Seurustelua on reilu vuosi takana. Olemme olleet etäsuhteessa, nähneet viikonloppuisin. Nyt olen muuttamassa hänen kanssaan samaan kaupunkiin.
Alkuaikoina mies sanoi muutamaan otteeseen rakastavansa minua. Hän ei ole kova juttelemaan tunteistaan, joten olen antanut asian olla ja luottanut tekoihin.
No, nyt sitten kysyin häneltä pikkuhuppelissa että rakastaako minua (hän oli tukevammassa humalassa), vastasi, että ehkä. EHKÄ??!!!
Kuulemma ei voi rakastaa, eikä tuntea toista kunnolla ennen kuin asutaan yhdessä. Hänen mielestään vasta nyt kun aletaan asua yhdessä voidaan punnita, että rakastaako vai ei. Että miten arki alkaa sujua. Ihmettelen vain, miten hän sitten silloin alussa tiesi rakastavansa minua? Ilmeisesti hän sitten tarkoitti, että "olen rakastunut sinuun".
Exänsä kanssa muutti saman tien yhteen aikanaan, seurustelivat liki 10 vuotta, mutta mies ei kuulemma silti rakastanut tätä exäänsä. Hän on sanonut, että hänen on vaikea tuntea rakkautta. Vai onko niin, ettei mies vain tunnista omia tunteitaan (kiintymystä, yhteisiä arvoja, helppoa oloa toisen kanssa, halua jakaa elämä jne.) rakkaudentunteeksi?
Vaikka meillä ei ole noita tunnustuksia viljeltykään (minunkaan puoleltani), kuitenkin kaikesta, mitä hän tekee, olen kuvitellut näkeväni ja tietäväni, että hän rakastaa, katseista, eleistä, jne. Hän huomioi minua jatkuvasti ja jaksaa olla kärsivällinen, vaikka olen välillä vaikea. Siis yhä tänä aamunakin tuli spontaanisti suukottelemaan, kun aloin heräillä. Silittelee ja paijaa jatkuvasti. En mitenkään olisi osannut kuvitella, ettei hän rakastakaan minua. Suunnittelee esim. yhteistä joulua ja tulevia yhteisiä matkoja (häistä puhuttaessa alkaa tosin kiemurrella..). Voiko näitä teeskennellä?
Minun mielestäni toista voi rakastaa, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä. On tässä nyt ne toisen huonotkin puolet nähty.
Eli olenko nyt sitten vain joku kämppis? Onko tämä lopun alkua :(( ?
Alkuaikoina mies sanoi muutamaan otteeseen rakastavansa minua. Hän ei ole kova juttelemaan tunteistaan, joten olen antanut asian olla ja luottanut tekoihin.
No, nyt sitten kysyin häneltä pikkuhuppelissa että rakastaako minua (hän oli tukevammassa humalassa), vastasi, että ehkä. EHKÄ??!!!
Kuulemma ei voi rakastaa, eikä tuntea toista kunnolla ennen kuin asutaan yhdessä. Hänen mielestään vasta nyt kun aletaan asua yhdessä voidaan punnita, että rakastaako vai ei. Että miten arki alkaa sujua. Ihmettelen vain, miten hän sitten silloin alussa tiesi rakastavansa minua? Ilmeisesti hän sitten tarkoitti, että "olen rakastunut sinuun".
Exänsä kanssa muutti saman tien yhteen aikanaan, seurustelivat liki 10 vuotta, mutta mies ei kuulemma silti rakastanut tätä exäänsä. Hän on sanonut, että hänen on vaikea tuntea rakkautta. Vai onko niin, ettei mies vain tunnista omia tunteitaan (kiintymystä, yhteisiä arvoja, helppoa oloa toisen kanssa, halua jakaa elämä jne.) rakkaudentunteeksi?
Vaikka meillä ei ole noita tunnustuksia viljeltykään (minunkaan puoleltani), kuitenkin kaikesta, mitä hän tekee, olen kuvitellut näkeväni ja tietäväni, että hän rakastaa, katseista, eleistä, jne. Hän huomioi minua jatkuvasti ja jaksaa olla kärsivällinen, vaikka olen välillä vaikea. Siis yhä tänä aamunakin tuli spontaanisti suukottelemaan, kun aloin heräillä. Silittelee ja paijaa jatkuvasti. En mitenkään olisi osannut kuvitella, ettei hän rakastakaan minua. Suunnittelee esim. yhteistä joulua ja tulevia yhteisiä matkoja (häistä puhuttaessa alkaa tosin kiemurrella..). Voiko näitä teeskennellä?
Minun mielestäni toista voi rakastaa, vaikka ei asuttaisikaan yhdessä. On tässä nyt ne toisen huonotkin puolet nähty.
Eli olenko nyt sitten vain joku kämppis? Onko tämä lopun alkua :(( ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
viljellä sitä "mä rakastan sua" lausetta niin usein kun kaikki muut, esim. ite en käytä sitä kauheen aikasessa vaiheessa tapailua vaan sitten kun sanon sen niin se myös tarkoittaa sitä. Ite en ymmärrä sitä miten jotkut viljelee tota lausetta ihan tapailun alku vaiheissa, kai sillä sit saa helposti naisen antamaan kun tollasii meet sanomaa. :)
Ei se helppoa ole. Jotkut sanovat rakkaudeksi ihastumistakin, ja toiset tosiaan ovat sitä mieltäe ttä rakkaus syntyy vasta yhteen kasvaessa, pitkän suhteen varrella. Mitään yleispätevää tulkintaa sanasta "rakkaus" ei ole, jokaisella on siitä oma näkemyksensä. Ymmärrän miehen sanoman sillä tavalla että se rakastuminen on ohi, ja rakkaus kasvamassa. HUonosti hän asiansa ilmaiseen, myönnettäköön... mutta moniko mies osaa analysoida puolisolleen rakkaudentunteitaan?
Minusta on hyvä asia että mies ottaa rakkauden vakavasti, eikä sano ohimenevää tunnetta rakkaudeksi, vaan se on hänelle jotain pysyvämpää ja merkityksellisempää. Toisaalta, kännipuhe on kännipuhetta, eikä aina ilmaise kaikkein parhaiten sitä mitä todellisuudessa tarkoittaa.
***
Kirjoituksestasi päätellen sinä ylireagoit.
kaikki olisi muuten kunnossa, jos hän vain sanoisi tuon yhden taikalauseen:"Minä rakastan sinua"? Älä ole niin takertunut yhteen sanaan, jonka merkityskin vaihtelee ihmisestä toiseen.
Jos olet itse tarpeeksi herkkä, voit lukea hänen sielunsa katsomalla häntä syvästi silmiin. Jos löydät sieltä yhteydentunteen, niin sanoilla ei ole mitään merkitystä.
Voi olla että ei. Voi olla että hän pitää läheisyydestä, ja koska sanoi, että ei rakastanut exäänsä, vaikka oli hänen kanssaan 10 vuotta..läheisyyden kohteella ei taida olla suurempaa väliä. Onko hänen suustaan kuulunut koskaan esim. "ihanaa kun on JOKU vieressä" tai "ihanaa kun JOKU odottaa". Kuulostaa ex -mieheltäni; tykkäsi, paijasi ja silitti, mutta oli loppupeleissä sitoutumkiskammoinen, eikä osannut sanoa rakastaako vai ei.
"minusta on niin kivaa, kun olet siinä". Tämä tosin vastauksena siihen, että minä sanoin ensin "minusta on niin kiva olla täällä".
Mutta se katse? Tarvisko katella niin rakastuneen näkösenä, jos kaikki onkin suurta kusetusta.
Siinä vaiheessa, kun tuollaista täytyy alkaa miettimään ja kyselemään, olet kokenut suhteesi epävarmaksi. Kun tulkitset toisen katseita ja sanoja, kaikki ei ole hyvin. Kun miehesi on sanonut, että vasta yhdessä asumalla tietää, rakastaako vai ei, missä vaiheessa odotat saavasi siihen vastauksen. Kyllä yhteen muutetaan halusta asua yhdessä ja elää yhdessä, ei testaamaan sitä, sattuuko sitä nyt rakastamaan toista vai ei.
Miehesi ei jostain syystä osaa / uskalla heittäytyä suhteeseen täysillä. Katseitahan miehet tunnetusti osaavaat heittää, ja seuraavalla viikolla tilanne on toinen. Katseessa on varmasti kiitollisuutta siitä, että olet siinä ja varmasti hän pitää sinusta, mutta oletko hänelle SINÄ, vai JOKU? Luota omaan vaistoosi ja intuitioosi. Elä omaa elämääsi, toteuta omia toiveitasi. Jos miehesi rakastaa sua, hän pysyy rinnallasi. Huomaat kyllä, jos kaikki ei ole kohdallaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000037328857
Ei aivan samanlainen tilanne, mutta itse kyllä silti haistan paljon samaa omassa jutussasi ja tuossa.
Kehoittaisin sinua keskittymään siihen mitä mieheltä saat ja tunteisiin joita suoraan siitä kehittyy sen sijaan, että keskittyisit tunteisiin joita itse kehität sanoilla pelaamalla.
...rakastumista rakastamiseen. Rajallisen ajan kestävä rakastumisvaihe voi parhaimmillaan johtaa rakastamiseen, mutta se edellyttää tosiaan tuntemista ja aikaa. Rakastaminen ei ole voimakas tunne toisin kuin rakastuminen, joten sillä hänestä voi tuntua, että hän olisi kyvytön rakastamaan. Osaatko sinä itsekään varmaksi sanoa, että olisit edennyt rakastumisvaiheesta rakastamiseen?
Miehen tunteet tuskin ovat taantuneet, mutta rakastumisvaihe voi olla rauhoittunut. Jos niin on päässyt käymään, riittääkö hänen kiinnostuksensa yrittää viedä parisuhdetta eteenpäin?
http://www.juureton.fi/?sid=82