Hei,
olen opiskellut laulua noin vuoden, olen äänialaltani baritoni mutta en pääse tarkasti selville äänityypistäni. Verrattuna Thomas Hampsoniin tai muihin lyyrisiin baritoneihin ääneni on tummempi, muttei matalampi. Verdi-baritoneilla, esim. Sherrill Milnesillä, on taas minua hieman tummempi ja matalampi ääni. Mihin joukkoon mahdan kuulua?
olen opiskellut laulua noin vuoden, olen äänialaltani baritoni mutta en pääse tarkasti selville äänityypistäni. Verrattuna Thomas Hampsoniin tai muihin lyyrisiin baritoneihin ääneni on tummempi, muttei matalampi. Verdi-baritoneilla, esim. Sherrill Milnesillä, on taas minua hieman tummempi ja matalampi ääni. Mihin joukkoon mahdan kuulua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
1) 1 vuosi opiskelua -> älä vielä vaivaa päätäsi (vaikka kivahan se ois tietää, noin uteliaisuudesta)
2) luokittelun hoitaa luotettavammin joku ulkopuolinen, ammattilainen
3) luokittelu tapahtuu kuulemisen perusteella
4) fakki ei koskaan ole ihan lopullinen
toistaiseksi tavallista tummaäänisempi lyyrinen baritoni. Pysy lyyrisessä repertuaarissa ja laula lyyrisesti kunnes asiantuntijat alkavat valittaa tai ääni alkaa pyrkiä itsestään eri tavalla esille. Se voi syventyä tai nousta tai sitten ei. Jos muut eivät valita eikä ääni oireile pysyt luultavasti tummaäänisenä lyyrisenä (= munattomana) baritonina hautaan saakka.
Verdi-baritonilla väriä tärkeämpi kriteeri on riittävä luontainen massa, volyymi, venymiskyky ja teräs äänessä jotka tietysti osittain riippuu äänen "sijoittamisesta". Luonnostaan pehmeän äänen omistajan ei silti kannata Verdistä haaveilla. Huutamalla et myöskään itsestäsi Verdi-baritonia tee. Lähde ensin etsimään maksimaalista resonanssia (nassu soimaan) ja sitten odotat kärsivällisesti että massa kasvaa kun kaikki lukot saadaan auki eli luontaisten mahdollisuuksiesi puitteissa.
Jos taas opettaja yrittää saada sinusta ulos isompaa ääntä kuin luonnollisesti tulee (niin että ääni on aina käheä laulutunnin jälkeen) läppäse sitä opea naamaan.
Olet laulanut vielä hyvin vähän aikaa. Opettajasi ei tässä vaiheessa edes tulisi kertoa äänityyppiäsi. Sen voin sanoa, että oikeaa bassoa sinusta tuskin tulee.
Tällä hetkellä olet baritoni ja suosittelen laulamaan mielellään matalammalta kuin keskikorkea. Miesäänillä on tärkeää saada kroppa soimaan ensin. Äänestäsi myös tulee aluksi tummempi kropan löytyessä.
Hae sellaista ääntä, jolla voit unohtaa kurkun. Pelleile äänelläsi, laula ja harrasta mielikuvia mielellään parikymmentä minuuttia kerrallaan useita kertoja päivässä. Laulaminen on oivaltamista ja vie aikaa saada elämykset kroppaan. Kuuntele laulajia, mutta unohda äänityypit vielä joksikin aikaa.
Kiitos vastauksistanne! Olen itseasiassa musiikin ammattiopiskelija, en tosin laulajana.
Heräsi pari kysymystä:
-mitä tarkoittaa lyyrisesti laulaminen (varmaankin ei-dramaattisesti, mutta en aivan käsitä) ?
-opettajani ei olekaan kertonut äänityyppiäni, miksi niin ei saisi tehdä?
Puhut lyyrisestä baritonista avauksessasi joten varmaan aavistat myös mitä tarkoittaa lyyrisesti laulaminen. So. laula sellaisella volyymillä joka kohtuuhelposti tulee äläkä venyttele alussa liikoja. Älä myöskään laula pelkästään hiljaa hissukseen. Koskee myös äänialaa: Liikuta ääntäsi alussa koko sillä alueella jolla ääni pinnistämättä tulee. (Ei suinkaan välttämättä pelkästään matalalla keskialalla.) Äläkä missään nimessä yritä saada "koko" kroppaa resonoimaan: Varpaasi tai vatsasi, takapuolesi tai polvesi ym. nimittäin eivät koskaan ala resonoimaan. Kun olet auki ja vapaa, pään, rinnan ja selän luusto resonoi mukana itsestään. Tärkein myös miehellä on aina pää yksinkertaisesti siksi että ääni tulee ulos sitä kautta. Siihen kannattaa tutustua eka.
Opettajasi ei kerro äänityyppiäsi koska ei itsekään ole siitä vielä varma.
Lyyrisesti laulaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pyrit laulamaan mahdollisimman kauniisti ja linjakkaasti, mutta huutamatta. Eli laulamisen pitäisi tuntua helpolta ja vaivattomalta. Äläkä vaivaa päätäsi äänityypeillä vielä tässä vaiheessa. Tärkeintä on, että laulat sitä, mikä tuntuu hyvältä. Monesti on niin, että äänityypillesi sopivat kappaleet tuntuvat helpoilta, vaikkeivat ne vielä teknisen osaamisen puolesta olisikaan sinun laulettavissasi.
Juuri tähän myös perustuu tuo, ettei sitä äänityyppiä pitäisi alkaa miettiä liian varhaisessa vaiheessa. Se voi vielä muuttua moneenkin kertaan, kuhan tekniikkasi kehittyy. Teet vain itsellesi hallaa, jos luokittelet itsesi johonkin lokeroon ennen aikojaan. Minustakin yritettiin leipoa niin alttoa kuin koloratuurisopraanoa, kunnes viimein ääneni asettui tuonne korkean spintosopraanon tienoille. Ja siihen meni n. 6 vuotta, joista 2 vuotta ammattiopinnoissa.
Nauti harrastuksestasi, äläkä ota siitä turhia paineita.
mee kiireesti DTM:n hussiin. Siellä ne ottaa selvää sun äänihuulityypistä.
Joo! Mikä sun on?