kysymys:

jotka ovat ulkona, palelevan.

viittä vaille viisi ja ampaisen kotiin täältä homehtumasta!

olis niinku viittä vaille kuusi. tässä se nähdään mitä tällanen odottelu tekee aivoille ;/

pakko ois siivota tää kämppä

Pikkuperkeleiden kanssa perjantaista saakka tämä yksinäinen sunnuntai-iltapäivä on täydellistä hermolepoa. Sitten kun tekin alatte vituttaa nykäisen töpselin seinästä ja heitän jalat pöydälle lopullisesti ;-)

töistä, istahdin kaffelle ja avasin koneen. Mä henkilökohtaisesti olen aina viikonloput töissä, sunnuntait on parhaita työpäiviä :)enkä tarkoita sitä et ne on 100% päiviä vaan tykkään olla töissä sunnuntaisin.

En koe itseäni lainkaan yksinäiseksi, toisinaan suorastaan haaveilen siitä että saisin olla hetken yksin ;)Harvoinpa siihen on mahdollisuutta.

En roikkunut päivälä palstalla, vaan kävin kebabilla, torilla, istuin puistossa kahvilla ja kävin yhdessä kaupassakin aikaa tappamassa (en ostanut mitään).
Tunsin kieltämättä oloni aika yksinäiseksi, kun päivän aikana avasin suuni vain kahvia tilatessa.
Raitis ilma ja aurinko paransivat kyllä mielialaa, joten oli silti parempi lähteä liikkeelle kuin jumittaa koneella.
Olen tyytyväinen että huomenna pääsee taas töihin ja tapaamaan oikeita ihmisiä.

Tänään tosiaan ehkä olen hieman yksinäinen, mut en yksin juuri milloinkaan. Sillä onhan mulla kaverina mun oma akustinen kitara.

Joo itteasiassa tänään ois omiaan tyttöystävä jonka vieressä köllötellä ja olla tekemättä mitään. Mut tää yksinäisyys ajattelumalli heräs vasta ku treenailin noita biisejä seuraavaa trubaduurikeikkaa varten ja yllättäen sieltä löytyy sellasia romanttisia vetoja... Niiku joku Heaven tai akselin ja elinan häävalssi. Joten ainahan ne pistää miettimään että oisko jossain vaiheessa voinu tehdä asiat toisin.

täällä päiväsaikaan, vaan sahasin puita ja mehustin marjoja. Tietysti tein ruokaakin siinä välillä.
Heräsin tänään 5:20 ja nyt meen kohta nukkumaan kun väsyttää.