja pidät häntä varattuna kun kerran vielä haluat katsella maailmaa?
Voin kyllä kertoa sinulle, ettet sieltä maailmasta koskaan ihmeitä tule löytämään, vaan tulet katumaan tyttöystäväsi menetystä vielä katkerasti. Mutta oikeihan se vai olisikin sinulle.
... järkevälle nuorelle miehelle!
Mieshän on mitä suurimmassa määrin vastuunsa
tunnistava tyyppi: ensin opinnot ym. realiteetit.
Monelta perhetragedioilta vältyttäisiin, jos kaltaisiaan löytisi enemmän!
... ihmeitä! Onneksi!!
Ehkä ei kitkerän katkerille kyynikoille?
Heitä varten lienee oma hapannaamaosastonsa.
Nykypäivän Suomessa on ilmeisesti vieläkin näitä ******, jotka kuvittelevat pelastavansa suhteen 'tekemällä' lapsen. Menee vuosi ja taas on yksi YH lisää.
Entä, kun sen lapsi onkin vähän vaikeapi tapaus ja ne ruusunpunaiset kuvitelmat eivät vastaakkaan todellisuutta? Suhdetta koetellaan varmasti.
Jos et ole valmis isäksi niin et ole. Älä anna painostaa itseäsi, ei se hyvin pääty kenekään osapuolen kannalta, jos väkisin yrität olla jotakin, mitä et ole.
Elä ja koe elämää kun vielä voit ja ikää on vähän. Ikävä sanoa, mutta menohalut kasvavat tuossa 30 tietämillä entisestään, joten parempi mennä nyt, kun jo mieli tekee.
lasta ei missään nimessä tollaiseen tilanteeseen - lapsilla ei parisudetta pelasteta!