Miksi NL:n ulkoministeri Litvinov vaihdettiin

Das Boot
http://www.youtube.com/watch?v=ISD1hJz53L8

...Litvinovin vaihtamiseen oli se, että Hitler ei missään tapauksessa, ei edes välikäden kautta, suostunut neuvottelemaan JUUTALAISEN Litvinovin kanssa. Niin sitten ministerinsalkku annettiin Molotoville, joka olikin vähän saman tyyppinen psykopaatti kuin Aatu. Jälkiviisaat voivat väitellä hamaan ikuisuuteen siitä, olisiko historia kehittynyt jotenkin eri suuntaan, jos Hitler ei olisi tiennyt Litvinovin sukutaustasta.

Muuten, tuo käännöskone on varsinainen riemurasia... :D)))

-tilaisuudessa, katsokaapa kartanpäälle kirjoitettuja allekirjoituksia. Stalin on kirjoittanut nimensä uudelleen isommalla, koska Ribbentropin julmetun iso allekirjoitus jätti diktaattorin allekirjoituksen varjoonsa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Molotov-Ribbentrop_Pact

Suomi ja Neuvostoliitto 1917-1991
Kimmo Rentolan luentosarja, kevät 2003



Huom. Tekstiä ei pidä käsittää viimeistellyksi julkaisuksi, vaan luentosarjan kuulijoiden muistin tukitoimeksi.



3. luento


Kohti sotaa 1933-39




Uusi tilanne

Euroopan uusi yleistilanne 1933, kun Hitler valtaan Saksassa. Vaatimus Versailles’n rauhan tarkistamisesta; ero Kansainliitosta lokakuussa. Lebensraum jo Mein Kampfissa, ja esitettiin Saksan puolelta virallisesti maailman talouskonferenssissa kesäkuussa 1933: piti löytää maata, jolle ”tämä tarmokas rotu voi perustaa asuinalueita.” Eikä rajoittunut Eurooppaan. idässä alkoi jo käytännössä, kun Japani Mantshuriaan 1931. Näihin kahteen liittyi kolmantena laajentumishaluisena valtana fasistinen Italia, jolla sotilaallinen kapasiteetti tosin ei ollut samaa luokkaa kuin Saksalla ja Japanilla. Kun nämä kolme solmivat liiton, se sai nimekseen Anti-Komintern-pakti.

Neuvostoliitolla pakkotahtinen teollistaminen, sillä takapajuiset lyödään, tiesi Stalin. Ja ulkopolitiikan alalla kaksi perusideaa:

1) kollektiivinen turvallisuus. Neuvostoliitto Kansainliiton jäseneksi syyskuussa 1934, ystävyyssopimus Ranskan kanssa, rikkana rokassa Yhdysvaltain tunnustus viimein Rooseveltin tultua valtaan;

2) tuskallisen valmistelun jälkeen Kominternissa omaksuttiin 1934-35 kansanrintamapolitiikka fasismia vastaan. Päämieheksi Dimitrov, Berliinin valtiopäivätalon polttamisesta nostetun oikeusjutun sankari 1933. Kuusinen tässä käänteessä innolla mukana.

Suomessa erikoislaatuinen kehitys. Yleensä Saksan ja Neuvostoliiton välisissä valtioissa trendinä oli autoritaarisen hallinnon vahvistuminen, ellei se ennestään ollut läpitunkevan vahva, mutta Suomessa se tendenssi pysähtyi Mäntsälän kapinan luhistumiseen 1932. Kävi päinvastoin, lapuanliikkeen ja aitosuomalaisuuden hiipuminen. IKL poliittisesti eristyksiin, Ajan Suuntaa välillä jopa lakkautettuna, puserolaki 1934 ja sen asetuksessa lipun käytön rajoitukset. Puolustuksen laajeneva kannatus vasemmalla ja realismi, puolustusneuvosto, Mannerheim jälleen mukaan, uudessa kokoavammassa ja varovaisessa roolissa. Svinhufvud ja jääkäritkään eivät enää kovin vastaan, tsaarivallan paluun pelko kaikkosi ja sitä paitsi ajateltiin ettei Mannerheim olisi enää kauan, oli jo eläkeiässä. Puolustuksen aktualisoitumisen taustalla ajatus että Saksan laajenemishalu ennen pitkää väistämättä kriisiyttäisi Itämeren piirin.

Pohjoismainen suuntaus ulkopolitiikassa, oikeastaan alkoi jo Suomen liittyessä Oslon tullisopimukseen syksyllä 1933. Suomen ja Ruotsin sotilaiden neuvottelut Ahvenenmaasta ensi kertaa vuodenvaihteessa 1933/34. Kesällä 1934 Mannerheim julkisesti, että Suomen puolustuksen uskottavuus edellytti Ahvenanmaan demilitarisoidun aseman muuttamista. Mutta ei edennyt, koska Ruotsi halusi Neuvostoliittoa mukaan uuteen sopimukseen (vuoden 1856 ym. allekirjoittajamaan seuraajavaltiona), mihin Suomi ei katsonut voivansa suostua. Yliopiston kielikysymys ratkaisuun. Julistus pohjoismaisesta suuntauksesta joulukuussa 1935. Poliittisena tukena ennen kaikkea SDP ja RKP.

Sisäpolitiikassa punamulta, maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien yhteistyö, joka johti Kallion valintaan presidentiksi helmikuussa 1937 ja sen jälkeen Cajanderin hallitukseen. Noususuhdanne, ammattiyhdistysliikkeen elpyminen, palkat nousivat laman jälkeen, työllisyys parani, jopa lakkoja esiintyi ja sallittiin esiintyä. Sosiaaliturvan ensiaskeleet, avaus kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota.


Kansainvälisen tilanteen kiristyminen

Italian hyökkäys Abessiniaan eli Etiopiaan.

Reininmaan miehitys 1936 ja asevelvollisuuden palauttaminen Saksassa.

Espanjan sisällissota heinäkuussa 1936 ja ulkovaltojen sekaantuminen siihen. Neuvostoliiton puolelta paljon uutta tietoa. Vakavan tiedon joukossa kiinnostavia detaljeja: Madridin sankari ’kenraali’ Kléber oli Kuusisen avustaja.

Neuvostoliiton kannalta nämä

1) osittivat kollektiivisen turvallisuuden ajatuksen heikkoutta ja Ranskan ja Britannian kavaluutta

2) kansanrintamapolitiikan rajoituksia

3) etenkin Espanja voimisti tavattomasti paranoiaa Moskovassa. NKVD ja GRU, Barcelona, Andrés Ninin murha, anarkistit, trotskistit.


Stalinin terrori

Näytösoikeudenkäynnit. Pidätykset, teloitukset. Jos siitä rationaliteetin haluaa löytää, tarkoituksena oli ennen kaikkea estää kaikenlaisen potentiaalisen autonomisen jengin tai mafian muodostuminen, tuhota ne, keskittää valta ehdottomasti ja kyselemättä. Tietysti, etenkin kun oli kyse venäläisestä ilmiöstä, kaikki ei sujunut sellaisella systemaattisuudella kuin esim. Hitlerin Saksassa, vaan jäi aukkoja, joka ryhmästä joitakin säästyi. Se Petroskoissa kalaan painunut suomalainen.

Terrori lamautti ulkoasiainhallinnon, tiedustelun, Kominternin ja sotilasjohdon, nosti paranoian ja eristäytymisen vallitseviksi periaatteiksi ulkopolitiikassa. Kohdistui erityisen voimakkaasti reunavaltioiden kommunistipuolueisiin, Baltia käytännössä lakkautettiin, Puola myös virallisesti.

Iso viha, niin kuin suomalaiset punikit Neuvostoliitossa sitä kutsuivat. Kenties 20.000 meni, selvästi enemmän kuin 1918 valkoisessa terrorissa. Suomalaisten punikkien poliittisten suuntausten tuhoamisen vaiheet

1) Kirovin murha, sen jälkeen Manner ja Hanna Malm ja muut vanhat oppositiolaiset,

2) nationalismin tukahduttaminen Karjalassa ja Leningradissa syyskuusta 1935; Gylling ja Rovio vielä turvaan Moskovaan. Joukko-osastot lakkautettiin. Loikkarit hoidettiin, mikä osittain alkoi jo aikaisemmin.

3) iso luuta elokuusta 1937, huipentui tammikuun lopussa 1938, jolloin melkein koko SKP:n johto pidätettiin. Hannes Mäkinen. Aleksi Hirvelän kirje. Kuusinen Jezhoville. Miksi Kuusinen säästyi? Voi olla sattumaakin, tai ajoitusta, tuli München-kriisi ja huhu että Hitler hyökkää Ukrainaan – puhdistusten kuuman vaiheen loppuminen joulukuun alussa 1938.

SKP:n pääsihteeri Arvo Poika Tuomisen merkillinen onni. Pääsi alta pois kesällä 1937, Kuusinen toimitti turvaan. Tukholmassa. Tuomisen ja Ryömän projekti.

Vaikutus Suomessa: katosi punaisten paluun uhka ja punaupseerien uhka, tai toivo, mutta sitä ei täällä täysimittaisesti tajuttu, parhaiten ehkä kommunistien kannattajien piirissä. Kirjeitä ei tullut, tuli pakolaisia ja laillisesti passilla tulleita ja hirmuiset jutut. Passivoituminen, kääntyminen sisäänpäin, toiminta ay-liikkeessä, puolueen hiipuminen.

Vaikutus SKP-ryhmään Neuvostoliitossa. Välitön vaikutus: ei enää vähäisintäkään mahdollisuutta tai rohkeutta itsenäiseen politiikkaan, viimeinen kokous syyskuussa 1937, sitten muuttui puolueesta virastoksi. Mutta kenties vielä kauaskantoisempi psykologis-poliittinen vaikutus, kokemus insestinä. Vaikutti talvisodassa, 1948, ja 1956.


Neuvostoliitto ja Suomi

Neuvostoliiton suhteessa Suomeen perusepäily, että Saksa pääsisi hyökkäämään Suomen kautta. Sen jo lähettiläs Assmus Kivimäelle 1935 (pakko vallata Suomi jos...) ja Voionmaalle 1936 ja Zhdanov puheessaan. Holsti kävi Moskovassa 1937, jonkinlainen tunnustelun yritys Suomen puolelta ja ainoa ulkoministerivierailu 1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka joitakin sopimuksia solmittiin (”Kuinka on mahdollista että bolshevikkien kanssa voidaan tehdä kulttuurisopimus?” raivosi Göring), vaikutus ei jäänyt pysyväksi ja sitä paitsi Holsti joutui 1938 sivuun Saksan paineessa, haukuttuaan humalassa Hitleriä.

Keväällä 1938 Ahvenanmaan asia. Suomen ja Ruotsin neuvottelut siitä. Johti lopulta tiedonantoon elokuussa 1938 ja Tukholman suunnitelmaan tammikuussa 1939, että suomalainen joukko-osasto Kökarille ym ja linnoittaminen Ruotsin kanssa. Ruotsin päätavoite: estää Suomen lähestyminen Saksaan, rauhoittaa Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton epäluulot, tammikuussa 1939 politbyroo päätti että tarjotaan sopimusta Suomen kanssa ettei A-maata käytetä NL vastaan; samalla valtuutettiin ottamaan selvää tiedoista, että Suomi oli luovuttamassa Kotkan tienoon saaria Saksalle. Kuvaa epäluulojen syvyyttä. Toukokuussa 1939 veto Ahvenanmaan asiaan. Jäi Kansainliitossa pöydälle, Ruotsissa hallitus veti pois valtiopäiviltä.

Boris Jartsev tuli Anschlussin jälkeen 14.4. 1938. Suoraan Stalinilta. Holsti, Cajander ja Tanner epäileviä ja passiivisia. Vrt. Kandelaki, KGB-mies takakautta aina menettelytapana. Syksyllä 1938 ulkoministeriksi tullut Eljas Erkko vielä haluttomampi. Silloin NL entistä ahtaammalla, sillä tshekkikriisi ratkesi Müncheniin ja Hitler sai sudeetit. Jartsev jopa, että Stalinin terrorin kohdistuminen suomalaisiin punikkeihin oli osoitus Neuvostoliiton hyvästä tahdosta Suomea kohtaan (mutta samaiset saivat luodin niskaan Suomen agentteina ym.) Jartsev viimeisen kerran maaliskuun alussa 1939. Jartsev-kontaktin vaikutus sodan jälkeen: halukkuus keskustella takahuoneissa KGB-miesten kanssa.

Maaliskuussa 1939 Saksa vei koko Böömin ja Määrin, silloin tuli vielä diplomaatti Boris Stein, toinen Boris, venäläiset huomasivat että suomalaiset epäilivät tiedustelumiestä. Rajantarkistukset ja saaret. Tarjosi Repolaa ja Porajärveä, mutta Erkko ei lämmennyt kaupantekoon. Mannerheim oli sitä mieltä että saaret voitaisiin antaa ja rajaa siirtää, koska heti sodan alkaessa Neuvostoliitto miehittäisi ne kuitenkin.

Tämänkin hankkeen rauettua Suomen kohtalo ei ollut riippuvainen omista toimista, vaan suurvaltojen keskinäisten suhteiden kehityksestä ja kuvioista. Ei täällä arvattu miten kuilun reunalla oltiin. Viimeinen kesä 1939.


Syksy 1939

Hitlerin petettyä Münchenin-lupauksensa ja miehitettyä Tshekit maaliskuussa 1939 alkoivat Iso-Britannian ja Ranskan sotilasneuvottelut Moskovassa, hitaasti ja tuloksitta. Pääkysymys: Hitlerin seuraava kohde, Puola. Litvinov pois, Molotov remmiin. Nl pelkäsi että pelaavat aikaa ja koettavat yllyttää Saksan hyökkäyksen itään. Sitten äkkiä 23.8. 1939 Molotov-Ribbentrop pakti, hyökkäämättömyyssopimus Saksan ja Neuvostoliiton kesken ja lisäpöytäkirjassa etupiirijako. Syyskuun 1. päivänä Saksa hyökkäsi Puolaan ja kaksi päivää myöhemmin Englanti ja Ranska julistivat sille sodan. Toisen maailmansodan ensimmäinen vaihe.

Puolan nopea luhistuminen ja jako. Yllätys Stalinille. Pani painon Britannian ja Ranskan syyllisyydelle, ei yhtäläinen imperialistinen niin kuin mm. Kominternissä tulkittiin. Uudet sopimukset Saksan kanssa Moskovassa 28.9. ja Stalin lähti liikkeelle omassa etupiirissään. Lupaili jopa apua Saksalle jos joutuisi vaikeuksiin, ts. päätteli että Saksa heikompi.

Suomeen vaikutettiin neljää linjaa tai kanavaa pitkin:

1) diplomatia, 5.10. kutsu Moskovaan neuvottelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä, matkaan Tarton rauhantekijät Paasikivi ja Tanner. Neuvottelut alkoivat 12.10., Stalin itse läsnä. Rajantarkistus, saaria, Hankoniemelle. Toinen kierros, poikki 9.11. Britti: suomalaiset Pohjolan turkkilaisia, eivät säikähdä helpolla, mutta lisäksi heissä on ripaus puolalaisuutta (ts. epärealismia). Kariutumisen syyt: luottamuksen täydellinen puute, vieraus, valtuuksien puute, ja se ettei uskottu sotaan.

2) puoluelinja. 28.9. SKP jäistä, kirjeet Tuomiselle jne. Mutta myöhään ja epäluottamuksella. Äikiä ei päässyt Tukholmaan, eikä Poika Tuominen uskaltanut lähteä Moskovaan, vaan vetosi sairauteen.

3) tiedustelulinja. Tulee erikseen esille.

4) sotilaalliset valmistelut. Määrääväksi tekijäksi alkaen 10.11., jolloin Stalin päätti: ei tule mitään, joudutaan sotimaan. Silloin myös päätös että nukkehallitus, Kuusinen useana yönä Stalinin puheille.


Suomessa ei uskottu hyökkäykseen. Hyökkäystä tosissaan pelkäsivät Mannerheim (joka Erkolle, ettei hallituksella ollut sellaista armeijaa mitä sen ulkopoliittinen linja edellytti), Paasikivi, Tanner, Wiik. YH. Pohjoismainen huipputapaaminen 18.10. mutta käytännössä yksin, vaikka muuta tuuditeltiin.

Ei uskottu että hyökkäävät. Wahlbäck: väärä premissi, mutta silti oikea politiikka.

30.11. 1939 aamulla. Terijoki, rajan yli, pommitukset.
Cajander ja Kekkonen. "Nyt hetikö, ennen virka-aikaa?"