Olen 21-vuotias nainen ja seurustellut poikaystäväni kanssa 1,5 vuotta. Emme ole ihan lähiaikoina kiirehtimässä naimisiin, mutta asiasta on kuitenkin ollut puhetta. Mieheni haluaa ennen naimisiin menoa hyvän työn ja toimeentulon.
Varsinainen asia kuitenkin on se, että hän ei halua muuttaa avoliittoon ennen naimisiin menoa. Hän uskoo jumalaan ja on kristitty, mutta ei mitenkään käy kirkossa jatkuvasti tai tuputa muille uskoaan. Lisäksi hän tulee eri kulttuurista (afrikasta) kuin minä. Hän on kertonut, että hänen kulttuurissaan ei tunneta avoliittoa, eikä sitä hyväksytä. Jos mies ja nainen jotka ei ole naimisissa asuvat yhdessä, mies menettää kasvonsa suvun edessä, eikä kyseistä naista muut miehet enää mielellään huoli. Seksin harrastaminen ennen naimisiin menoa on ok, mutta sekin tehdään matalalla profiililla eikä siitä puhuta sukulaisille.
Öitä hän voi kuitenkin olla luonani ja minä hänen luonaan. Hänen kotimaassaan sekään ei kuitenkaan ole oikein sopivaa. Nainen myös esitellään vanhemmille vasta kun ollaan naimisiin menossa, "pelkkää" tyttöystävää harvemmin tuodaan näytille. Toisinsanoen hänen kulttuurissan ei esiinny avoliittoa, avioliitto on ainoa virallinen suhde.
Kyseinen asia on aiheuttanut ongelmia suhteessamme, koska en ole sitä ihan täysin ymmärtänyt aiemmin. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt asian, vaikka tulee kyllä mieleen, että naimisiinhan sitä olisi jossain vaiheessa mentävä, tuskin kukaan jaksaa vuosia asua erillään. Lisäksi aloin miettiä sitä, että avoliittohan on Suomessakin aika tuore "keksintö". Vielä silloin kun äitini/mummini oli nuori ei avoliittoa tunnettu ja parit menivät naimisiin ja muuttivat vasta sitten yhteen.
Mitä ajatuksia kyseinen asia teissä herättää? Tuntuuko oudolta ajatus muuttaa yhteen vasta naimisiin mentäessä? Ja mikä tärkeintä, onko muilla vastaanvanlaisia kokemuksia? Tiedän, että suomessakin on ihmisiä jotka asuvat erillään ennen naimisiin menoa, esim. uskonnollisista syistä.
Varsinainen asia kuitenkin on se, että hän ei halua muuttaa avoliittoon ennen naimisiin menoa. Hän uskoo jumalaan ja on kristitty, mutta ei mitenkään käy kirkossa jatkuvasti tai tuputa muille uskoaan. Lisäksi hän tulee eri kulttuurista (afrikasta) kuin minä. Hän on kertonut, että hänen kulttuurissaan ei tunneta avoliittoa, eikä sitä hyväksytä. Jos mies ja nainen jotka ei ole naimisissa asuvat yhdessä, mies menettää kasvonsa suvun edessä, eikä kyseistä naista muut miehet enää mielellään huoli. Seksin harrastaminen ennen naimisiin menoa on ok, mutta sekin tehdään matalalla profiililla eikä siitä puhuta sukulaisille.
Öitä hän voi kuitenkin olla luonani ja minä hänen luonaan. Hänen kotimaassaan sekään ei kuitenkaan ole oikein sopivaa. Nainen myös esitellään vanhemmille vasta kun ollaan naimisiin menossa, "pelkkää" tyttöystävää harvemmin tuodaan näytille. Toisinsanoen hänen kulttuurissan ei esiinny avoliittoa, avioliitto on ainoa virallinen suhde.
Kyseinen asia on aiheuttanut ongelmia suhteessamme, koska en ole sitä ihan täysin ymmärtänyt aiemmin. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt asian, vaikka tulee kyllä mieleen, että naimisiinhan sitä olisi jossain vaiheessa mentävä, tuskin kukaan jaksaa vuosia asua erillään. Lisäksi aloin miettiä sitä, että avoliittohan on Suomessakin aika tuore "keksintö". Vielä silloin kun äitini/mummini oli nuori ei avoliittoa tunnettu ja parit menivät naimisiin ja muuttivat vasta sitten yhteen.
Mitä ajatuksia kyseinen asia teissä herättää? Tuntuuko oudolta ajatus muuttaa yhteen vasta naimisiin mentäessä? Ja mikä tärkeintä, onko muilla vastaanvanlaisia kokemuksia? Tiedän, että suomessakin on ihmisiä jotka asuvat erillään ennen naimisiin menoa, esim. uskonnollisista syistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse en varmaan uskaltaisi naimisiin mennä ennen kuin olisin asunut kyseisen ihmisen kanssa yhdessä ja oppinut tuntemaan hänen tapojaan. Minä ainakin ajattelen avioliittoa sillä tavalla, että se oikeasti on sitoutumista siihen toiseen ihmiseen ja kaikkensa pitää tehdä suhteen eteen. Mutta avioliitto minun kohdallani todella edellyttää sen toisen puoliskon tuntemista kaikella tavalla, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua, että taisinpa mennä väärän ihmisen kanssa naimisiin.
ettei asu yhdessä ennen avioliittoa, on se, että sitä ottaa aikamoisen riskin. On täysin mahdollista, että muuten hyvin sujunut suhde muuttuu aivan kamalaksi yhdessä asuessa. Ja sitä on vaikea ennustaa etukäteen.
Mutta saahan avioliitostakin eron. Jos mies ei avoliittoon kerta kaikkiaan suostu ja hän on kuitenkin sinusta riskin ottamisen arvoinen, niin menkää sitten naimisiin vaan.
Koska olen kait huomattavasti tänne kirjoittavia vanhempi ja maailmaa paljon nähnyt, sanon muutaman asian viestistäsi.
Tutustupa oikein tarkasti poikaystäväsi kotimaan kulttuuriin ja naisen asemaan siinä kulttuurissa. Poika on nähtävästi hyvin sitoutunut oman kulttuurinsa tapaan elää. Onko poikaystävä muuten suomalainen? Syntynyt täällä, käynyt täällä koulunsa? Vanhako hän on?
Tunnetko jo suvun - asuuko Suomessa?
Vaikeita asioita kaiken muun vaikeuden lisäksi ovat: Mistä maasta sulhasmies on? Mikä uskonto? Onko hänellä ensimmäinen avioliitto (varmasti)?
Missä maassa asutte naimisiin mentyänne?
Onko miehellä täällä työpaikka ja siis ammatti?
Kun tod.näk. syntyy lapsia, tietänet, että mies useimmiten määrää lastenkasvatuksen ja koulutuksen yms. Avioeron sattuessa et yleensä saa lapsia - siis käytännössä.
Ja onhan sinulla hyvä peruskoulutus ja mieluiten ainakin tulossa ammatti? Oletko koskaan asunut ulkomailla?
Riskin otat. Mutta kukin tavallaan. Ainakin sinua on varoitettu. Mitä omat vanhempasi sanovat? Tarvitset hyvät verkostot omaan sukuusi.
klo 20.23 on tosi hyvä! Eli kannattaa miettiä tarkoin kaikkia asioita ja kulttuuriin liittyviä mahdollisia ongelmia.
Mutta sinänsä tuo nykyinen ajattelu avoliiton ehdottomasta tärkeydestä on todella uusi! Muutamia vuosikymmeniä sitten sellaisia pariskuntia sanottiin "susipareiksi" eikä sitä juuri hyväksytty.
Itsekin olen mennyt naimisiin jopa ilman mitään esiaviollisia suhteita ja yli kolmekymmentä vuotta on tätä matkaa yhdessä taivallettu. Ei avoliitto ole mikään tae suhteen onnistumisesta, olen sen nähnyt lasteni kohdalla omin silmin!
Tänä päivänäkin kuten sanoit sangen monet solmivat avioliiton ilman avoliittoa. Siihen on kyllä kristityllä ihmisellä aivan selvät perustelut löydettävissä Raamatusta. Siellä ei mitään esiavioliittoa tunneta!
silloin oltiin naimisissa, kun mies otti neidon luoksensa ja makasi tämän. Siinä se. Ns. avoliitot ovat oikeasti Raamatun mukaisia avioliittoja.
Viittaan siis tähän:
>>Tänä päivänäkin kuten sanoit sangen monet solmivat avioliiton ilman avoliittoa. Siihen on kyllä kristityllä ihmisellä aivan selvät perustelut löydettävissä Raamatusta. Siellä ei mitään esiavioliittoa tunneta! >>
Ap:lle haluaisin sanoa, että etkö huomaa sulhosi kaksinaismoralistista "kulttuuria": voidaan kyllä naiskennella, mutta matalalla profiililla, ollaan niin kuin ei oltaiskaan... Ainakin meikäläisittäin ollaan reilusti ja rehdisti sukupuolisuhteessa, vaikkei yhdessä asuttaisikaan. Tuo miehesi (kulttuurin) harrastama siveellisyysmuotojen vaaliminen on salailevaa ja tekopyhää. Otapa tämä asia puheeksi!
Olet niin nuori, että tuommoinen kollektiivikulttuurista kotoisin oleva mies vie sinua kuin pässiä narussa.
Toisesta kulttuurista olevaan avioituminen on aika uskaliasta ainakin, jos ei ole selvittänyt kaikkia klo 20.23 viestin asioita. Voi olla, ettei edes tule mieleen kaikkia niitä mahdollisia ongelmia, joita voi tulla kun kaksi erilaista kulttuuria kohtaavat.Ja sitten jos teitä on myöhemmin useampia.
Järjellä ajatellen koeavioliitot vaikuttavat viisailta ratkaisuilta, mutta minusta on kyse siitä, mitä itse uskoo avioliitosta. Haluatko sinä pitää Raamattua ohjenuorana vai mikä on se syy, miksi miehesi haluaa suoraan avioon? Sekin kannattaa selvittää. Vaikka itse olisit avoliiton kannalla, voisi olla hyvä paneutua avo- ja avioliiton eroihin oikein juurta jaksaen. Ja nimen omaan Raamatun ohjeistukset voisi olla hyvä selvittää - et siinä ainakaan mitään menetä.
pidä itsesi SUOMALAISENA naisena!
Ja taidankin edustaa vanhempaa sukupolvea täällä nettikirjoittelussa, sensijaa rotuennnakkoluuloja minulla ei ole, niinkuin edellissillä viestijöillä tuntuu olevan.
Jos mies on hyvä, ja oikeamielinen, kunnioita hänen toiveitaan. Tiedät sen sydämessäsi, kukaan muu ei voi tätä asiaa puolestasi päättää. Siinä että tutustuu toisen kulttuuriin ei ole hävettävää, ja se on sivistykseksi. Muista, että olette pioneereja kuitenkin tässä ajassa, ja sen muuttuneessa suhtautumisessa monikulttuuriliittoihin.
Ei muuta kuin paljon onnea taipaleellenne, ja eläkää ihmisiksi ja olkaa kärsivällisiä toisianne kohtaan.
kunnolla sitä naimisiin menemistäsi.
Taitavat kulttuurierot olla liian suuret,jotta liitto onnistuisi.
Minä en menisi kyllä afrikkalaisen kanssa vihille vaikka olen maailmaa runsaasti nähnytkin tähän 60. vuoden ikään mennessäkin.
huolisikaan, he kun tapaavat naida hedelmällisellä iällä olevia, eikä tuollaisia ruttunaama kurttuja.
Kyllä kannattaa asua yhdessä ennen naimisiinmenoa, että ei sitten tule mitään yllätyksiä yhdessäelosta. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Tervetuloa nykyaikaan.
Eikä suinkaan ole tehnyt kantajiaan onnellisiksi.
Itselleni on ainakin ollut aina ihan selvä asia, että yhdessä asutaan vasta kun on menty naimisiin. Susipareja katson vähän kieroon. Minusta se on outoa, että asutaan yhdessä vaikkei olla naimisissa.
Mutta loppujen lopuksi, ei se yhteisasuminen vaadi sen kummempaa kokeilua ennen naimisiinmenoa. Yhdessä asuminen on ihan luonnollista. Itse nyt naimisiinmennessä on mukavaa ja jännääkin, kun tietää joutuvansa opettelemaan ja sovittelemaan tarkemmin, että miten kotona pelataan yhteen. Toiseen tutustuminenhan on luonnistunut ihan ilman yhteisasumista muutamin yökyläilyin ja keskusteluin - myös yhteisasumisesta keskustelemalla.
Me muutimme yhteen vasta avioliitossa. Nyt ollaan vuosi oltu aviossa ja kyllä on välillä hermoja kiristelty- puolin ja toisin. Mutta, on se ihanaa rakentaa sitä meidän juttua, kun tietää että yhdessä tullaan olemaan aina.
Me keskustelimme paljon ennen avioliittoa kummanki tavoista ja kasvatuksesta. Eroja löytyi paljon mutta olemme löytäneet sen meidän oman jutun.
Neuvoni siis on, että keskustelkaa ja ota selvää miehen kulttuurista. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä.
Ei siitä ole kauan, kun avoliitot olivat paheksuttuja, eikä niitä harrastettu. Eikä yhteensopivuutta vuosiksi eteenpäin pysty ennustamaan kuitenkaan, en pitäisi avoliittoa tärkeänä tai tarpeellisena. Mutta pitkä kihlausaika ei välttämättä ole hyvä. Miksi miehesi pitäisi ensin hankkia työ ja toimeentulo? Mennäänhän suomessa naimisiin opiskelijoina ja työttöminä myös, ja toimeentuloa hankitaan YHDESSÄ.
Olisin enemmän huolissani siitä, onko miesystäväsi kovin määräilevä ja hallitseva suhteessanne. Toimitteko kaikessa sen mukaan, miten hän haluaa ja mikä sopii hänen kulttuuriinsa. Toimitteko myös sen mukaan, mikä on suomalaisen kulttuurin mukaista, siis sinun tapojesi mukaisesti? Afrikassahan mies on vahvasti perheen pää, ja naisen asema paljon alistetumpi kuin täällä. Oletko valmis mukautumaan? Keskustelkaa näistä, mieti tätä puolta, ennen kuin sitoudut. Ja vielä: kysypä mikä on hänen suhtautumisensa lasten lukumäärään perheessä, tämä siksi että tuntemassani monikulttuuriperheessä suomalainen vaimo on joutunut synnyttämään joka vuosi...