Hitto kun en ymmärrä miehiä...
Olen nyt ollut loistavassa suhteessa kohta 2 vuotta. Asumme yhdessä, teemme kaikkea mahdollista yhdessä ja meillä menee kaikin puolin hyvin. Seksi on parasta, mitä olen koskaan saanut. Rakastan kumppaniani oikein todella ja hän on varmaan minulle "se oikea", jos sellaista onkaan. Mutta...
En ole ollenkaan varma, mitä arvon herra tuntee. Hän on huomaavainen ja hellä ja huomio minua lukemattomin eri tavoin joka päivä. Jo katseesta voisi päätellä, että hän rakastaisi minua. MIKSI HÄN EI VOI SANOA SITÄ? Hän ei ole kertaakaan sanonut rakastavansa minua. Joku on joskus sanonut, että jos jotain rakastaa, sen sanominen on helppoa. Onko nyt niin, että hän ei voi sanoa rakastavansa minua, sillä hän ei yksinkertaisesti tunne niin? Osaan arvostaa kyllä sitä, että hän osoittaa hellyyttä jne. mutta olisi kiva edes kerran kuullakin se. Itse pyrin sanomaan rakastavani edes joskus.
Kertokaa nyt hyvät miehet, miten tämä asia menee teidän päässänne. Olisin kiitollinen edes parista asiallisesta vastauksesta..
Olen nyt ollut loistavassa suhteessa kohta 2 vuotta. Asumme yhdessä, teemme kaikkea mahdollista yhdessä ja meillä menee kaikin puolin hyvin. Seksi on parasta, mitä olen koskaan saanut. Rakastan kumppaniani oikein todella ja hän on varmaan minulle "se oikea", jos sellaista onkaan. Mutta...
En ole ollenkaan varma, mitä arvon herra tuntee. Hän on huomaavainen ja hellä ja huomio minua lukemattomin eri tavoin joka päivä. Jo katseesta voisi päätellä, että hän rakastaisi minua. MIKSI HÄN EI VOI SANOA SITÄ? Hän ei ole kertaakaan sanonut rakastavansa minua. Joku on joskus sanonut, että jos jotain rakastaa, sen sanominen on helppoa. Onko nyt niin, että hän ei voi sanoa rakastavansa minua, sillä hän ei yksinkertaisesti tunne niin? Osaan arvostaa kyllä sitä, että hän osoittaa hellyyttä jne. mutta olisi kiva edes kerran kuullakin se. Itse pyrin sanomaan rakastavani edes joskus.
Kertokaa nyt hyvät miehet, miten tämä asia menee teidän päässänne. Olisin kiitollinen edes parista asiallisesta vastauksesta..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivätkö teot jo puhu sen puolesta että rakastaa?
Itse en koe siinä mitään lisäarvoa että kertoisin naiselleni rakastavani häntä, itseasiassa ei ole tullut edes mieleen että hän haluaisi minun kertovan sen. Tuntuisi ennemminkin siltä kuin yrittäisin peitellä jotain kun vakuuttelisin täysin itsestään selvää asiaa.
Mielestäni teot ovat puheita tärkeämpiä. Kyllä se on niin että on helppo kertoa rakastavansa vaikka ei rakastaisikaan, mutta hyvin vaikeaa on yrittää osoittaa rakkautta teoilla (vuodesta toiseen), jos ei oikeasti rakasta. Mitä mieltä itse olet? Pystyisitkö sinä osoittamaan hellyyttä ja huomiota, kuten miehesi on 2 vuoden ajan tehnyt, jos et rakastaisi häntä?
Voi olla että naiseni ajattelee samoin kuin sinä, niin että pitäisi kai edes kerran sanoa se ääneenkin.
Avopuolisoni on ilmeisesti kovin samanlainen kuin sinä. Voisin kuvitella hänen vastanneen kysymykseeni aivan samoin.
Sitä en todellakaan kiistä, etteikö rakkautensa osoittaminen ole ehdottoman tärkeää teoilla. Jopa tärkeämpää, kuin sen sanominen. Mutta joskus, kun sanon miehelleni rakastavani häntä, tunnen itseni tyhmäksi ja yksinäiseksi, kun vastaukseksi saan, että hän välittää minusta paljon, tai että sanomani lämmittää hänen mieltään. Miksi hän ei voi vastata, että: "Minäkin rakastan sinua"? Se oikeasti sattuu ja pelottaa.
No toinen taustalla kalvava asia on se, että tapasin jonkin aikaa sitten hänen vanhempansa ensimmäisen kerran. Ihmettelin hieman vanhempien yllättyneisyyttä, kunnes kuulin, ettei mieheni ollut edes kertonut minun olemassaolostani 2 vuoden aikana heille, vaikka asumme jo yhdessä...
Joten hetkittäin pelkään oikein todella, että mitä tämä on. Itse rakastan miestäni koko sydämestäni, enkä haluaisi, että olisin hänelle jotain vähemmän.
Jos olet miehesi kanssa ollut 2v ja jo asuttekin yhdessä, ekä hänen vanhempansa edes tietäneet asiasta, jotain on pielessä!
Ja uskon kyllä, että varmasti loukkaa, jos itse tunnustat rakkautesi ja miehesi ei vastaakaan samalla tavalla..haiskahtaa siltä, ettei miehen tunteet ole yhtä syviä kuin omasi..(kirjoittamasi perusteella siis)
Se, että mietit, "mitä tämä on", on varmaan ihan hyvä asia.. tsemiä sinulle, toivottavasti asiat selkenevät:) Hyvä ajatus voisi olla se, että otat asian puheeksi, kysyt suoraan, missä mennään.
..että jotain tuntuisi olevan pielessä.
Olen ottanut asian puheeksi, ja selitystä on tullut.
Mieheni ero oli vielä kesken, kun suhteemme sai alkunsa. Lisäksi kaikki ulkoiset seikat vaikuttivat tilanteeseen siten, että riitelimme aika usein. Mieheni perusteli näillä seikoilla, että hän tavallaan häpesi epäonnistumistaan avioliitossaan ja samalla oli epävarma tulevaisuudestamme. Tämän vuoksi hän ei uskaltanut kertoa minusta, kun ei ollut edes varma tulenko kuulumaan hänen elämäänsä.
Mutta jokin siinä ei vain istu minun ymmärrykseeni. Ja eniten tosiaan kaivelee se, että vastaukset tunteisiini ovat mitä ovat. Mieheni on joskus sanonut, että ei kovin äkkiä sano maagisia sanoja. Mikä sitten on "kovin äkkiä"? Mielestäni 2 vuotta ei ole kovin äkkiä..
Mitähän hi...a tässä pitäisi tehdä? En haluaisi olla ainoa rakastunut toista 2 vuotta.
Tehdään pitkästä tarinasta lyhyt versio: Uskon, että tämä mies rakastaa sinua. Hän ei vain uskalla sanoa sitä, syystä tai toisesta.
tai sitten ei. Olen sitä minäkin kysellyt joskus, että rakastaako mies minua. Sanoo, että näyttää sen teoillaan ja niin se kyllä onkin kun tarkemmin ajattelee. Tuntuisi todella teennäiseltä kuulla mieheni suusta lemmen lurituksia.Kieltämättä joskus olisi mukava se rakastaminen kuullakin. Minä tyydyn kohtalooni :)) koska meillä on muuten asiat kohdillaan.
Kerran eräs tyttöystäväni kysyi miksen kerro hänelle rakastavani häntä. Vastasin että kun en rakasta. Oli vaan kivaa yhdessä - no se loppui siihen.