vituttaa oikeen kun oon tällänen rasvapallo, painan 101kiloa ja oon vaan 164cm pitkä. En saa itseäni niskasta kiinni, aina kun aloitan laihiksen niin jaksan sitä ehkä kolme päivää ja sitten en enää kestä, ja ratkean.
Aina tulee telkkarista joku leffa mikä vaatii karkkia ja sipsejä seuraksi, tai sitten mennään ulos syömään kavereiden kanssa, ja mun on tietty pakko ottaa se kaikista rasvasin vaihtoehto plus sitten vielä jälkkärit siihen päälle, kun kerran ulos mennään syömään niin pakkohan sitä on syödä sitten jotain tollasta.
Liikuntaa en jaksa harrastaa, menen joka paikkaan autolla, kun se on niin helppoo ja nopeaa. Joskus oon yrittänyt käydä jossain salilla mut silloinkaa se ei vaikuttanut mun painoon mitenkään, niin meni vähän motivaatio.
Mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja näyttää ihan makkaralta nakin kuoressa, en löydä sopivia vaatteita mistaa, paitsi jostai halpa-hallista kokoo xxxl, ihan turha mennä mihinkää vero modaan tai henkka maukalle, mikään ei mahdu sieltä päälle.
En ymmärrä itseäni, syön vaikka ei olis nälkä ja kohta painan varmaan 120 kiloa jos en lopeta tätä mässäilyä. Mut kun ruoka on niin hyvää ja ihana miehen kanssa tehdä kotona oikeen kunnon ruuat ja herkutella koti sohvalla ja katsoo telkkaa.
Mä oon niin läski et, en kestä itseeni...mut silti en voi asialle mitään.
Aina tulee telkkarista joku leffa mikä vaatii karkkia ja sipsejä seuraksi, tai sitten mennään ulos syömään kavereiden kanssa, ja mun on tietty pakko ottaa se kaikista rasvasin vaihtoehto plus sitten vielä jälkkärit siihen päälle, kun kerran ulos mennään syömään niin pakkohan sitä on syödä sitten jotain tollasta.
Liikuntaa en jaksa harrastaa, menen joka paikkaan autolla, kun se on niin helppoo ja nopeaa. Joskus oon yrittänyt käydä jossain salilla mut silloinkaa se ei vaikuttanut mun painoon mitenkään, niin meni vähän motivaatio.
Mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja näyttää ihan makkaralta nakin kuoressa, en löydä sopivia vaatteita mistaa, paitsi jostai halpa-hallista kokoo xxxl, ihan turha mennä mihinkää vero modaan tai henkka maukalle, mikään ei mahdu sieltä päälle.
En ymmärrä itseäni, syön vaikka ei olis nälkä ja kohta painan varmaan 120 kiloa jos en lopeta tätä mässäilyä. Mut kun ruoka on niin hyvää ja ihana miehen kanssa tehdä kotona oikeen kunnon ruuat ja herkutella koti sohvalla ja katsoo telkkaa.
Mä oon niin läski et, en kestä itseeni...mut silti en voi asialle mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moips!
Huomasin tuossa että ollaan ( tai minä olin!! ) miltei samankokoisia, minä vaan lyhyempi! Mutta tuli vaan mieleen kun lukaisin että se lähtee ihan itsestä kiinni se laihdutus. Jos alkaa laihduttamaan niin ei pidä ottaa niitä viimeisiä kertoja jolloin syödään rasvasta ruokaa ennen kuin aletaan laihikselle tai vastaavaa, ite juuri niitten kanssa repsahdellut uudestaan ja uudestaan kun ajattelin et "nyt viimenen kerta" :)
Kun todella haluat ruveta laihduttamaan niin muista kertoa miehellesi että aloitat ja ettei enää yhteisiä mässäysiltoja ole. vaihdatte ne sipsit ja karkit porkkanoihin ja vihanneksiin. Vaatii tietenkin totuttelua, ei se helppo ole päiviin viikkoihin tai jopa kuukausiin. Esim itelläni teki juuri tänään mieli pitsaa että meinasin huutaa :( Mutta se on vaan pidettävä pää kovalla, menin tiskaamaan ja siivoamaan taloa kunnes kello oli sen verran ettei mikään paikka ollut auki. Nyt ei enään onneksi tee mieli :)
Hassua on siinä että kun on ollut terveemmällä ruokavaliolla (itse olen osanutraaja) niin noitte makeitte himo on laskenu tosi selvästi ja muutenkin roskaruuan. Joskus tekee mieli ihme ja kyllä pitsaa mut yleisemmät mielihalut iskee sitten kalaan tai muuhun ruokaan mikä on vielä terveellistä!
Eli ei muuta ku ne ruuat vaihtoon ja yrität pysyä yhden kuukauden ilman repsahtamatta. Voin luvata että alkaa helpottamaan kunhan oikeanlainen ruokavalio ja jotain pientä liikuntaa mukaan :) Vaikka kotona 10min tehojumppaa/päivä ja sitten siitä lisää.
Laihtumaan kun ei kukaan pysty ilman että asialle tekee jotain :( Mutta tsemppiä, minäkin oon jo laihduttanut -4kg ja tippuu vaan, niin varmasti sinäkin pystyt!! Ja tästä ei ole edes kuukautta kun tilasin itselleni KAKSI pitsaa ja söin ne kerralla, sellanen ahmija olin, mutta onneksi ei enää!
Mitään yleispätevää vinkkiä on vaikea antaa, mutta muutama tuntemani henkilö jonka syömiset olivat hieman samalla mallilla onnistui järkevöittämään ruokavaliotaan seuraamalla syömisiään kalorilaskurilla.
Alun kankeuden jälkeen käyttö on todella helppoa, eikä siihen vuorokaudesta mene montaa minuuttia.
Usealla ihmisellä jo syömisten seuranta vaikuttaa siten, että alkaa puolitiedottomasti jättämään pois kaikkein karseimpia kaloripommeja. Salilla käyntiin tulee uutta motivaatiota, kun sitten saa syödä enemmän.
Yleisellä tasolla jos painottaisit kuitu- ja proteiinipitoisiin safkoihin, ei niin helposti iskisi nälkä eikä mieliteot.
Kotona kokaten on helppoa säätää hieman ruoka-aineita parempaan suuntaan ilman että herkullisuudesta joutuu karsimaan yhtään.
että mitä teet elämässäsi muuten? Miksi kaipaat niin paljon tuota lohturuokaa? Miksi leffa vaatii sipsejä, miksi ravintolan menyy pakottaa tilaamaan rasvaisinta ruokaa?
Huomaa mitä verbimuotoja käytit: et ole syömisestäsi päättävä henkilö, itsenäinen subjekti.
Jos kyseessä ei ole mikään psykologinen juttu, niin sitten puhutaan vaan elämäntavasta.
Jos et pyrkisikään ensin puuttumaan syömiseen, vaan keksisit elämääsi muuta tekemistä, muuttaisit elämäntapaasi, jossa tuo mässyttely on osana? Olisiko olemassa jokin mukava harrastus, joka saisi sinut sieltä sohvanpohjalta karkkipussien seasta pois?
JOs se olis liikunnallinen harrstus (vesijumppa, vesijuoksu olis sun painolla hyvät) siä parempi.
Sitten kun ymmärrät syntyjä syviä ja pääset ulos liikkeelle ja saat uutta sisältöä elämääsi (ei mahasi sisään), sitten voi alkaa syömisremppakin onnistua paremmin.
Ja ehkä olet jossain sokerikoukussa tai nopeiden hiilihudraattien uhri. Älä kerro itsellesi että rupeat laihduttamaan vaan muuta vähän ruokavaliota Kallopalan ohjeiden mukaan, lisää proteiinia ja kuitua.