Mielipiteitä kaivataan

vielä paljon ole...

ikäistä seuraa. Itse katsellut vanhempieni 18v ikäeroa ja nyt isän vanhetessa äiti joutuu hoitamaan isän lisäksi oman työnsä ja talon yms. En ikinä ottaisi paljon vanhempaa miestä. Korkeintaan 5 vuotta vanhemman. Nuoremman voisin ottaa, naiset elävät yleensäkin terveempänä pidempään. Kuitenkin max 7 vuotta nuoremman kanssa olen seurustellut.
Mietihän nyt vielä. Varmasti tuossa iässä mies tuntuu ihanalta ja kypsemmältä kuin ikäisesi, mutta mies vanhenee nopeasti. Kun olet parhaassa iässäsi mies on jo vanhus.

Tärkeintä on tietysti, ketkä sopii yhteen ja millaista yhteiselo on, ja ikä ei siinä ratkaise. Ikäero vaikuttaa kuitenkin niin, että samanikäisillä on enemmän yhteisiä kiinnostuksen kohteita, samanlaisia kokemuksia ja suhteesta tulee helpommin tasa-arvoinen. Olen ehtinyt nähdä monia pareja, joissa vanhempi osapuoli (mies tai nainen) ottaa nuorempaan holhoavan asenteen ja se ei ole hyvä. Eri ikäisillä on helposti holhoussuhde, kun taas samanikäisten suhde on lähempänä kumppanuutta. Myöhemmin holhoussuhde kääntyy toisinpäin, kun nuorekas viisikymppinen joutuu huoltamaan jo ikääntyvää puolisoaan. Varsinkin seksipuolessa voi tulla eteen hankalaa eritahtisuutta.

Tyttären äitinä olen sitä mieltä, että minun asiani ei ole arvioida puolison sopivuutta, vaan hänen on se itse tehtävä. Voin esittää kysymyksiä pohdittavaksi, mutta toisen tunteiden syvyyttä en voi tietää, ja jos he ovat päätöksessään onnellisia niin silloin minäkin olen

ikäero ehdottomasti!
Vaikkei se nyt tunnu se ikäero niin kun ikää tulee lisää tai toinen sairastuu niin silloin sen ikäeron sitten huomaa.

Meillä oli 9,5 v mies minua vanhempi ja kun hän sairastui niin silloin sen ikäeron huomasi totaalisesti eikä hän kuollessaankaan ollut kuin 47-vuotias.

ikäeroa on 13vuotta ja yhteiseloa takana 26vuotta.Olin tavatessamme 16v. ja mieheni 29v.JA voin oma kohtaisesti sanoa etten ole katunut,tietysti tyyntä ja myrskyä on ollut,mutta niinhän on joka suhteissa.Suku oli alkuun kovasti vastaan,mutta rakkaus voitti,naimisiin menimme minun ollessa 21v.Sen jälkeen on vain anoppi ollut liittoamme vastaan,mutta mitä yhdestä anopista jos mies on mitä ihanin.Jokainen suhde on erilainen;toisen suhde onnistuu,toisen ei,kokeilla aina kannattaa rohkeasti.Minä arvostin silloin alkuun miehessäni sitä,että hän piti minua "naisena",ei sänkykaverina.Hän halusi muutakin kuin seksiä jota ikäiseni pojat silloin vonkuivat.