Olen vakuuttunut että kokemus VHH:lla on varsin kantava voima. Siitä voin kertoa seuraavanlaisen jutun.
Noin vuosi sitten olin toimitsijana eräässä pyöräilytapahtumassa (n. 3000 osallistujaa), ns. 50 km:n huoltopisteellä, jossa jaettiin osallistujille (pyöräilijöille) urheilujuomaa ja syötävää.
Pistettä oli pyörillään lähestymässä eräs pariskunta, hoikka nainen ja melkoisen tukevassa kunnossa oleva mies. Näin jo kaukaa että miehellä oli pyöränsä kanssa jotain vaikeuksia, meno oli hoipparoivaa ja jotenkin nykivää.
Huoltopisteelle pariskunta kuitenkin pääsi. Mies jarrutti ja pysähtyi, mutta ei tehnyt elettäkään laittaakseen jalkaansa maahan, vaan kaatui kuin patsas maahan. Pää kolahti asfalttiin lujasti, kypärä oli tietysti päässä (se vaadittiin kaikilta osallistujilta) ja kenties se pelasti miehen hengen, iskun voimasta se hajosi moneen osaan asfalttiin osuttuaan.
Vaimo otti heti ohjat käsiinsä. Heti ensimmäiseksi hän pyysi meitä toimitsijoita kutsumaan ambulanssin ja sitten puhui miehelleen tarkistaen hänen tajuntansta tilan. Ukko oli sekava mutta tajuissan kuitenkin. Puhuessan vaimo tarkasti miehensä pään ja ilmeisesti siihen ei ollut tullut ulkoisia vaurioita, koska nainen näytti helpottuneelta ja sanoi että pää tuntuu olevan ehjä. Sitten vaimo pyysi tuolia ja asetti miehen jalat siihen jotta veri virtaisi enemmän maassa makaavaan yläkroppaan.
Ambulanssi tuli varsin nopeasti ja heti ensimmäiseksi kysyttiin sairauksista, mm. diabeteksesta. Nainen sanoi ettei mitään sairauksia ole. Miestä alettiin sitten nostamaan ambulanssiin ja alettiin valmistelemaan tippaa, ainakin jotain sellaista olin kuulevinani. Niinhän se linee syytä tehdä jos jos on syytä epäillä nestehukkaa.
Ja siinä vaiheessa pääsi piru irti! Vaimo huusi hysteerisenä ettei miehelle saanut antaa sokeriliuosta, nosti hirvittävän metelin siitä ja pelästytti ambulanssimiehetkin. Ymmärsin, että kysymyksessä olisi ollut suolaliuos, mutta vaimo ei siinä vaiheessa kuunnellut mitään, vaan huusi miehen noudattavan vähähiilihydrattista ruokavaliota, sokeria ei saanut antaa. Meteli oli hirvittäv. kirkunaa, kiroilua, sanat "vähähiilihydraattinen", "sokeri","vaarallista","ei saa antaa" toistuivat kuitenkin naisen kirkunassa varsin usein.
Lopuksi ambulanssimiehet pääsivät kuitenkin lähtemään, nainen jäi kentälle puimaan nyrkkiä ja uhkasi ambulanssimiehiä oikeudella ja ties millä helvetin tulella.
Kohta kuitenkin nainen rauhottui, joi urheilujuoman, söi banaanin ja nappasi taipaleelle lähtiessään rasian rusinoita mukaansa. Muisti lukita miehensä pyöränkin omalla lukollaan. Olikin tavallisen hieno kilpapyörä, oli se syytä lukitakin, varmaan maksanut useamman tonnin.
En kait olisi muistanut koko tuota episodia jos en tänä vuonna olisi nähnyt samaa miestä samassa tapahtumassa uudestaan. Tunnistin hänet polkupyörästä, oli kaveri laihtunut niin ette ulkonäöstä olisi tuntenut. Söi siinä samassa huoltopisteessä banaanin, leipää, energiapatukan ja kahviinsakin laittoi palasen sokeria. Ja sitten taipaleelle, vaimoa ei ollut mukana tällä kertaa. Oli meno täysin erilaista kuin ekan kerran hänet nähtyäni.
Tässä on hyvä esimerkki siitä miten VHH:lla oppii kokemuksesta. Tämä kaveri oppi miten pyörälenkki tehdään.
Noin vuosi sitten olin toimitsijana eräässä pyöräilytapahtumassa (n. 3000 osallistujaa), ns. 50 km:n huoltopisteellä, jossa jaettiin osallistujille (pyöräilijöille) urheilujuomaa ja syötävää.
Pistettä oli pyörillään lähestymässä eräs pariskunta, hoikka nainen ja melkoisen tukevassa kunnossa oleva mies. Näin jo kaukaa että miehellä oli pyöränsä kanssa jotain vaikeuksia, meno oli hoipparoivaa ja jotenkin nykivää.
Huoltopisteelle pariskunta kuitenkin pääsi. Mies jarrutti ja pysähtyi, mutta ei tehnyt elettäkään laittaakseen jalkaansa maahan, vaan kaatui kuin patsas maahan. Pää kolahti asfalttiin lujasti, kypärä oli tietysti päässä (se vaadittiin kaikilta osallistujilta) ja kenties se pelasti miehen hengen, iskun voimasta se hajosi moneen osaan asfalttiin osuttuaan.
Vaimo otti heti ohjat käsiinsä. Heti ensimmäiseksi hän pyysi meitä toimitsijoita kutsumaan ambulanssin ja sitten puhui miehelleen tarkistaen hänen tajuntansta tilan. Ukko oli sekava mutta tajuissan kuitenkin. Puhuessan vaimo tarkasti miehensä pään ja ilmeisesti siihen ei ollut tullut ulkoisia vaurioita, koska nainen näytti helpottuneelta ja sanoi että pää tuntuu olevan ehjä. Sitten vaimo pyysi tuolia ja asetti miehen jalat siihen jotta veri virtaisi enemmän maassa makaavaan yläkroppaan.
Ambulanssi tuli varsin nopeasti ja heti ensimmäiseksi kysyttiin sairauksista, mm. diabeteksesta. Nainen sanoi ettei mitään sairauksia ole. Miestä alettiin sitten nostamaan ambulanssiin ja alettiin valmistelemaan tippaa, ainakin jotain sellaista olin kuulevinani. Niinhän se linee syytä tehdä jos jos on syytä epäillä nestehukkaa.
Ja siinä vaiheessa pääsi piru irti! Vaimo huusi hysteerisenä ettei miehelle saanut antaa sokeriliuosta, nosti hirvittävän metelin siitä ja pelästytti ambulanssimiehetkin. Ymmärsin, että kysymyksessä olisi ollut suolaliuos, mutta vaimo ei siinä vaiheessa kuunnellut mitään, vaan huusi miehen noudattavan vähähiilihydrattista ruokavaliota, sokeria ei saanut antaa. Meteli oli hirvittäv. kirkunaa, kiroilua, sanat "vähähiilihydraattinen", "sokeri","vaarallista","ei saa antaa" toistuivat kuitenkin naisen kirkunassa varsin usein.
Lopuksi ambulanssimiehet pääsivät kuitenkin lähtemään, nainen jäi kentälle puimaan nyrkkiä ja uhkasi ambulanssimiehiä oikeudella ja ties millä helvetin tulella.
Kohta kuitenkin nainen rauhottui, joi urheilujuoman, söi banaanin ja nappasi taipaleelle lähtiessään rasian rusinoita mukaansa. Muisti lukita miehensä pyöränkin omalla lukollaan. Olikin tavallisen hieno kilpapyörä, oli se syytä lukitakin, varmaan maksanut useamman tonnin.
En kait olisi muistanut koko tuota episodia jos en tänä vuonna olisi nähnyt samaa miestä samassa tapahtumassa uudestaan. Tunnistin hänet polkupyörästä, oli kaveri laihtunut niin ette ulkonäöstä olisi tuntenut. Söi siinä samassa huoltopisteessä banaanin, leipää, energiapatukan ja kahviinsakin laittoi palasen sokeria. Ja sitten taipaleelle, vaimoa ei ollut mukana tällä kertaa. Oli meno täysin erilaista kuin ekan kerran hänet nähtyäni.
Tässä on hyvä esimerkki siitä miten VHH:lla oppii kokemuksesta. Tämä kaveri oppi miten pyörälenkki tehdään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
VHH:lla on kantava voima ilman mitään ihmeellisiä juttujakin. Voit hyvin kun syöt vähähiilihydraattisesti niin voit harrastaa liikuntaa ja vaikka pyöräilyäkin ja voit hyvin. Et tarvitse mitään hiilihydraattitankkauksia vaan selviät kaikista liikuntasuorituksista normaalilla tavalla.
liikuntasuoritus ei kuulostanut kovin normaalilta. Vaimon käytös muistutti erehdyttävästi tälläkin palstalla päivittäin nähtyä vhh-etikettiä.
Ei normi kuntoilijat käytäkään hiilaritankkausta. Se on maratoonareiden hommia. Mä syön aamiaiseksi 120g hiilareita, 30g proteiinia ja rasvaa ehkä 15g. hyvin jaksaa mennä pyörällä töihin 18km. Seuraavan kerran syön vasta klo 11. Aamiainen sijoittuu 6-7 välille. Väitän saavani ravinnosta enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin karppaajat. Mattila voisi listata päivän syömisensä tänne niin katsotaan. Kiinnitetään huomiota ennen kaikke rasvan määrään ja laatuun.
Ps. margariineissa ei ole huonoja rasvoja.
kerrottiin, että kuvatut tapahtumat sattuivat 50 km:n kohdalla. Vain hullu lähtisi tuollaiselle etapille ilman hiilareita, vaikka olisi huippu-urheilija, mitä tämä mies kuvauksen perusteella ei ollut.
mutta ethän muutenkaan kirjoita palstan aiheesta. Montako VHH:laista ajattelin käännyttää ristiretkelläsi?
Itse tein jo pari vuotta sitten rapakuntoisena 50km lenkejä ilman mitään ongelmia.
Ja tota, mikä on hiilihydraatiton ruokavalio?
Olikin jo iltasadun aika.
Jahas, nyt sitten alkoi VHH-vastaiset sadut jälleen ilmestyä säännöllisesti. Kuinkas monta satua kirjoitit kevätkaudella? Ainakin niitä tuli useampi joka viikko.
Ihmiset, nyt kannattaa seurata palstaa, tulemme jälleen näkemään uskomattomia tarinoita maailmasta joka on olemassa vain yhden henkilön päässä. Voin vain ihailla ihmistä joka on näin hyvä keksimään aina uusia satuja aiheesta josta ei oikeasti tiedä mitään. Samaan hengenvetoon täytyy myös ihmetellä mistä tämä mahdoton viha yhtä ruokavaliota vastaan kumpuaa. Vai onko kyseessä viha yhtä henkilöä kohtaan?
Täällä jotakuinkin säännöllisesti kerrotaan A. Heikkilän ja hieman joidenkin muidenkin saduista, miksi muiden sadut eivät kelpaa?
Tekisi mieli sanoa että täällä kerrotaan myös satuja mm. Pekka Puskasta ja KTL:sta, mutta jotenkin tuntuu että ne sadut ovat oikeasti jonkun häiriintyneen mielen tuotteita johon tämä joku uskoo, joten en oikein kehtaa nauraa niille. Tälle henkilölle ne ovat todellista maailmaa, niin tuulesta temmattuja kuin ne ovatkin.