Nyt kirjoitan tämän lauantai-illalla pois, kun en sitten enää täällä näy. Oli löysä elokuu puskasairaalassa hallinnollisista uudistuksista johtuen ja halusin ystävän surkean avioeron harmistuneena kirjoittaa ajatuksiani.
Joudun nyt uudelleen ja uudelleen vastaamaan samoihin asioihin, eli teen sen nyt kerralla pois:
Elämää ei voi hallita.On suurkatastrofeja jotka tulevat kutsumatta: sairaus ja kuolema ovat klassisia. Juuri näistä johtuen harmittaa, kun joku eroaa, kun on kämppisfiilis tai kun on tylsää. Jotenkin pitäisi olla kiitollinen, kun ei pahempaa ole käynnissä.
Ihmissuhteissa on tietty lainalaisuua ja siitä on elämään paljon iloa, kun sen opettelee. Kuolla voi koska vain, sairastua voi milloin vain, mutta ihmissuhteita voi hoitaa.
Täällä suurin ongelma minusta on aivan tarpeeton ilkeily. Suoraan kannattaa mielummin sanoa, Toinen kummallisuus on tarpeeton diagnosointi: olet sitä tai olet tätä. Se suututtaa kenet vain.
Jättäkää ne pois, niin menee paremmin.
Olen ostanut pullaa, mies katsoo tv:tä yläkerrassa. Ipanoista kaksi on kävelemässä ja yhden hätistin tietsikalta jotta saan tämän nyt pois. Tänä viikonloppuna en päivystä, maanantaiyön kyllä.
Olen kirjoittanut kahdella nimimerkillä, en muilla. Nyt alkaa kova aika toisessa sairaalassa joten adios kaikille. Älkää jättäkö puolisoitanne tarpeettomista syista ja hakekaa ihmissuhdetaitoja -ne ovat opittavissa.
Olen ollut palautteessa lapsellinen ja tyhmä ja besservisser ja toope ja ties mitä. Pientä rauhaa elämään, niin turha nimittely jää pois. Kuolema minutkin jonain päivänä korjaa, ei tarvitse huolehtia tyhmyydestäni tai siitä, etten elämästä mitään tiedä. En tiedäkään. En ole Luojan kiitos nähnyt sotaa tai menettänytlastani sodalle. Kiitos veteraanit ja äidit.
Ja sitten siivet ilmaan. Ja respect kaikille. En synny uudelleen. Olen korppi, musta korppi, en feenix-lintu.
Joudun nyt uudelleen ja uudelleen vastaamaan samoihin asioihin, eli teen sen nyt kerralla pois:
Elämää ei voi hallita.On suurkatastrofeja jotka tulevat kutsumatta: sairaus ja kuolema ovat klassisia. Juuri näistä johtuen harmittaa, kun joku eroaa, kun on kämppisfiilis tai kun on tylsää. Jotenkin pitäisi olla kiitollinen, kun ei pahempaa ole käynnissä.
Ihmissuhteissa on tietty lainalaisuua ja siitä on elämään paljon iloa, kun sen opettelee. Kuolla voi koska vain, sairastua voi milloin vain, mutta ihmissuhteita voi hoitaa.
Täällä suurin ongelma minusta on aivan tarpeeton ilkeily. Suoraan kannattaa mielummin sanoa, Toinen kummallisuus on tarpeeton diagnosointi: olet sitä tai olet tätä. Se suututtaa kenet vain.
Jättäkää ne pois, niin menee paremmin.
Olen ostanut pullaa, mies katsoo tv:tä yläkerrassa. Ipanoista kaksi on kävelemässä ja yhden hätistin tietsikalta jotta saan tämän nyt pois. Tänä viikonloppuna en päivystä, maanantaiyön kyllä.
Olen kirjoittanut kahdella nimimerkillä, en muilla. Nyt alkaa kova aika toisessa sairaalassa joten adios kaikille. Älkää jättäkö puolisoitanne tarpeettomista syista ja hakekaa ihmissuhdetaitoja -ne ovat opittavissa.
Olen ollut palautteessa lapsellinen ja tyhmä ja besservisser ja toope ja ties mitä. Pientä rauhaa elämään, niin turha nimittely jää pois. Kuolema minutkin jonain päivänä korjaa, ei tarvitse huolehtia tyhmyydestäni tai siitä, etten elämästä mitään tiedä. En tiedäkään. En ole Luojan kiitos nähnyt sotaa tai menettänytlastani sodalle. Kiitos veteraanit ja äidit.
Ja sitten siivet ilmaan. Ja respect kaikille. En synny uudelleen. Olen korppi, musta korppi, en feenix-lintu.
Vastaukset 22
Vanhimmat
pidä kiltti tällä kertaa lupauksesi ja anna tämän olla viimeinen kirjoituksesi. Moni meistä kirjoittaa tänne purkaakseen edes johonkin avioeron aiheuttamaa pettymystä, surua ja tuskaa. En usko, että sinun vähättelevä ja asiat yleistävä tapasi luo yhtään lohtua. Ollaan toinen toistemme tukena ja suodaan jokaiselle yksilöllinen tapa kokea vaikeita asiota. Hyvää syksyn jatkoa ja voimia kaikille!
Surun purkaminen on ok. Toisen haukkumisesta en ole ihan varma. Ehkä.
Mutta katso mitä neuvoja nuori "hyvästä miehestä eroava " täällä saa: eroa. Minäkin erosin, eroa sinäkin. Eroa, heti. heitä moinen tollo ulos. JNE. Ensimmäistä kertaa naimisissa, itsekin kutsuu hyväksi mieheksi: ja neuvo on tämä. On se aika kyseenalaista tekstiä. Minun tollot tekstini kyllä kalpeavat siinä.
ja viel äiti ja lääkäri..!?
Hyi saatana..
Ei niin merkittävä
... hyi saatana.
Tekstiesi perusteella en millään jaksa uskoa, että olisit lääkäri. Mutta HALUAISIT olla...
Miksi, oi miksi?
Älä usko. Ei ole pienitäkään halua todistaa mitään. Tässä on kiirettä muutenkin potilaiden kotiutuksessa. Älkää enää kirjoittako minulle, en ehdi vastaamaan eikä minulla ole mitään uutta nimimerkkiä teille antaa!
Eli please se siitä, en viitsi enää vastata. Olen lääkäri, tällä hetkellä yliopisosairaalan sydänosastolla töissä ja alan tässä sanella epikriisejä ja B-lausuntoja: please ei enää kirjoituksia minulle. Hyvää kaikille!
Itse asiassa yhtäkkiä ilahduin, että tosiaan olen lääkäri ja saan tehdä tätä! Olen pitänyt tätä itsestään selvänä ja joskus ( ensiapu lauantaiyö) aika raskaana ja kamalanakin. Täytyy osata iloita. Kiitos ja nyt sanelukoneen kimppuun!
Ketä kiinnostaa...oikeasti..mitä teet, mitä sanelet ja mitä kirjaat. Keskity työhösi ja tee se hyvin. Ulkokultaiset höpinät on varmasti jo loppuun kuluneet.
Ulkokultaisista höpinöistä ei tule koskaan loppua! Kysy lisää! Aihe kuin aihe!! Heips!
Ulkokultaisuudella peitetään se tyhjiö, joka tulee, kun todellinen tieto ja sisältö puuttuu. Sanahelinää....pieniä mustia merkkejä jonossa ymmärrettävässä muodossa.
... tai siis nähtävästi ainoastaan sinulla on aikaa
työltäsi paskan jauhamiseen?
Teet tätä nähtävästi työajallasi?
Onko esimiehesi tietoinen "ammatillisista" ambitioistasi?
Suomen terveydenhuollon taso, jos tuollaiset epätasapainossa olevat hörhöt oikeesti toimisivat lääkärissä. Epäilen vahvasti, että ennemmin potilaana kuitenkin...
Oikeassa olet...
Anna palaa!
Kiitos!
miten sitä ihmissuhteita hoidellaan... hohoijaa. Yks kuolevainen myöskin
Miksi pitäisi tyytyä kämppisfiilikseen ja pysyä yhdessä, vaikkei enää olisi halua harrastaa seksiä tai edes koskettaa puolisoa ?
Siinäkö sitten pitäisi kitua kummankin, kunhan vaan kulissit pysyisivät koossa ja lapsilla näennäisesti ehjä koti ? Vai saisiko seksiä käydä harrastamassa jossain muualla jonkun toisen kanssa ?
Jos itse tyytyisin kämppismeininkiin, asuisin varmaan mieluummin toisen naisen kanssa. Väitän, että kodinhoito yms. sujuisi paremmin eikähän sukupuolella olisi mitään väliä, koska seksi ei kuulu kämppiskuvioon ;)))
Jos on kämppisfiilis niin ratkaisuhan on tietysti lähteä suhteesta... tai ottaa se suositeltu parisuhdeopas kouraan että osaisi kääntää tilanteen normaaliksi :) Mutta ei näitä putteja läävän siivoaminen kiinnosta. SEuraavaan karsinaan vaan rellestämääön.
ja siellä kaikilla oli niin muuu-kaaa-vaaa, oi jospa oisin saanut olla muuu-kaaa-naaa....
..sitä ei kiinnosta pätkääkään tuhlata elämäänsä johonkin sellaiseen mikä ei ole minkään arvoista. Parisuhde ei kannata eikä toimi siinä vaiheessa jos aletaan puskemaan tieten tahtoen toisen päälle. Haukkumaan ja/tai alistamaan jollain vitun pienillä jutuilla mitä ei edes itse pysty pitämään.
Elämä on lyhyt. Ei ole aikaa eikä mitään mieltä jäädä roikkumaan johonkin sellaiseen mikä ei toimi. Tai katsoa läpi sormiensa valuvaa hiekkaa mitä ei kuitenkaan saa pysähtymään.
Elämä on tässä ja nyt! Sen mukaan edetään. Ole armollinen, kunnioita ja rakasta itseäsi sen verran paljon, että jaksaa ponnistaa ulos huonoista suhteista jne. Vaatia todellista elämän laatua!
Itse opin ehkä läheisteni kuoleman kautta, että "huonossa" suhteessa ei kannata roikkua vaan nauttia elämästä ja kerätä niitä hyviä hetkiä sellaisen ihmisen kanssa josta aidosti ja oikeasti välittää. Ero on vain askel johonkin uuteen, enkä ole koskaan pelännyt uudistumista.
Mikä sen hinta sitten on?
Itsellä on kaksi hyvää, opinnoissa menestyvää lasta, jotka ovat onnellisia. Olen itse onnellinen samoin exäni, välimme ovat hyvät. Meidän tapauksessa ero oli siis ihan hyvä asia, toista vaihtoehtoa miettiessäni näen aika ahdistavan ja tukahduttavan vision.
Koskaan ei tiedä milloin se viimeinen päivä on.
Parempi harmitella (jos niikseen tulee) asioita jotka tuli tehtyä kuin surra niitä jotka jäi tekemättä!