Hei,
Lopetin efexorin syönnin noin 2kuukautta sitten ja nyt elämäni on muuttunut helvetiksi.Elämässäni ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan minulla on kaikki hyvin ja mielestäni minun kuuluisi olla onnellinen.
Mutta noin viikon ajan elämäni on muuttunut kammottavaksi; olen uskomattoman huonolla tuulella ja aggressiivinen, päässäni pyörii paljon kuolemaan liittyviä teemoja ja näen semipsykoottisia unia. Keskittymiskykyni on kadonnut, eilen meinasin ajaa useamman kerran kolarin.
Avomieheni on peloissaan "uudesta"minästä ja hän lääkärin ominaisuudessa kehoittaa minua jatkamaan exeforin syöntiä.
Yli 10 vuotta lääkkeitä syönneenä en haluaisi pata takaisin. Positiivista tämän hetkisessä elämässäni on se, että en ole lainkaan enää väsynyt ja ruokahaluni on kadonnut. Muuten kyllä elämäni on kamalaa ja melkeinpä lähes sietämätöntä. Pelkään että onnistun pilaamaan esim. parisuhteeni tämän asian takia.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Lopetin efexorin syönnin noin 2kuukautta sitten ja nyt elämäni on muuttunut helvetiksi.Elämässäni ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan minulla on kaikki hyvin ja mielestäni minun kuuluisi olla onnellinen.
Mutta noin viikon ajan elämäni on muuttunut kammottavaksi; olen uskomattoman huonolla tuulella ja aggressiivinen, päässäni pyörii paljon kuolemaan liittyviä teemoja ja näen semipsykoottisia unia. Keskittymiskykyni on kadonnut, eilen meinasin ajaa useamman kerran kolarin.
Avomieheni on peloissaan "uudesta"minästä ja hän lääkärin ominaisuudessa kehoittaa minua jatkamaan exeforin syöntiä.
Yli 10 vuotta lääkkeitä syönneenä en haluaisi pata takaisin. Positiivista tämän hetkisessä elämässäni on se, että en ole lainkaan enää väsynyt ja ruokahaluni on kadonnut. Muuten kyllä elämäni on kamalaa ja melkeinpä lähes sietämätöntä. Pelkään että onnistun pilaamaan esim. parisuhteeni tämän asian takia.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole joutunut käyttämään kysseistä lääkettä, mutta kun luin tuon kirjoituksesi tuli mieleen, että jos sinulla on vieroitusoireita, voisitko saada jotain muuta lääkettä siihen, pitkä aika vaati veronsa joten laskeutuminenkin ottaa oman aikansa ennenkuin elimistö sopeutuu "uuteen" olotilaan. Entä jos pillerin pienentää jos se on mahdollista ja lopettaa vähitellen. Tuo on kyllä hankaa jos pitää syödä yli tarpeen. Jos avomiehesi on lääkäri niin siitä huolimatta voit kysyä toki muidenkin mielipidettä asiaan, pääasia on että sinä voit hyvin ja tunnet olosi hyväksi, etkä tarvitse painia ruokahalun etkä väsymyksen kanssa, kait sitä on lääkkeitä ilman noita juttuja mikäli tunnet että tarviset lääkkeellistä tukea vielä ainakin vieroitukseen.
Minulla oli kilpirauhasen tulehdus -90 ja paha, ja kyllä siinä usko meinasi mennä kun kortisonikuurin jälkeen aloin elämälle, kuurin pituutta en muista mutta lääkärit sanoi että tiedänkö edes miten sairas silloin olin ja ne oli yliopistollisen sairaalan tohtoreita, mutta selvisin siitä ja toivon että sinäkin saat hoidettua asiat mallilleen. Jospa joku täällä antaisi sinulle "oikean" vastauksen. Hyvää syksyn jatkoa.
Oliko kyse sivuoireista tai muusta vastaavasta? Joillain ihmisillä serotoniinitasot ovat pysyvä'sti liian alhaalla ja heidän on syötävä lääkkeitä koko elämänsä, koska ne arvot eivät itsekseen korjaudu. Voisit kokeilla jotain muuta mielalalääkettä?
...kevät mitä selittelyä... Tasot alempana ja loppuelämä pitää syödä. Mitä kaikkea muuta kakkaa lääkeyhtiöt saavatkaan meidät uskomaan?
Vielä viisikymmentä vuotta sitten ihmiset tekivät töitä lähes koko valveillaoloaikansa. Työ oli raskasta, ravinto riittämätöntä, eliolosuhteet huonot MUTTA ei tervittu pillereitä. Nyt maataan himassa yksin ja käperrytään itsesääliin että voi mua pientä. HALOO!! Tottakai eri ihmisillä on eri määriä hormoneja ja välittäjäaineita kehossa, entä jos lähdetäänkin ideasta ´että näillä mennään?´
Ja lopetettaisiin ikuinen narina ja lääkkeiden väärinkäyttö.
Hyvää alkavaa syksyä kaikille! =)