parisuhteessanne?
minusta tuntuu, että mies on enemmän se, joka joutuu tekemään niitä myönnytyksiä parisuhteessamme, mutta kyllä minäkin olen joutunut joissakin asioissa joustamaan, esimerkiksi mies ei tykkää hirveästi halailla tai pusutella julkisilla paikoilla.
minä taas olen tehnyt miehestä täsmällisemmän, eikä hän enää puhu puhelimessa tuntikaupalla jos minä olen lähettyvillä.
tupakoinnin hän joutuu nyt muutenkin lopettamaan, kun ramadan alkaa. on ramadanista siis jotain hyötyä parisuhteemme kannalta.
:=)
minusta tuntuu, että mies on enemmän se, joka joutuu tekemään niitä myönnytyksiä parisuhteessamme, mutta kyllä minäkin olen joutunut joissakin asioissa joustamaan, esimerkiksi mies ei tykkää hirveästi halailla tai pusutella julkisilla paikoilla.
minä taas olen tehnyt miehestä täsmällisemmän, eikä hän enää puhu puhelimessa tuntikaupalla jos minä olen lähettyvillä.
tupakoinnin hän joutuu nyt muutenkin lopettamaan, kun ramadan alkaa. on ramadanista siis jotain hyötyä parisuhteemme kannalta.
:=)
Vastaukset 6
Vanhimmat
voimakastahtoisena ja määrätietoisena naisena aika usein saan tahtoni läpi, mutta toki tiedän että avioliitossa molempien on myönnytyksiä tehtävä, ja pikkuhiljaa opettelen sitä lisää..
tuosta julkisilla paikoilla halailuista ja muista hellyydensoituksista sen verran, että minunkin mielestäni ne eivät ole tarkoitettu muiden silmille, vaan ne ovat meidän kahden yhteisiä hetkiä. Toki mies aina pitää kädestä tai käsivartta ympärilläni kun kävelemme ulkona, eikä pienessä poskipusussa mitään ongelmaa ole.
Minä saan tahtoni läpi kaikessa tärkeässä yleensä. Suurin myönnytys, jonka mies on minulle joutunut tekemään, on tämä asuinmaa. Nykyisin mies asuu täällä taas ihan mielellään, kun voi tehdä töitä. Ramadan on kieltämättä hyvä juttu, luultavasti tällä kertaa miehen tupakanpoltto loppuu kokonaan.
kyllä useimmiten. jos haluan ylimääräistä rahaa saan sitä, jos haluan mennä ulos ja olla yötä kavereiden luona harvoin mies ryhtyy poikki teloin. Mieskin saa mennä miten mielii mutta eipä sitä huvita töiden jälkeen muu kuin television katsominen ja napostelu.
Perheen yli ei tietysti voi ajaa eli mies puhuu puhelimessa/skypessä vähintään sen kaksi tuntia motkotinpa minä tai en.
Mies lopetti tupakanpolton silloin kun aloimme seurustella ja menimme naimisiin mutta nyt se on taas aloittamassa.
Minunkaan mies ei halaile eikä pusuttele julkisesti joten olen tottunut siihen että tunteita ei juuri näytetä.
Yleensä kyllä molemmat tehdän mitä lystätään sen kummemmin kyselemättä toisiltamme (ainakaan jos ei olla yötä poissa kotoa, pitäähän sitä jotain ilmoittaa).
Kyllä oikeastaan saan ihan liikaakin tahtoni läpi. Mies on lisäksi hyvä ajatustenlukija... Ennen olin mielestäni "hyvä jätkä" naiseksi, mutta loputon hemmottelu miehen taholta on saanut minusta vuosien mittaan aikaan lähinnä kiukuttelevan prinsessan...
Löytyykö palstalta saman kokeneita ja miten olette onnistuneet ottamaan itseänne niskasta kiinni palauttaaksenne suhteeseenne jonkinlaisen tasa-arvon?
Mies jaksaa hokea aina sitä samaa "pääasia että vaimo on onnellinen". Miten saada hänet ymmärtämään, että vaimoa ilahduttaa myös se, että saa osaltaan hemmotella aviomiestään?
toi on kumma piirre...se hiukan äryttää mua toisaalta. Koska en halua että mies sanoo aina...kuten sinä haluat, sinä päätät...joskus mietin onko todella niin ettei miehellä ole mitä¨sn kokemusts parisuhteesta aiemmin. Mitä muuten Marokossa tehdään ramadan aiksan?
koskaan saada tahtoani läpi. Mies kun ei minulta oikein mitään kiellä - myöntäminen tulee jo ennenkuin ehdin mitään vaatia. Mies luottaa arvostelukykyyni, eikä koskaan ole kieltänyt minulta esimerkiksi mitään menoja (paitsi jos meille molemmille sattuu samalla päivälle yhtä tärkeä meno, niin minä yleensä myönnyn ensimmäisenä siirtämään menon toiselle päivälle ja jäämään tytön kanssa kotiin). Mies myös kiltisti lähtee hoitamaan hommaa, jos minä jotain sanon/käsken/vihjaisen/ehdotan. Jos vaikka mainitsen, että autossa kolisee joku, niin hän on konepellin alla seuraavan illan, vaikkei itse olisi mitään kolinaa kuullutkaan. :oD
Tupakointi on miehen kohdalla sellainen juttu, jossa en ole saanut tahtoani läpi. Mies ei lopeta käskystä ja suorastaan ärsyyntyy sanomisesta, mutta hän on oma-alotteisesti luvannut lopettaa 30-vuotispäivänään (joka koittaa n. ½v päästä). Katsotaan pitääkö lupaus.