Kihlattuni pelaa ja pelaa vain!

Tuo miehen pelien pelaaminen on vastaavaa vapaa-ajan käyttöä kuin joillakin naisilla shoppailu jne. Se on mukavaa ja rentouttavaa. Itsekkin pelasin aika paljon tuossa pari vuotta sitten mutta nyt se on vähän vähentyny harrastusten ja muiden kiinnostusten takia. ;)

Eli tiedän kyllä tuon tilanteen kun pelataan melkein 24/7 mutta ei se loputtomiin kestä. Yleensä joku hyvä peli kestää parista kuukaudesta pariin vuoteen eikä ole mikään loppuelämän kestävä asia. Tietenkin jos se pelaaminen on pitkään ollu tollaista että herättyään istuu koneelle ja pelaa iltaan niin ei se pidemmän päälle ole tervettä (itse huomasin sen kun fyysisesti alkoi rappeutumaan kun ei tehnyt muuta kuin pelasin vain).

Neuvoja nyt en osaa sanoa siihen, että miten saa miehen lopettamaan pelailun koska itellä se kävi ihan omasta tahdostani, mutta peliaddiktio on melkein yhtä paha kuin alkoholiaddiktio ;)

Eli pistät miehes koville vaan ja sanot ehdot että tietyt muutokset pitää tapahtua tai ovi paukkuu

Mitäs ihmettä tämä on, että nuorta miestä pelaamisesta soimataan ja sanotaan, että pitäis aikuistua ja muuta skeidaa? Jostain kumman syystä naisten alituiseen saippuasarjojen tölläämiseen ei saa kiinnittää mitään huomiota. Salkkarit ja Rohkeat on katottava joka ilta, vaikka olisi paras hetki lähetä vaikka yhdessä kävelylle työpäivän jälkeen muistelemaan, että millaistakos se parisuhde olikaan.

Tässä on kyseessä taas vaan se, että kun naisen mielestä joku asia on muka lapsille tarkoitettu, kuten videopelit vaikkapa, niin ei heru ymmärrystä. EI tajuta, että vika on omassa käsitemaailmassa.

Harmaahapsina sitä naisetkin vielä töllää telkkaria ja istuu kutimet kourassa. Miestä ei oikein moinen homssuilu sytytä juuri. Miksei mies saisi pelata?

No maailma muuttuu ja eiköhän 10:ssä vuodessa maailma ala tajuta, että pelit eivät ole vain lasten ajanviettoa. Vaikka TV:stä tulee lastenohjelmia, ei se meinaa, että kaikki ohjelmat todellakaan olisi tarkoitettu tai edes sopivaa katseltavaa lapsille. Sama peleissä.

Ja jos miehen harrastus olisikin vaikka joku urheiluseurassa käynti, vaikka lätkä pitkine kilpailureissuineen ja vapaailtana päälle pitkät pyöräily ja juoksulenkit niin ei varmasti olisi akalla nokankoputtamista. Olisikin tosi hyvä, jos videopelaajille olisi omat kerhopaikat, joihin voisi kokoontua pelailemaan pois nalkuttavien akkojen läheltä niinkun muihinkin harrastuksiin.

Lääähhh.. nyt kun olen saanut tuon off the chest niin asiaan: Minusta pelaaminen voi muodostua ongelmaksi mutta vain harvassa tapauksessa asia on niin, että mies oikeasti pelaa KOKO PÄIVÄN. Väitän, että useimmiten ongelma on niin päin, että naisesta vain TUNTUU siltä että siihen menee koko päivä. Neljän tunnin pelaamisen päivässä vielä sietää (se on vähemmän kuin mitä TV:tä katsotaan illassa) ja kyllä satunnaiset viikonloppumaratoonipelaamiset on siedettävä nekin mutta ei usein. Pelaaminen nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä harrastuksista, jotka vievät aikaa ja rahaa mutta ei suinkaan ole ainoa sellainen!!!

Meillä asiat on ratkastu niin, että muu yhteinen ajanvietto on aina etusijalla, mutta sillon tällöin pelataan joko niin ,että minä pelaan omia pelejäni ja muija hakkaa Nintendo DS:ää tai sitten pelaamme jotakin kaksinpeliä tai minä pelaan ja muija pelkää vieressä. Sitten kun toiselle tulee tarve olla yhdessä (usein minä) niin pelit menee pois päältä. Joskus sovitaan, että tänäviikonloppuna on jätkien kanssa kuuden tunnin pelisessiot ja that's it. Ei sen kummempaa kuin istua monta tuntia baarissa tai käydä pelaamassa futista frendien kanssa.

Ol Playa kirjoitti:

Mitäs ihmettä tämä on, että nuorta miestä pelaamisesta soimataan ja sanotaan, että pitäis aikuistua ja muuta skeidaa? Jostain kumman syystä naisten alituiseen saippuasarjojen tölläämiseen ei saa kiinnittää mitään huomiota. Salkkarit ja Rohkeat on katottava joka ilta, vaikka olisi paras hetki lähetä vaikka yhdessä kävelylle työpäivän jälkeen muistelemaan, että millaistakos se parisuhde olikaan.

Tässä on kyseessä taas vaan se, että kun naisen mielestä joku asia on muka lapsille tarkoitettu, kuten videopelit vaikkapa, niin ei heru ymmärrystä. EI tajuta, että vika on omassa käsitemaailmassa.

Harmaahapsina sitä naisetkin vielä töllää telkkaria ja istuu kutimet kourassa. Miestä ei oikein moinen homssuilu sytytä juuri. Miksei mies saisi pelata?

No maailma muuttuu ja eiköhän 10:ssä vuodessa maailma ala tajuta, että pelit eivät ole vain lasten ajanviettoa. Vaikka TV:stä tulee lastenohjelmia, ei se meinaa, että kaikki ohjelmat todellakaan olisi tarkoitettu tai edes sopivaa katseltavaa lapsille. Sama peleissä.

Ja jos miehen harrastus olisikin vaikka joku urheiluseurassa käynti, vaikka lätkä pitkine kilpailureissuineen ja vapaailtana päälle pitkät pyöräily ja juoksulenkit niin ei varmasti olisi akalla nokankoputtamista. Olisikin tosi hyvä, jos videopelaajille olisi omat kerhopaikat, joihin voisi kokoontua pelailemaan pois nalkuttavien akkojen läheltä niinkun muihinkin harrastuksiin.

Lääähhh.. nyt kun olen saanut tuon off the chest niin asiaan: Minusta pelaaminen voi muodostua ongelmaksi mutta vain harvassa tapauksessa asia on niin, että mies oikeasti pelaa KOKO PÄIVÄN. Väitän, että useimmiten ongelma on niin päin, että naisesta vain TUNTUU siltä että siihen menee koko päivä. Neljän tunnin pelaamisen päivässä vielä sietää (se on vähemmän kuin mitä TV:tä katsotaan illassa) ja kyllä satunnaiset viikonloppumaratoonipelaamiset on siedettävä nekin mutta ei usein. Pelaaminen nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä harrastuksista, jotka vievät aikaa ja rahaa mutta ei suinkaan ole ainoa sellainen!!!

Meillä asiat on ratkastu niin, että muu yhteinen ajanvietto on aina etusijalla, mutta sillon tällöin pelataan joko niin ,että minä pelaan omia pelejäni ja muija hakkaa Nintendo DS:ää tai sitten pelaamme jotakin kaksinpeliä tai minä pelaan ja muija pelkää vieressä. Sitten kun toiselle tulee tarve olla yhdessä (usein minä) niin pelit menee pois päältä. Joskus sovitaan, että tänäviikonloppuna on jätkien kanssa kuuden tunnin pelisessiot ja that's it. Ei sen kummempaa kuin istua monta tuntia baarissa tai käydä pelaamassa futista frendien kanssa.

Lue lisää

uusavuttomia aikuisia meillä on kasvamassa!!!!pelataan oikein vaimon kanssa nintendoa,huh,huh,toivottavasti ette jouda tekemään lapsia!!!!!

Ol Playa kirjoitti:

Mitäs ihmettä tämä on, että nuorta miestä pelaamisesta soimataan ja sanotaan, että pitäis aikuistua ja muuta skeidaa? Jostain kumman syystä naisten alituiseen saippuasarjojen tölläämiseen ei saa kiinnittää mitään huomiota. Salkkarit ja Rohkeat on katottava joka ilta, vaikka olisi paras hetki lähetä vaikka yhdessä kävelylle työpäivän jälkeen muistelemaan, että millaistakos se parisuhde olikaan.

Tässä on kyseessä taas vaan se, että kun naisen mielestä joku asia on muka lapsille tarkoitettu, kuten videopelit vaikkapa, niin ei heru ymmärrystä. EI tajuta, että vika on omassa käsitemaailmassa.

Harmaahapsina sitä naisetkin vielä töllää telkkaria ja istuu kutimet kourassa. Miestä ei oikein moinen homssuilu sytytä juuri. Miksei mies saisi pelata?

No maailma muuttuu ja eiköhän 10:ssä vuodessa maailma ala tajuta, että pelit eivät ole vain lasten ajanviettoa. Vaikka TV:stä tulee lastenohjelmia, ei se meinaa, että kaikki ohjelmat todellakaan olisi tarkoitettu tai edes sopivaa katseltavaa lapsille. Sama peleissä.

Ja jos miehen harrastus olisikin vaikka joku urheiluseurassa käynti, vaikka lätkä pitkine kilpailureissuineen ja vapaailtana päälle pitkät pyöräily ja juoksulenkit niin ei varmasti olisi akalla nokankoputtamista. Olisikin tosi hyvä, jos videopelaajille olisi omat kerhopaikat, joihin voisi kokoontua pelailemaan pois nalkuttavien akkojen läheltä niinkun muihinkin harrastuksiin.

Lääähhh.. nyt kun olen saanut tuon off the chest niin asiaan: Minusta pelaaminen voi muodostua ongelmaksi mutta vain harvassa tapauksessa asia on niin, että mies oikeasti pelaa KOKO PÄIVÄN. Väitän, että useimmiten ongelma on niin päin, että naisesta vain TUNTUU siltä että siihen menee koko päivä. Neljän tunnin pelaamisen päivässä vielä sietää (se on vähemmän kuin mitä TV:tä katsotaan illassa) ja kyllä satunnaiset viikonloppumaratoonipelaamiset on siedettävä nekin mutta ei usein. Pelaaminen nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä harrastuksista, jotka vievät aikaa ja rahaa mutta ei suinkaan ole ainoa sellainen!!!

Meillä asiat on ratkastu niin, että muu yhteinen ajanvietto on aina etusijalla, mutta sillon tällöin pelataan joko niin ,että minä pelaan omia pelejäni ja muija hakkaa Nintendo DS:ää tai sitten pelaamme jotakin kaksinpeliä tai minä pelaan ja muija pelkää vieressä. Sitten kun toiselle tulee tarve olla yhdessä (usein minä) niin pelit menee pois päältä. Joskus sovitaan, että tänäviikonloppuna on jätkien kanssa kuuden tunnin pelisessiot ja that's it. Ei sen kummempaa kuin istua monta tuntia baarissa tai käydä pelaamassa futista frendien kanssa.

Lue lisää

telkkaria koko illan, kaikki salkkarit ym. on nähtävä tai on päivä pilalla.

Viikonloppuisin aamu aloitetaan sillä, että katsotaan telkku.com:ista mitä tänään tulee telkkarista. Sen mukaan sitten suunnitellaan päivä.

Jatkuvasti saadaan kiirehtiä kotiin muista riennoista salkkareiden tai jonkun elokuvan takia, joka on tullut töllöstä jo ainakin kolme kertaa ja vuokrattu maakuunistakin kahdesti.

Minusta neljä tuntia illassa on erittäin paljon television katselua ja aivan liikaa, jos sieltä ei tule mitään järkevämpää kuin salatut elämät-tasoista tuubaa.

Meillä parisuhde kärsii tästä ja välillä tekisi mieli repiä tukka päästä kun ärsyttää niin se jatkuva töllöttäminen. Ehkä minusta vain TUNTUU että koko ilta menee television parissa mutta ei vuorotöissä käyvällä kyllä paljon sitä neljää tuntia enempää vapaa-aikaa päivässä jää.

Jotkut ihmiset on kasvatettu television ääressä, he eivät ilmeisesti ole oppineet keksimään mitään muuta tekemistä. Minä haluaisin ulkoilla, käydä vaikka uimahallissa, käydä kaupungilla kahvilla, keksiä jotain uutta ja erilaista. Mies haluaa töllöttää telkkaria.

Sitä en viitsi edes kuvitella, minkälaista olisi, jos meille jokin pelikone tulisi. Saattaa olla että loppuisi suhde aika pian.

Tiedän yli kolmekymppisiä (siis oman ikäisiäni) ihmisiä, jotka viettävät kaikki illat töistä tultuaan nukkumaanmenoon saakka pelikoneen äärellä. Pelaamisesta tulee hyvin helposti pienoinen pakkomielle aikuisellekin ihmiselle. Minusta kysymys ei ole aikuistumisesta pois pelaamisesta vaan siitä, että aikuisen ihmisen on ainakin jossakin vaiheessa ruvettava ottamaan se parisuhteen toinen osapuoli huomioon. Parisuhdetta tai perhe-elämää ei voi elää sillä tavalla, että toinen istuu suurimman osan kotonaoloajastaan luurit päässä ja muissa maailmoissa. Eihän sellainen ihminen ehdi osallistua edes normaaleihin kotitöihin, saatika että ehtisi keskustelemaan ja viettämään aikaa puolisonsa kanssa.

Harrastuksia toki saa ja pitää ihmisellä olla mutta harvoinpa ne todellakin kestävät joka päivä koko illan niin että muuta ei ehdi tehdä, ei edes kauppaan pysty lähtemään, kuten ap:n tapauksessa. Ei minusta sekään ole hyväksyttävää, että töissä käyvä mies pelaa jääkiekkoa viisi iltaa viikossa ja viikonloppureissut päälle, jos se tapahtuu perheen kustannuksella. Eri asia jos on kyse ammatista.

mies katsoo kirjoitti:

telkkaria koko illan, kaikki salkkarit ym. on nähtävä tai on päivä pilalla.

Viikonloppuisin aamu aloitetaan sillä, että katsotaan telkku.com:ista mitä tänään tulee telkkarista. Sen mukaan sitten suunnitellaan päivä.

Jatkuvasti saadaan kiirehtiä kotiin muista riennoista salkkareiden tai jonkun elokuvan takia, joka on tullut töllöstä jo ainakin kolme kertaa ja vuokrattu maakuunistakin kahdesti.

Minusta neljä tuntia illassa on erittäin paljon television katselua ja aivan liikaa, jos sieltä ei tule mitään järkevämpää kuin salatut elämät-tasoista tuubaa.

Meillä parisuhde kärsii tästä ja välillä tekisi mieli repiä tukka päästä kun ärsyttää niin se jatkuva töllöttäminen. Ehkä minusta vain TUNTUU että koko ilta menee television parissa mutta ei vuorotöissä käyvällä kyllä paljon sitä neljää tuntia enempää vapaa-aikaa päivässä jää.

Jotkut ihmiset on kasvatettu television ääressä, he eivät ilmeisesti ole oppineet keksimään mitään muuta tekemistä. Minä haluaisin ulkoilla, käydä vaikka uimahallissa, käydä kaupungilla kahvilla, keksiä jotain uutta ja erilaista. Mies haluaa töllöttää telkkaria.

Sitä en viitsi edes kuvitella, minkälaista olisi, jos meille jokin pelikone tulisi. Saattaa olla että loppuisi suhde aika pian.

Tiedän yli kolmekymppisiä (siis oman ikäisiäni) ihmisiä, jotka viettävät kaikki illat töistä tultuaan nukkumaanmenoon saakka pelikoneen äärellä. Pelaamisesta tulee hyvin helposti pienoinen pakkomielle aikuisellekin ihmiselle. Minusta kysymys ei ole aikuistumisesta pois pelaamisesta vaan siitä, että aikuisen ihmisen on ainakin jossakin vaiheessa ruvettava ottamaan se parisuhteen toinen osapuoli huomioon. Parisuhdetta tai perhe-elämää ei voi elää sillä tavalla, että toinen istuu suurimman osan kotonaoloajastaan luurit päässä ja muissa maailmoissa. Eihän sellainen ihminen ehdi osallistua edes normaaleihin kotitöihin, saatika että ehtisi keskustelemaan ja viettämään aikaa puolisonsa kanssa.

Harrastuksia toki saa ja pitää ihmisellä olla mutta harvoinpa ne todellakin kestävät joka päivä koko illan niin että muuta ei ehdi tehdä, ei edes kauppaan pysty lähtemään, kuten ap:n tapauksessa. Ei minusta sekään ole hyväksyttävää, että töissä käyvä mies pelaa jääkiekkoa viisi iltaa viikossa ja viikonloppureissut päälle, jos se tapahtuu perheen kustannuksella. Eri asia jos on kyse ammatista.

Lue lisää

Olet tajunnut hyvin, mistä tasapainossa on kyse. Harrastukset, ammatti ja perhe on huomioitava niille oikealla tavalla. Parisuhde tulee aina ensin ja sille pitää löytyä vapaa-ajasta suurin osa. Joskus yhteinen harrastus kuten videopelit voivat olla osa yhteistä ajanviettoa ja todellakin se on parempi kuin passiivinen TV:n katselu. Kuitenkin on löydyttävä paljon muutakin.

minkälaisia kirjoitti:

uusavuttomia aikuisia meillä on kasvamassa!!!!pelataan oikein vaimon kanssa nintendoa,huh,huh,toivottavasti ette jouda tekemään lapsia!!!!!

Miten uusavuttomuus liittyy pelaamiseen? Meillä ainakin sekä minä, että tuleva vaimo hallitsemme hommamme ällistyttävän hyvin. Morsmaikki on oikea ekspertti ja jokapaikan höylä, sattuu olemaan kiinnostunut hyvin laajasti eri asioista ja sujuu niin kotityöt, lastenhoito, lemmikit ja jopa ns "miesten hommat". Ja minullakin on sana hallussa ja olen poikkeuksellisen puhelias mieheksi, eli suhteenhoito luonnistuu.

En oikein ymmärtänyt miten uusavuttomuus liittyy mielestäsi pelaamiseen. Taisin haksahtaa nyt provoon, mutta menköön tämän kerran.

En myöskään ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että pelaa vaimon kanssa Nintendoa. Voitko vielä tarkentaa tyhmemmälle, että miten tuo logiikka menee? Mitkä ovat ne haitat, jos pelaa kahtena päivänä viikossa?

Pelaaminen on sosiaalista toimintaa siinä missä kortinpeluu. Television katselu se vasta aivot tappaa. Minusta taas TV on aivan pirunvehje ja samoin DVD-elokuvat. Ja sekö sitten tekee hirveän hyvää suhteelle, että käydään eri harrastuksissa ja vieläpä eri aikaan ettei toista edes näe kotona?

Tälleen ne nuoremmat naiset ovat jo tajunneet, mistä pelaamisessa on kyse - se on viihdemuoto ja harrastus muiden joukossa, ei mikään suuri paha demoni. Samalla kuitenkin on muistettava, ettei pelaaminen ole kaikkivoiva hyvä, jota voisi sietää mielin määrin. "Ei makeaa mahantäydeltä" opetettiin pienenä jo. Tätä tarkoitin, kun sanoin että kymmenessä vuodessa asenteet tulevat muuttumaan parempaan :)