Nyt se sitten tapahtui vajaan yhdeksän vuoden jälkeen avovaimo kerää kimpsut ja kampsut ja 3 lasta ja lähtee omille teilleen.No ei voi syyttää kuin itseään kun ei tehnyt suhteen eteen tarpeeksi,mutta millä tästä ahdistavasta olosta toipuu,tuntuu kuin rinnan ympärillä vanne kiristyy ja millään ei ole enää mitään väliä...olen joskus kuullut anteeksi antamisesta...
Tuskaa
patse10
3846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli niin paljo parempaa, ettei papin puheille voinu mennä?
Sama tuska se riipoo sydäntä kuitenkin.
Mulla sama tilanne taas kohdalla, kolmannen kerran elämässä. Nyt kesti suhde 10 v., eikä tunteet ole loppuneet, mutta kun kumpikin haluaa asua eri paikassa, niin ei se enää toiminut. Vanhan kokemukseni perusteella asiasta kannattaa puhua ja jauhaa niin paljon kun voi, ja yrittää repiä itsensä tekemään kaikkea, ettei jää sängyn pohjalle liikaa murehtimaan. Siinä on vaarana kauhea masennus. Niin että koita ottaa se asenne, että minuahan tämä paska ei muserra, ja tulevaisuudessa on asiat paremmin. Jonkin ajan päästä huomaat, että voit tuntea taas positiivisiakin tunteita ainakin hetkellisesti aluksi. Nyt sinun täytyykin vihata, jotta pääset irti suhteesta, mutta anna sen vihan tulla ulos, äläkä jää yksin hautomaan.
Hakeudu kriisiterapiaan ja/tai eroseminaariin, siellä voit turvallisessa ympäristössä läpikäydä surusi ym. ja saada työkalut uudelleen eheytymiseen. Lisätietoja vaikkapa www.fisher.fi