Onko se vain miesten ongelma vai esiintyykö sitä naisillakin, että kun erotaan niin sitä ei kyetä hyväksymään jos toinen on se jättäjä. Lukemattomat kerrat olen kuullut selityksiä; "erosimme yhteisestä päätöksestä.." ja höpölöpö, kyllä siinä aina on jompikumpi se aloitteellisempi ja toinen jättää. On minutkin joskus jätetty, eikä ole sen takia ollut tarvetta alkaa mustamaalata toista.
Ja vaikka miehet ei yleensä puhu p*skaa ihmisistä selän takana, olen huomannut että joittenkin pitää haukkua exänsä vain sen takia, että ovat exiä ja menneet jättämään kyseisen haukkujamiehen. Etenkin kun uusi naisystävä astuu kuviohin niin exästä tulee iso paha exä. Sitä on kuullut itsestään eron jälkeen jänniä juttuja, kuten että eron syy onkin kuulemma ollut minun pettämiseni (asia ollut pikemminkin päinvastoin) ja pahimmilleen tilanteen voi vetää, jos on yhteinen lapsi. Luulisi, että toinen kykenisi käyttäytymään aikuismaisesti edes silloin mutta yhä kärsin jo reilun vuoden kestäneestä piinasta kun jätin esikoiseni isän.. ei riitä enää että mustamaalaa minut lähipiirilleen, asiat kun voi viedä viranomaisillekin lastensuojeluilmoituksia ja oikeuden haasteita myöten.
Mikä logiikka??
Ja vaikka miehet ei yleensä puhu p*skaa ihmisistä selän takana, olen huomannut että joittenkin pitää haukkua exänsä vain sen takia, että ovat exiä ja menneet jättämään kyseisen haukkujamiehen. Etenkin kun uusi naisystävä astuu kuviohin niin exästä tulee iso paha exä. Sitä on kuullut itsestään eron jälkeen jänniä juttuja, kuten että eron syy onkin kuulemma ollut minun pettämiseni (asia ollut pikemminkin päinvastoin) ja pahimmilleen tilanteen voi vetää, jos on yhteinen lapsi. Luulisi, että toinen kykenisi käyttäytymään aikuismaisesti edes silloin mutta yhä kärsin jo reilun vuoden kestäneestä piinasta kun jätin esikoiseni isän.. ei riitä enää että mustamaalaa minut lähipiirilleen, asiat kun voi viedä viranomaisillekin lastensuojeluilmoituksia ja oikeuden haasteita myöten.
Mikä logiikka??
Vastaukset 7
Vanhimmat
koskaan jätetty ja kyllä ne kaikki erot on mun mielestä olleet yhteisiä päätöksiä. Se ei oo oleellista, kumpi sen eka sanoo äänen, jos kerran kumpikin sitä eroa mielessään ajattelee. Mä ainakin sanon sen mielummin ku odotan et toinen sanoo. Vaikka mielummin kuitenkin olisin jättäjä kuin jätetty, koska jättäjä yleensä saa kaikkien vihat päälleen.
mielummin olisin jätetty, kuin jättäjä! :)
että, oletpas erikoinen nainen kun halunnet muiden vihat päällesi. :)
pitäisi kestää? Ei muuta kuin kuraa niskaan vaan, jos/kun jättäjä jättää huvikseen.
kiitettävästi ja mahdollisille utelijoille olen sanonut jotain ympäripyöreää politiikkaa.
Muutama exä vastaavasti ei ole kestänyt eroamme ja sortunut tuohon mollaamiseen.
Minä olen tullut elämäni aikana niin monta kertaa jätetyksi, että siihenkin näköjään karaistuu. Ylensä olen tosin tullut jätetyksi tietoisena asian tilasta. Esimerkiksi en ole antanut periksi jossain asioissa, vaikka niiden seurauksena olen tiennyt saavani kenkää.
Ylensä naiset ovat ensin olleet raivoissaan, mutta ajan myötä tuntuvat olevan enemmän harmissaan, kun en olekaan alkanut tanssia heidän pillinsä mukaan. Eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta mustamaalata heitä jälkeenpäin. Hehän ovat kaikki olleet mukavia naisia. Enhän minä muuten heidän kanssaan olisi aloittanutkaan. Joskus vain yhteiselo ei toimi ja on parempi lähteä eri teille.
Minä tosin luulen, että joillekin entisen kumppanin demonisoiminen on tapa päästä jätetyksitulemisen pettymyksestä yli, että on taas valmis uuteen suhteeseen eikä haikaile entistensä perään. Ikävää, mutta perin inhimillistä.
kerta kerran jälkeen se toipuminen on helpompaa. Tosin eihän ne ikinä oo ihan yksioikosia juttuja ollu. TOisaalta se ei välttämättä oo ihan hyvä juttu jos siitä kipee jalolleen nopeesti ja tietää sen.
Jos ryömis joka kerta ihan kappaleina itsesäälissä, niin ois ehkä vähän enemmän motivaatiota yrittää pitää se suhde kuosissaan vaikka vähän irvistellen, mut ku tietää että bänät on kuitenki selvittävissä niin sitä saattaa lähtee kävelemään ehkä joskus luuanki hepposin perustein.