alaa vaihtaneita...

lastentarhanopettajasta luokanopettajan kautta erityisopettajaksi... ojasta allikkoon? Mene ja tiedä, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen.

En tosin ole ihan toivomaasi kohderyhmää vastaukseni kanssa. Toivottavasti löydät uuden kiinnostavan ammatin ja toisaalta opetajan pätevyyttä sinulta ei enää pois oteta, joten siihenkin voit palata vaikka opiskelisit vielä uuden ammatin!

Mutta en ole vielä onnistunut pääsemään koulutukseen (opistotasoiseen). Valitsijat arvelevat minun olevan liikaa koulutetun ja karkaavan kuitenkin takaisin opetushommiin. Kunpa keksisikin jotain. Olen kurkkuani myöten täynnä häiriöoppilaita ja häiriövanhempia. Sijaisuuksia olen myös tehnyt-ne on tosi haastavia. Kun olet uusi opettaja, kaikki etsii suurennuslasilla mahdollisia virheitäsi...jne.

En valitettavasti osaa auttaa sinua, mutta peräänkuulutan myös omalta osaltani niitä ex-opettajia, jotka ovat vaihtaneet alaa kertomaan kokemuksistaan. Vai liikkuvatkohan he enää ollenkaan tällä palstallakaan...?

Minullakin on sama tilanne kuin sinulla: Maisterin paperit pedagogisella pätevyydellä on taskussa ja työkokemusta sijaisuuksista on jonkin verran, ja olen täysin ahdistunut opettajan työstä. Viime vuosi oli äärimmäisen stressaava ja ahdistava sijaisuuksien perässä juoksemisineen ja ainaisine häirikköoppilaineen. Veti itsetunnon aika nollaan. Kun vielä lisäksi katseli opettajanhuoneessa muutamia vuosikausia opettajan työtä tehneitä kollegoja, jotka valittelivat jaksamistaan ja huonoa työtään päivästä toiseen, tulin siihen tulokseen että nyt meikäläiselle riitti.

Ikää on minulla vasta alle 30, joten vielä ehtii alaa vaihtaa vaikka mihin. Tänä syksynä aloitan täydentävät opinnot (it-alalle lähden kun pohjakoulutuksena on matemaattisten aineiden opettaja) ja katson mihin se johtaa. Kouluun en jaksa enää palata, vaikka rahaa ei tule mistään ja elän miehen tuloilla. Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta olen nyt henkisesti ja fyysisesti parempivointisempi kuin viime vuoden sijaismylläkän aikana.

Onko jollakin muuten jotakin vinkkiä, mitä tilapäistyötä entinen ope voi tehdä ennen kuin on opiskellut uutta alaa?

joo aika hiljaista näkyy olevan, eivät taida ne alaa vaihtaneet paljoakaan tuhlata kallista aikaansa tänne päin, kun tienaavat moninkertaisesti nyt. Ei kai yleisesti opettajat muualle voi mennä, kuin yritysmaailmaan asiantuntija ja henkilöstöhallinnon tehtäviin, ihan vaan lonkalta veikkaus. En edes tiedä tarkkaan mitä nykymaailmassa töitä on kun itselläni kapea työkokemus ja lähinnä koulumaailmasta. Pelottaa, koska itsekin haluaisin vaihtaa alaa, pari vuotta olisi vielä aikaa, mutta sitten pakko alistua kohtaloonsa.

Vaihto on vahvasti suunnitelmissa; tarkemmat suunnitelmat syntyvät meneillään olevan virkavapaan aikana. Omaan alaan liittyvä yrittäjyys on lähtökohtana ja sitä täydentävät opettajan hyvät kirjalliset ja suulliset vuorovaikutustaidot, työelämän tuntemus ja markkinointiosaaminen. Vaikka palaankin todennäköisesti vapaalta joksikin aikaa työhöni, on tärkeää saada kehitteille jotakin, jonka kautta myöhemmin muutaman vuoden sisällä voi siirtyä toisiin tehtäviin.

Olen itse 17. vuotta luokanopena ja mulle oli melko varhain selvää, että tästä ei tuu eläkevirkaa. Velat, pienet lapset jne. käytännön hommat pitäneet töissä. Nyt tuntuu, että se on siinä. Ei kertakaikkiaan ole enää rahkeissa poppaa. Rutiinit toistuu, riittämättömyyden tunne ja alituinen kiire vaivaa.. opetustyö on kaiken muun sonnan jaloissa.. Tzemppiä meille, että meistä olis muuhunki ja saatais olla vielä onnellisia töissämme :)

Nostanpa tätä, jos tulisi vaikka lisää menestystarinoita meille alanvaihtoa harkitseville...

Miksi jotkut (useat?) opettajat vaihtavat alaa?
Mitä aiemmin mainitut häirikköoppilaat tarkoittaa?
Onko pääasiallisin syy alanvaihtoon opettajan ammatin heikko palkkataso, heikko arvostus ja heikko työyhteisö?
Onko taustalla vaikuttamassa suomalaisen yhteiskunnan kriisi?

Itse valmistelen alanvaihtoa mm. siitä syystä, että en viihdy luokassa.

Joskus ajattelin, että opettajan työn parhaita puolia on monipuolisuus, mutta kokemus on opettanut, että tosiasiassa nautin vain parin oppiaineen opettamisesta, muut on ns. pakkopullaa. Ehkä viihtyisin paremmin aineenopettajana, mutta toisaalta en ole ainakaan toistaiseksi halunnut töihin yläkoululle murkkuikäisiä opettamaan.

Kaipaan säännöllistä työaikaa. Opettajana tunnen olevani lähes koko ajan töissä tai ainakin työroolissa. Vaikka opettajaa ei nykypäivänä enää juurikaan arvosteta, olet vapaallakin ns. silmätikkuna.

Haluan tehdä työni rauhassa. Valitettavan harvoin nykyään pääsee varsinaisesti opettamaan, sillä valtaosa ajasta menee kasvatustyöhön. Sekin olisi ihan ok, jos olisin töissä päiväkodissa. Tai sosiaalipuolella.

Voimaa työhöni saan kollegoistani sekä siitä ajatuksesta, että olen lähdössä pois. En tiedä, milloin se tapahtuu, mutta tunne on niin vahva, etten voi sitä ohittaa. En halua katkeroitua työssä, jossa en viihdy. Ajauduin alalle "puolivahingossa", joten kynnys lähteä ei ole korkea.

Täälläkin yksi, joka harkitsee vaihtavansa. Olen aineenopettaja ja viimeisen vuoden ajan olen ollut todella turhautunut työhöni. Tämä ei kuitenkaan näy ainakaan vielä tuntien toteutuksessa, sillä edelleen näen vaivaa, jotta tuntini olisivat monipuolisia ja innostavia. Tuleva ex-lo kommentoi, että opettaja on jatkuvasti vapaa-ajallakin silmätikkuna. Tämä on häirinnyt myös minua. Tunnen myös vaikeaksi motivoitua opettamaan ainetta, jonka oppiminen ei opiskelijoita juurikaan kiinnosta. Kasvattamista en koe omaksi vahvuudekseni, joten koen tiukan kurin pitämisen vievän energiaani. Haluaisin tehdä työtä, jossa voin olla hyvä. Nykyisessä koen usein, että on aivan sama, miten hyvin suunnittelen tuntini ja tehtäväni, sillä opiskelijat voivat hieman päivästä ja ajankohdasta riippuen olla aivan yhtä tympääntyneitä, oli tunti tarkkaan suunniteltu tai täysin viime minuuteilla kursittu kasaan.

Nimimerkki kiinnostus_hukassa, kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittama. Olen aineenopettajana yläkoulussa, ja tuntuu, että jaksaisin jatkaa opettajan työssä, jos saisin paikan lukiosta. Siellä oppilaat, tai ainakin suurin osa heistä, osaisivat varmasti oikeasti arvostaa sitä, jos tunnit olisivat hyvin suunniteltuja ja monipuolisia. Eikä tarvitsis pitää kuria! Vaikka lukiossa olisi toki omat haasteensa. Täällä päin (isohko yliopistokaupunki) aineenopen paikat, ainakin lukiopaikat, ovat vain kiven alla. Ja kun ei ole kokemusta nimenomaan lukiosta, niin vaikea päästä edes työhaastatteluun...

Nosto ;) Mihin työpaikkoihin te alaa vaihtaneet opettajat olette onnistuneet pääsemään? Kauanko työnhaku kesti? Onko tarvittu lisäkoulutusta?

Itse olen tehnyt kolme vuotta opettajan töitä aikusten kanssa ja tuntuu, että en kerta kaikkiaan osaa opettaa, joten jotain uutta olisi keksittävä.

Olin monien mutkien kautta pätevä laaja-alainen erityisopettaja. Pidin työstäni yläkoulussa ja oppilaat yleensä pitivät minusta. Työyhteisökin oli OK. Jotenkin minulta kuitenkin puuttui kutsumus ja innostus opetustyöhön, joka ehkä korostui työyhteisössäni, jossa oli poikkeuksellisen paljon erinomaisia ja asiastaan innostuneita "opettajapersoonia". Opiskelin työn ohessa kasvatustieteitä ja olen ollut yliopistoissa töissä nyt pitkään vakinaisessa työsuhteessa. Tutkijan uranikin on ollut ihan onnistunut (tohtorius, dosentuurit, aktiivinen kansainvälinen tutkimus vieläkin), vaikka professuuri jää saamatta. Opetan pääasiassa aikuisia kasvatusalan ammattilaisia, todella mukavia opiskelijoita, noin 99,9 % porukasta. Jossakin vaiheessa koulutin myös opettajia, mutta niitä tehtäviä olen karttanut kovasti. Kun en itse kokenut itseäni opettajaksi, miten osaisin kertoa muille, miten pitää opettaa. Onneksi saan opettaa teoreettisempia sisältöjä. Tässä opetustyössä ja esim. tutkielmien ohjaajana saan jatkuvasti hyvää palautetta. Eläkeikään on vielä aikaa minimissään 5 tai maksimissaan 10 vuotta. Jos terveys sallii, jatkan työssä varmaan pitempäänkin kuin varhaisimpaan eläkeikään.

Yliopisto ei ole mikään onnela, alussa on pientä palkkaa, pätkätöitä ja epävarmuutta. Töiden saaminen edellyttää pätevyyden lisäksi sosiaalisia suhteita, liehittelyä, valtionhallinnon pyörteissä kahlaamista, silkkaa tuuria yms. hyvin ikävää. Työyhteisön ilmapiiri saattaa olla kilpailusta tulehtunut. Kannattaa myös harkita, mille alalle suuntautuu. Suunnittelin yliopistosta valmistuttuani jatko-opintoja luonnontieteissä. Onneksi suunnitelmat muuttuivat. Luonnontietessä, joista joskus valmistuin, on tohtoreita pilvin pimein ja taistelu töistä on veristä.

Onhan elämässä vaihtoehtoja. Eräs luokanopettajatuttuni perusti vuorotteluvapaansa aikana kahvilan. Tosin hän ei kai vielä ole uskaltanut jättää opettajan työtään ja siirtyä päätoimiseksi yrittäjäksi.

Itsekin olen opettaja. Opetan alakoulun puolella. Itse haaveilen ravintolan tai kahvilan perustamisesta. Opetustyö ei kiinnosta enää tippaakaan, ja sitä on tässä jo tullut 10v. tehtyä. Koen, että olen tullut tieni päähän sillä alalla, vaikka työkaverit ovat mukavia. Lapset vain ovat niin levottomia ja häiriköitä on paljon. Lisäksi monet vanhemmat ovat vaikeita. Luin jostain, että tee työtä, johon tunnet intohimoa. Olin alkuvaiheessa hyvinkin tarmoa täynnä, mutta tämän lukuvuoden loputtua kaipaan uutta elämääni, enkä jaksa opetustyöstä enää innostua.

Komppaan edellistä kirjoittajaa. Voi vain muuttaa yhden sanan etu osa "ala" --> "ylä" ja kaikki muuten ihan samat sanat.

Opetan yläkoulussa, haaveena olisi oma yritys, mutta mutta... Nykymaailmassa pitäisi olla valtava pääoma laitettavaksi yritykseen - kilpailu on kovaa ja sektorilla ja suuret ketjut jyrää pienet. Jääkin siis mitä ilmeisemminkin haaveeksi...

On totta, että opettajan työ on raskasta - eikä sitä ymmärrä ennen kuin sitä on tehnyt. Mielikuvat helposta leppoisasta karttakepin heiluttalusta ja kesälomasta on vain tosiaankin mielikuva.

Kesälomaa on jo kulunut muutama päivä, kevätjuhlista viisi aamua, edelleen olen kuin viulunkieli stressitasolta: en saa nukutuksi kunnolla, herään aikasin ja olen väsynyt. Tänä vuonna poikkeuksen stressaantunut, mutta samaa se on ollut aikaisempinakin vuosina. Vasta heinäkuussa alkanut helpottamaan loppuakohti. Valitettavasti heinäkuussa alkaa jos seuraavan vuoden työt, joten loppuloma meneekin muutama tunti päivässä töitä tehden, jotta seuraava vuosi olisi helpompi.

Olen ollut yksityisellä puolella töissä (ja valtiolla), näistä opettajan työ on kaikkein kuormittavin. Ihmeellistä kyllä, palkassa se ei näy. Suunnittelen itsekin alan vaihtoa takas yksityiselle. Vaihtoa jarruttaa vaan se, että kun kuitenkin haluaisi tehdä opetustyötä ja pitää siitä - mutta en tiedä, ehkä pitäisi tehdä /- -lista, joka selkiyttäisi ajatuksia.

Edelliset kommentoijat vaikuttavat melko nuorilta aikuisilta. Itse ehdin tehdä opetuspuolella vaativiakin suunnittelutehtäviä opetuksen ohessa. Työnantajavaihdoksen myötä ajauduin kuitenkin työyhteisöön, jossa asioita ja opettamista tärkeämpiä olivat omat asemat ja niiden puolustus. Tuossa paikassa ajauduin lopullisesti itselleni sopimattoman yksipuoliseen työnkuvaan. Silloinen esimies tokaisi joskus että "kateus vie kalatkin vedestä..." Hain tilanteeseen muutosta, jota ei tullut - ja sitten irtisanouduin. Tämän jälkeen olen ollut kaiketi jossain off-the-recordseissa "persona non grata", koska en työllisty enää kyseiselle sektorille. Olen verkostoitunut uudestaan suurella vaivalla, ainoa mikä jäi harmittamaan oli, että ylipäänsä panostin alalle.

Vanha ketju, uusi vuosi, toinen näkökulma.

Yhdeksäs vuosi yläkoulun matematiikan opettajana meneillään. Vihdoinkin keksin, mikä hommasta tekee raskasta. Eivät oppilaat, eivät vanhemmat eivätkä kollegat.
Syy oli omassa vaatimustasossa. Yritin liikaa.
Tajusin syksyn pimeimpänä aikana löysätä tahtia ja kas, taivas aukesi.
Muistin jossain koulutuksessa esitetyn kolmion. Kolmion yhdessä kulmassa lukee "OLEN AHKERA", toisessa "OLEN KUNNALLA TÖISSÄ" ja kolmannessa "OLEN ÄLYKÄS". Kolmio toimii siten, että vain kaksi kulmista pitää samanaikaisesti paikkansa :)

En uskalla vaihtaa alaa, kun on iso asuntolaina niskassa enkä tiedä yrittämisestä ja bisneksestä mitään.

Täällä uusi alan vaihtaja, vaikka se uusi ala puuttuukin. Nyt sairausloman loppuessa olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, etten enää niihin hommiin palaa. Harmi vain, että meni vuosia elämästä hukkaan väärän alavalinnan kanssa.